Siirry pääsisältöön

kaapelikatkos ja vartalovoide

Eilen aamulla meillä herättiin siihen järkyttävään tilanteeseen että netti ei toiminut. Telkkari kellotti, buuttasin boksin. Telkkari kellotti edelleen, buuttasin modeemin - kahdesti. Kännykästä selviää että joku onnellinen on onnistunut katkomaan muutaman kaupungin alueelta kaapelin ja ettei kenelläkään ole aavistustakaan kauanko ongelman korjaaminen kestää. Sutjakasti L tosin viritti puhelimen kautta meille hotspotin, mutta henkisesti oltiin jo teknologiattomassa maailmassa.




Aamutelkkarin ja mun netissä luuhaamisen sijaan me rakennettiin legoilla ja lauman painellessa lopulta yläkertaan riehumaan mä ryhdyin tekemään "lotion bars" - siis sellaisia saippuapalan näköisiä vartalovoidesysteemejä.


vesihauteessa sulattelin noin desin kookosöljyä, desin mehiläisvahaa ja desin kaakaovoita

vuokina käytin ihan tavallisia silikonisia muffinsivuokia

tuoksuksi lisäsin bergamottiöljyä ja sitruunaöljyä

sulanut ja hajustettu massa kaadettiin vuokiin kovettumaan

vajaassa puolessa tunnissa vartalovoiteet näytti tältä

tunnin kohdalla uskalsin irroittaa ne muoteista

Kommentit

  1. Oho, mitä aineksia! Onko teillä noita vakiona kaapissa? Ei aavistustakaan mistä lähtisin edes etsimään noita Suomessa. Piti oiken googlettaa miten kaakaovoi eroaa kookosrasvasta. Käytätkö noita saippuana vai ihon rasvaamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta nää toimii parhaiten käsien rasvailuun :) Ainekset löytyi ihan omasta kaapista kun keväällä tein opettajille lahjaksi huulirasvaa.

      Poista
  2. Kiitos reseptistä! :) kookosrasvaa ja kaakaovoi löytyypi ihan pienimmistäkin kookaupoista, vinksvinks. ;) isoimmista ihan taatusti! Ainut vaikea on se mehiläisvahaa, se on nettitilausjuttu Suomessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...