Siirry pääsisältöön

mitä jos?

Jokainen kai jollakin tasolla miettii ja huolestuu tai huolehtii, ainakin jokainen vanhempi on ollut kohdassa missä miettii että mitä jos se niin ihanasti nukkuva vauva ei nukukkaan vaan onkin kuollut? Tai näkee sielunsa silmillä kuinka lapsi jää auton alle katua ylittäessään tai... Mitä jos? Joku miettii näitä asioita sen yhden ohikiitävän hetken, palauttaa maailman oikeisiin mittasuhteisiin ja jatkaa matkaa. Toinen herää satunnaisesti öisin miettimään mitä jos, ja lopulta kääntää kylkeään kirjoitettuaan ehkä ajatukset siihen lehtiöön siinä yöpöydällä nukahtaen takaisin uneen. Ehkä löytyy myös niitä joiden mielessä ei koskaan ole uhkakuvia?

Sitten on mun ja M:n kaltaiset. Tän viikonlopun M on miettinyt varmasti jokaisen valveillaolohetkensä samaa asiaa, mitä jos syttyy tulipalo? Mitä jos joku sytyttää meidän talon palamaan? Mitä jos meillä ei enää ole meidän kotia? Mitä jos Koira on yksin kotona ja talo palaa ja se kuolee? Mitä jos? En voi luvata ettei koskaan tule tulipaloa. Voin luvata ettei se ole kovin todennäköistä. Voin luvata tehdä kaikkeni pelastaakseni koko perheen ja voin luvata senkin että meillä olisi tulipalon jälkeenkin koti. Voin ottaa syliin, pitää lähellä ja silittää sen uneen.

Olen lapseni äiti. Lapsi on perinyt vikansa äidiltään. Mitä jos saa liian suuren osan elämässä. Mitä jos L joutuu auto-onnettomuuteen ja kuolee? Mitä jos minä joudun auto-onnettomuuteen ja kuolen? Mitä jos yläkerrassa nukkuva kuusivuotias ei nukukaan? Mitä jos se onkin kuollut? Mitä jos en saakaan nukuttua? Mitä jos lapset herää liian aikaisin? Mitä jos ne ei herää? Mitä jos L menettää työpaikkansa? Mitä jos mä menetän työpaikkani? Mitä jos jompikumpi meistä sairastuu vakavasti? Mitä jos myöhästyn? Mitä jos unohdan jotakin tärkeää? Mitä jos? Mitä jos en löydä parkkipaikkaa? Pitäiskö lähteä aikaisemmin? Huolesta ja huolehtimisesta tulee elämää hallitsevaa. Mitä jos vie kohtuuttoman määrän energiaa, olen väsynyt, kiukkuinen ja huolissani - kaikesta. Koko ajan. Hartiat on jumissa ja maailma on täynnä vaaroja, isoja ja pieniä. Ne ei mene pois järjellä, niitä on liikaa. Järki kyllä ymmärtää ettei maailma kaadu siihen jos myöhästyy tai ei löydä parkkiruutua. Järki tietää ettei ole todennäköistä että multa loppuis duunit tai että on yhdentekevää jos lapset herää liian aikaisin. Järki ei auta, tarvitsen apteekin.

Iltaisin M ottaa hörpyt - no oikeesti se kyllä mitataan ja tarkkaan - lääkepullosta. Nyt siihen lääkepullon viereen on ilmestynyt purkki. Mä otan siitä purkista oman pillerin. Tavoitteena helpottaa elämää. Ajatuksena päästä takaisin siihen kohtaan jossa ainakin pääsääntöisesti keskittyy huolehtimaan niistä asioista joihin voi itse vaikuttaa, ja kyetä irroittautumaan jatkuvasta elimistön hälytystilasta.




Kommentit

  1. Ehkä munkin pitäis... XD Välillä on niin tajuttomia ja älyttömiä jaksoja että.. Ne on niin energiaavieviä jos ei muuta. No, ei siis oo kiva olla huolissaan mutta silti.
    Mulla on paljon ollut viime aikoina vielä normi sairastelun pelkoa. Mähän pelkään kuollaakseni kaikkea oksennukseen liittyvää. Eikä lapsi jolla on maha kipeä enemmän tai vähemmän ainakaan auta asiaa..
    Ja jos sitä kipua alkaa analysoimaan enemmän.. Suck!

    "Älä stressaa" on raivostuttava lause. Se ei vaan oo niin itsestäänselvää tai helppoa. Olis kyl kiva vaan osata laittaa aivot narikkaan.

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kunpa teidän vatsakipujen syy selviäisi... jossakin näin just tekstin että "mulla on noin 99 huolta ja niistä 86 on täysin turhia" voi miten totta!!!!

      Poista
  2. Mullakin oli aivan vastaavaa jatkuvaa ylihuolestuneisuutta ja ahdistusta aikoinaan. Löysin suuren helpotuksen ja avun klassisesta yhden vaikuttavan aineen homeopatiasta. Nykyään en käytä mitään kemiallisia lääkkeitä vaan saan olon tasapainoon ihan homeopatian avulla. Toki myös mm liikun ja syön terveellisesti yms.

    USA:ssa on paljon taidokkaita klassisia homeopaatteja, suosittelisin että pohtisit sitä vaihtoehtoa. Kemiallisissa lääkkeissä on aina omat haittansa ja ne rasittavat elimistöä. Meidän autismin kirjon lapsikin sain klassisesta homeopatiasta tosi hyvän avun ja voi nykyään jo oikein kivasti ilman mitään ns. koululääketieteen lääkeaineita. Suosittelen klassista homeopatiaa parantamaan myös lasten ja nuorten autismin kirjon oireilua, ADHD-oireita, lasten ahdistusta yms. Sillä on saatu paljon upeita tuloksia.

    Mukavaa viikon jatkoa! :)

    T: Luonnonmukaisuutta rakastava mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Taidan olla vähän rajoittunut ja luottaa näissä asioissa enemmän länsimaiseen lääketieteeseen ja kemianteollisuuteen ;)

      Poista
  3. *huh*!
    Mitäjos on todella raivostuttava seuralainen, mulla sen yliesiintyminen liittyy yleiseen stressiin ja johtaa väistämättä kaikenlaiseen turhaan ylisuorittamiseen.
    Sain kaikkien näiden vuosien jälkeen vihdoin sanallistettua asian miehelle - fantsu lopputulos: se on viime päivinä osannut tarttua tilanteisiin ja puhaltaa pelin poikki.

    Siinä olen kyllä sun kanssa samoilla linjoilla - jos entäjos alkaa vallata liikaa tilaa, suuntaan kyllä kulkuni kohti kemianteollisuuden tuotoksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ystävällä kävi vähän kökkösesti kemianteollisuuden tuotosten kanssa. Se söi masennukseen ja lievään ahdistukseen pillereitä, mutta se ahdistu vaan entistä enemmän. Lopulta se luki pillereitten sivuainevaikutuksista ja kas kummaa: niissä luki, että osalle se lääke aiheuttaa ahdistusta. Kun se alkoikin pikku hiljaa vähentämään pillerin annostusta, niin ahdistuskin väheni, vaikka pikkunen masennus jäi vielä jäljelle. Se on kuulema kuitenkin helpompi kestää kuin tuokemianteollisuuden tuotoksen aiheuttama kova ahdistus.

      Toisella ystävällä lähti pillereillä ahdistus, mutta niin lähti tunteitten huiputkin kumpaankin suuntaan ja samoin kyky nauttia seksistä.

      Ite oon ajatellut, et jos alkaa liikaa joku ahdistaa tai masentaa niin kokeilen kyllä ensin kaikki mahdolliset muut keinot ennen kuin lähden kemianteollisuuslinjoille. Sen verran on tullut seurattua noita sukulaisia ja kavereita, jotka niitä pillereitä popsii. Ensin on joku vaiva, mut kun sitä yrittää pillereillä saada aisoihin, niin kohta on kaks hankalampaa oiretta tilalla ja lopulta monella on varsinainen arsenaali pillereitä oireisiin, joista ei enää erota, mitkä on elimistön itsensä tuottamia ja mitkä lääkkeitten seurannaisvaikutuksia.

      Jokainen toki valitsee itse tyylinsä millä taaplaa. Minä vaan kannatan sitä, että kemianteollisuus on se viimeinen vaihtoehto, kun muut on kokeiltu. Eipä oo vielä tarttenu käyttää kemianteollisuuden tuotteita montaa kertaa elämässä, vaikka voisin iän puolesta olla jo mummo. Liekö sitten tässä yksi syy , että mua luullaan yleensä 10-15 vuotta nuoremmaksi. Maksa, munuaiset ja iho ym eivät ainakaan ole lääkkeistä rasittuneet.

      Matilda

      Poista
  4. Olet hirveän avoin. Monia ihmisiä ahdistaa se, että lääkkeillä on paljon haitallisia sivuvaikutuksia, joista osa tulee selville vasta vuosien saatossa. Tämän kesän uutisoinnista löytyy esim se, että meta-analyysissa on paljastunut, että mielialalääkkeiden käyttö nostaa syöpäriskiä.

    Moni välttää kemiallisia lääkkeitä viimeiseen asti. Osa taas syö niitä helposti ja kevyesti ilman huolen häivää. Blogisi lukijakunnassa on varmaan ihmisiä joka junaan tässä asiassa.

    Se osa ihmisistä , joka on hyvin tietoinen lääkkeiden haitoista ja riskeistä, saattaa ahdistua ja huolestua, kun kertoilet, miten lapsistasi ainakin kaksi syö psyykenlääkkeitä (Ilmeisesti ADHD-lääkettä ja ahdistuslääkettä ainakin muistaakseni) ja sinäkin nyt alat syömään jotain rauhoittavaa tms mielialaan vaikuttavaa psyykenlääkettä.

    Koska itsekin olet taipuvainen ahdistumaan vaikka mistä, varmaan ymmärrät, että jos olet hyvin avoimella linjalla noista perheenne lääkityksistä, se saattaa huolettaa tai jopa ahdistaa joitain herkkiä lukijoitasi. Mutta sille nyt vain ei sitten voi mitään. Jos haluaa olla avoin ja kertoa suoraan ratkaisuistaan , siitä yleensä seuraa reaktioita ja ihmiset haluavat purkaa tuntojaan, kertoa omat mielipiteensä ja antaa vinkkejäkin. Sellaista se on. Itsekin tiedän, koska aikoinani bloggasin. Minäkin olin melkoisen avoin ja niinpä sain lukea sitten mielipiteitä ja kannanottoja ihmisiltä. Joku kokee sen avartavana joku stressaavana tai raskaana. Itse kuitenkin pääsääntöisesti tykkäsin, että kommentteja tuli...niiltä toisinkin ajattelevilta kuin minä itse.

    Jotkut taas kirjoittavat lähinnä small talkia ja pintajuttuja. Tällöin ei paljasta itsestään niin paljon, että helposti haavoittuisi. Toisaalta monesta sellaisen pinnallisen blogin kirjoittaminen ei paljoa anna, jos ei otakaan. Itseäni pinnalliset small talk-blogit eivät kiinnosta vaan tykkään esim sinun blogissasi juuri avoimuudestasi ja siitä, että kommenttiosiossakin on mielipiteitä välillä railakkaastikin. Välillä vaan pohdin, että et kauheasti suojaa itseäsi rankankin kritiikin mahdollisuudelta avoin kun olet. Mutta ehkäpä tämä avoin kirjoittelusi on sinulle jopa tavallaan terapeuttista ja et loukkaannu tai pahoita mieltäsi, jos kaikki eivät aina ymmärrä tai kannata sinun ratkaisujasi.

    Kiitos kiinnostavasta blogistasi ja mukavaa kesän jatkoa! :)

    Henrietta

    VastaaPoista
  5. Heippa. Aika tylyäkin palautetta tullu tähän juttuun, ainakin mun korvaan. Minä haluan kiittää siitä että kerrot avoimesti, sillä Suomessa ainakin mieliala- ym. vastaavista lääkkeistä puhuminen on niin kauhea tabu, että tuntuu kivaltakin kuulla että joku niinkin tavallista elämää (ainakin blogin perusteella) elävä kuin sinä kertoo syövänsä niitä. En tiedä miksi joitakin häiritsee se, että kerrot lääkityksestä avoimesti. Eihän se ole edes mitään hyviä tapoja tai siveellisyyttä tai lakejakaan loukkaavaa. Ethän näistä kommenteista pahastu, minä ainakin kuulen mielelläni näitä juttuja! t.ph

    VastaaPoista
  6. Mielialalääkkeet eivät ole synapseihin kohdistuvia täsmälääkkeitä, kuten yleisesti uskotaan, vaan ne aiheuttavat runsaasti pleiotrooppisia sivuvaikutuksia, toisin sanoen, ne vaikuttavat aivan muualle kuin niiden pitäisi.

    Mielialaan, psyykeen ja neurologisiin toimintohin vaikuttavat lääkkeet vaikuttavat laajasti koko elimistöön.

    SSRI-lääkkeet heikentävät luustoa ja altistavat vähäisestäkin kaatumisesta aiheutuville luunmurtumille, osoittaa Montrealin McGill-yliopistossa Kanadassa tehty tutkimus. Monet psyykelääkkeet altistavat myös diabeteksen riskille. ADHD-lääkkeet vaikuttavat sydämen toimintaan ja altistavat äkkikuolemille jne.

    Monilla on se harhaluulo, että psyykeen/neurologiaan vaikuttavat aineet lähinnä vain pistävät tietyt aivojen välittäjäaineet kuntoon ja that's it. Valitettavasti näin ei ole vaan terveyttä heikentäviä sivuvaikutuksia riittää ja monet tulevat esiin vasta vuosien päästä.

    YK:kin on huomannut asian ja alkanut antaa suosituksia siitä, että esim lasten neurologisia ongelmia pitäisi hoitaa paljon enemmän neuropsykologisilla kuntotuksilla ja pitkäkestoisilla terapiolla eikä mennä helpoimman kautta pillerilinjalle.

    "YK:n lastenoikeuksien komitean mielestä lääkkeitä käytetään ADHD:n hoitoon jo liikaa", uutisoitiin Suomessa joku aika sitten. Kuitenkin meidän maassamme ollaan kaukana USA:n medikalisoitumisesta ja psyyken ja ADHD-lääkkeiden uskomattoman suuresta käytöstä. Tosiaan joittenkin tilastojen mukaan jo joka kymmenes lapsi vetää USA:ssa ADHD-lääkkeitä. Suomessa satsataan onneksi vielä paljon enemmän muihin hoitolinjoihin.

    Mielestäni on hyvä säilyttää terve kriittisyys psyykeen vaikuttavien lääkkeiden käyttöön. On vaarallista, jos mielialaan ja neurologiaan vaikuttavien aineiden käytöstä tulee ihmisten mielessä normaali, rutiinimainen asia, jota ei enää edes viitsitä kyseenalaistaa ja tarkastella kriittisesti.

    Moni tutkija on jo sillä kannalla, että altistumme nykyään niin paljon mm sähkömagneettiselle saasteelle, esim WLAN-säteilylle, että siinä on yksi suuri syy levottomuuden, keskittymishäiriöiden, autismin kirjon oireiden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen kasvuun. Monet tieteelliset tutkimuksetkin antavat tälläisiä tuloksia.

    Aika moni ahdistunut tai levoton lapsi viettää paljon aikaa iPadien ja tietokoneitten ääressä. Monella lapsella jo iPadin käytön vaihtaminen rajattuun aikaan langallisen tietokoneen ääressä, on vähentänyt levottomuus tai ahdistusoireita. Tunnen henkilökohtaisesti tälläisiä tapauksia. Samoin lisäainepitoiset ja yli-imelät hyytelöt, jellyt ja vanukkaat aiheuttavat levottomuutta.Kalaöljylisät ym ravinnelisät taas tukevat perimältään heikkoa hermostoa niin, että moni voi pärjätä ilman elmistölle haitallisia psykostimulantteja. Ja monia vaihtoehtoisia hoitomuotoja löytyy. Olen itse nähnyt miten ilman lääkkeitä ADHD ym tapauksia on saatu hoidettua hyvään kuntoon ja miten taas kemiallisten lääkkeiden syöjät ovat vuosien päästä monin tavoin sairaammassa kunnossa.

    Niinpä ainakin minä olen tosi iloinen, että Suomessa ei vielä pidetä minään normijuttuna psyykeen vaikuttavien aineiden popsimista ja moni täällä vielä etsii muita keinoja.

    Tottakai jos joku halua tuoda esiin kemiallisten lääkkeiden valitsemista heidän perheensä linjaksi, siitä voi tulla kommentteja muunlaistenkin vaihtoehtojen puolesta. Jos näihin mielipiteisiin ei ole valmis, ei ehkä kannata kertoa valinnoistaan.

    Sitä paitsi bloggaajat ovat myös mielipidevaikuttajia ja joku kahden vaiheille heiluva voi itsekin innostua mielialalääkkeiden tms käyttäjäksi, "koska tuo fiksun oloinen bloggarikin käyttää ja tuskinpa niistä mitään haittaa sitten onkaan." Jos taas toistakin näkökulmaa tulee esiin, moni voi miettiä vielä toisenkin kerran ennen kuin aloittaa.Moni voi innostua ottamaan asioista syvällisemminkin selvää.

    Annukka

    Nelli

    VastaaPoista
  7. Mielialalääkkeet eivät ole synapseihin kohdistuvia täsmälääkkeitä, kuten yleisesti uskotaan, vaan ne aiheuttavat runsaasti pleiotrooppisia sivuvaikutuksia, toisin sanoen, ne vaikuttavat aivan muualle kuin niiden pitäisi.

    Mielialaan, psyykeen ja neurologisiin toimintohin vaikuttavat lääkkeet vaikuttavat laajasti koko elimistöön.

    SSRI-lääkkeet heikentävät luustoa ja altistavat vähäisestäkin kaatumisesta aiheutuville luunmurtumille, osoittaa Montrealin McGill-yliopistossa Kanadassa tehty tutkimus. Monet psyykelääkkeet altistavat myös diabeteksen riskille. ADHD-lääkkeet vaikuttavat sydämen toimintaan ja altistavat äkkikuolemille jne.

    Monilla on se harhaluulo, että psyykeen/neurologiaan vaikuttavat aineet lähinnä vain pistävät tietyt aivojen välittäjäaineet kuntoon ja that's it. Valitettavasti näin ei ole vaan terveyttä heikentäviä sivuvaikutuksia riittää ja monet tulevat esiin vasta vuosien päästä.

    YK:kin on huomannut asian ja alkanut antaa suosituksia siitä, että esim lasten neurologisia ongelmia pitäisi hoitaa paljon enemmän neuropsykologisilla kuntotuksilla ja pitkäkestoisilla terapiolla eikä mennä helpoimman kautta pillerilinjalle.

    "YK:n lastenoikeuksien komitean mielestä lääkkeitä käytetään ADHD:n hoitoon jo liikaa", uutisoitiin Suomessa joku aika sitten. Kuitenkin meidän maassamme ollaan kaukana USA:n medikalisoitumisesta ja psyyken ja ADHD-lääkkeiden uskomattoman suuresta käytöstä. Tosiaan joittenkin tilastojen mukaan jo joka kymmenes lapsi vetää USA:ssa ADHD-lääkkeitä. Suomessa satsataan onneksi vielä paljon enemmän muihin hoitolinjoihin.

    Mielestäni on hyvä säilyttää terve kriittisyys psyykeen vaikuttavien lääkkeiden käyttöön. On vaarallista, jos mielialaan ja neurologiaan vaikuttavien aineiden käytöstä tulee ihmisten mielessä normaali, rutiinimainen asia, jota ei enää edes viitsitä kyseenalaistaa ja tarkastella kriittisesti.

    Moni tutkija on jo sillä kannalla, että altistumme nykyään niin paljon mm sähkömagneettiselle saasteelle, esim WLAN-säteilylle, että siinä on yksi suuri syy levottomuuden, keskittymishäiriöiden, autismin kirjon oireiden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen kasvuun. Monet tieteelliset tutkimuksetkin antavat tälläisiä tuloksia.

    Aika moni ahdistunut tai levoton lapsi viettää paljon aikaa iPadien ja tietokoneitten ääressä. Monella lapsella jo iPadin käytön vaihtaminen rajattuun aikaan langallisen tietokoneen ääressä, on vähentänyt levottomuus tai ahdistusoireita. Tunnen henkilökohtaisesti tälläisiä tapauksia. Samoin lisäainepitoiset ja yli-imelät hyytelöt, jellyt ja vanukkaat aiheuttavat levottomuutta.Kalaöljylisät ym ravinnelisät taas tukevat perimältään heikkoa hermostoa niin, että moni voi pärjätä ilman elmistölle haitallisia psykostimulantteja. Ja monia vaihtoehtoisia hoitomuotoja löytyy. Olen itse nähnyt miten ilman lääkkeitä ADHD ym tapauksia on saatu hoidettua hyvään kuntoon ja miten taas kemiallisten lääkkeiden syöjät ovat vuosien päästä monin tavoin sairaammassa kunnossa.

    Niinpä ainakin minä olen tosi iloinen, että Suomessa ei vielä pidetä minään normijuttuna psyykeen vaikuttavien aineiden popsimista ja moni täällä vielä etsii muita keinoja.

    Tottakai jos joku halua tuoda esiin kemiallisten lääkkeiden valitsemista heidän perheensä linjaksi, siitä voi tulla kommentteja muunlaistenkin vaihtoehtojen puolesta. Jos näihin mielipiteisiin ei ole valmis, ei ehkä kannata kertoa valinnoistaan.

    Sitä paitsi bloggaajat ovat myös mielipidevaikuttajia ja joku kahden vaiheille heiluva voi itsekin innostua mielialalääkkeiden tms käyttäjäksi, "koska tuo fiksun oloinen bloggarikin käyttää ja tuskinpa niistä mitään haittaa sitten onkaan." Jos taas toistakin näkökulmaa tulee esiin, moni voi miettiä vielä toisenkin kerran ennen kuin aloittaa.Moni voi innostua ottamaan asioista syvällisemminkin selvää.

    Annukka

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän