sosiaaliset taidot

Miten tässä nyt näin kävi... tiistaiaamu, kello on yli yhdeksän. L lähti töihin joskus kukonlaulun aikoihin ja mä istun täällä keittiössä Koiran kanssa koko lauman nukkuessa yläkerrassa ruususen untaan. Huono puoli tässä kesärytmissä on se että vähän turhan usein se on viimepäivinä johtanut lakanapyykkiin, muuten en valita. Edelleen kaikkien vuosien valvottujen öiden ja liian varhaisten aamujen vaurioittamana olen hiljaa kiitollinen tästä hetkestä, siitä että ne nukkuu... meidän perheessä se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Tänään sosiaalisten taitojen ryhmä, iltapäivä puistossa M:n ystävän R:n kanssa ja sieltä vielä jalkapallotreeneihin, jotka kesän ajaksi siirrettiin lauantaiaamulta tiistaille jotta noita ei tarvitsis potkia pystyyn niin varhain. Viime viikolla muisteltiin R:n äidin kanssa miten näitten deittien alkaessa pari vuotta takaperin oli pääasiallinen tavoite että kaksikko edes huomioi toisensa, puhuu toisilleen ja tiedostaa sen toisen läsnäolon. Keskustelua kuljetti aikuinen ehdottamalla M:lle ja R:lle mitä seuraavaksi voisi ehkä sanoa. Leikkideitit päättyivät poikkeuksetta kyyneliin ja kiukkuun. Nykyään kaksikko leikkii kohtuullisen itsenäisesti keskenään, keskustelee ja vaihtaa ajatuksia, ja tarvitsee apua lähinnä ongelmatilanteiden ratkaisemiseen, ja siihen kohtaan kun tarvitsee sen hetken tauon yhdessäolosta niillä molemmilla kun on tapana vaan kävellä ulos meneillään olevasta leikistä ja siirtyä tekemään jotakin muuta.

Joskus miljoona-aikaa takaperin multa kysyttiin sosiaalisten taitojen ryhmästä, mitä siellä tehdään? Mitä opetellaan? Vastaus on jäänyt kaiken muun alle ja muhinut jossakin taka-alalla osin jo sen takia etten ole oikeastaan osannut vastata.

Ryhmässä on neljä lasta ja kaksi ohjaajaa. M:n kesäryhmän lapsista kaksi on uusia ja yksi on kulkenut M:n rinnalla jo pidempään. Ohjaajista toinen on puheterapeutti ja toinen ns. autismispesialisti tai ABA terapeutti. Ryhmät pyritään kokoamaan niin että lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan samalla tasolla, ja M:n ryhmässä käsitellään jo aika monimutkaisiakin juttuja. Tavoitteina on oppia toimimaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Siinä missä se ns. tavislapsi oppii nämä taidot osin sisäsyntyisesti ja osin ympäristön auttamana on meidän ryhmäläisten lasten opeteltava nämä taidot erikseen, harjoiteltava ja työstettävä kunnes niistä lopulta tulee automaatioita... se, että sanotaan hei, miten pyydetään toista leikkiin, miten toimitaan jos ystävä haluaa tehdä jotakin muuta kuin mitä itse oli ajatellut jne.

Näennäisesti M:n sosiaaliset taidot alkavat olemaan loistavat. Käytännössä M kuitenkin pyrkii vuorovaikutukseen aikuisen kanssa mieluummin kuin ikätoverinsa, ja M tarvitsee edelleen aikuisen tukea esimerkiksi keskustelun ylläpitämisessä. Kesän tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa 50% terapia-ajasta M osaa keskustella ikätoverin kanssa vaihtamatta puheenaihetta kolmen lauseenvaihdon ajan. Toinen päätavoite on ongelmanratkaisukyvyn parantaminen, mistä tunnistaa ongelmatilanteen? Miten ehdotetaan erilaisia ratkaisumalleja? Koska pyydetään apua aikuiselta? Miten ilmaistaan omat ratkaisuehdoitukset tilanteessa.

Viime viikon aihe oli ollut ns. "Stranger Danger" Jokainen neljästä lapsesta tiesi ettei vieraitten kanssa saa jutella, ettei vieraalta ihmiseltä saa vastaanottaa mitään ja ettei tuntemattoman ihmisen mukana saa lähteä mihinkään. Yksikään ei ollut osannut kertoa miksi silti tuntematontakin voi, ja pitääkin tervehtiä vaikkapa lenkkipolulla tai puistossa, ja koska siitä tuntemattomasta tulee tuttava. Aihe oli ollut vaikea ja sen työstämistä jatketaan tänään. Sosiaalisiin taitoihin liittyvät nyanssit on vaikeita ja monesti niitä on vaikeaa selittää lapselle jonka maailma on monella tapaa mustavalkoinen.

M haluu omat bootsit

pitkästä aikaa asukuvaa kevennykseksi...
Villatakki - Lilly Pulitzer,
paita - Madewell,
shortsit - Eddie Bauer,
ballerinat - Sam Edelman