Siirry pääsisältöön

kaksi päivää preerialla

Ekat kaksi lomapäivää takana... suloinen sekoitus viiniä, vesipuistoja, iloa ja ahdistusenpoikasta. On kuuma, siis oikeesti KUUMA. Aamuyhdeksältä elohopea on jo iloisesti ohittanut kolmenkympin, ja puoleen päivään mennessä menee seuraavakin kymmenluku rikki.

Tänään siirrytään seuraavaan hotelliin.

Eilen illalla mun kainalossa nyyhkytti M. Se ei halua toiseen hotelliin, se haluaa olla täällä koska se tietää tän paikan ja tän huoneen. Se ei halua mennä muualle. Se ei halua, eikä sen jalatkaan halua. Jalat heiluu ja sätkii ja potkii. M:n jalat tekee niin silloin kun sillä on paha olla. Lopulta se nukahtaa. Aamulla se riehuu tolkuttomasti, se osaa itsekin sanoa että sitä ahdistaa. Aamiaishuoneessa sillä on kylmä. Sillä on kylmä ja sen aamiainen maistuu pahalle, oikeastaan sillä ei ole yhtään nälkä. Aamiaishuone on täynnä. Siellä on liikaa ihmisiä, eikä se ainakaan helpota tilannetta. Mä tiedän että päivän ajomatkasta tulee raskas. Mä tiedän että se haastaa riitaa poikien kanssa, riehuu ja valittaa. Sillä on kuuma ja kylmä, nälkä ja jano, pissahätä ja vatsakin kipeänä.

Kertaan mielessäni mitä me ollaan syöty, oliko M:n pihvi paistettu voissa? Oisko aamiaismakkaroissa sittenkin ollut maitojauhetta? Tai niissä muroissa? Vai onko se vaan tää matka? Muutos on vaikeeta, pienikin muutos on kohtuuttoman vaikeeta. Koulun loppumiseen sopeutumisessa vierähti kolmisen viikkoa, ja se sentään oli ennenkin eletty muutos. Tää on uutta, me ei olla koskaan oltu lomalla niin et oltais oltu useammassa hotellissa saman loman aikana. Uusi ja tuntematon ahdistaa, se ahdistaa silloinkin kun aikuisen silmissä muutos tuntuu pieneltä.

Ensimmäinen päivä


vuorten ylitse

silloin harvoin kun mä syön täällä, siitä kannattaa jo ottaa kuva... samalta se maistui kuin silloin kymmenen vuotta takaperinkin...


Tuulimyllyjä... ihanaa!!!! Tuulimyllyjä!






Lucky Luke ja laulava lanka


viinikoira Buddy

viininmaistelu täällä missä ne rypäleet kasvatetaan on vähän erilaista kuin meillä kotosalla




rypäletarkastus


tästä...

...tähän

Red Mountain




38C

splish splash



Toka päivä


aamutelkarit



Ice Harbor Locks and Dam - täällä pääsee katsomaan kalaportaita




M:n unelma oli saada omat bootsit... ne on nyt olleet kohta vuorokauden sillä jalassa. Lämpötilasta huolimatta


vahingossa löytynyt aarre maalaiskaupungissa

maidoton ja gluteeniton kuppikakku... ja listalla oli viisi erilaista!!!




maailman katolla, tai ainakin melkein



Ice Harbor Locks and Dam - Ice Harbor Brewing Co

Kommentit

  1. Mäkin muistan kuinka halusin sellaiset pinkit bootsit kun olin vaihtarina, harmi vaan en niitä ikinä ostanut. Sittemmin on kyllä Montanasta tullut hankittua Stetson.
    Mihin teidän matka jatkuu ja oletteko kauan reissun päällä?
    Täälläkin oli tänään KUUMA 108F. Huomenna sitten vilvoitellaan Alaskassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuden päivän reissu :) Walla Wallan kautta The Dallesiin Oregoniin ja lopulta otiin Mt St Helensin kautta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...