Siirry pääsisältöön

en jaksa - en ehdi

Meillä on yhtä kohtua kevyempi potilas.


Tättis kiikuttaa sateessa sylillisen liian pieneksi jääneitä mekkoja naapuriin ja takaisin tullessaan riisuessan sadetakkiaan kertoo että naapurin rinsessa jäi sinne innoissaan sovittelemaan uusia vaatteitaan. Mun sydäntä lämmittää että meidän liian pienet vaatteet saa uuden kodin kolmen talon päästä sen sijaan että ne jäis makaamaan jonnekin autotallin nurkkaan, odottamaan kirppistä jota ei koskaan tule.

Katson ikkunasta taukoamatonta sadetta, huokaan ja totean ettei me taideta tänäkään lauantaina pelata jalkapalloa. Nurmikenttä sopii tässä vaiheessa paremmin mutapainiin, eikä mulla ole aikaa tai halua yhdellekään infektiotaudille. Tättis on ollut yksissä harkoissa, jannut on kai pelanneet kolmasti. Mä luulen että me siirrytään takaisin tennikseen. Oliskohan Ollipollistakin pitämään mailaa... vai löytyiskö sille jostakin joku harrastus joka sopis meidän aikatauluihin ja joka olis sellaisessa lokaatiossa että sinne vois vielä päästäkin. Sunnuntaiaamu on pyhä, silloin minä juon kahvia. 

Harrastuspäivinä – jokatoinen tiistai ja torstai – meillä ollaan kotona illalla vasta kahdeksan tienoilla. Sen jälkeen mä laitan ruokaa, ja päivällistä syödään yhdeksään mennessä. Jos me harrastettais viitenä iltana viikosta, mä en olis koskaan kotona, eikä lapset olis ikinä nukkumassa ennen kymmentä. Meillä ei siis kauheesti harrastella arkena. Uuvun pelkästä ajatuksesta että tää olis jokaviikkoista, saati sitten päivittäistä.



Ehkä mä oon vaan vanha. Tai sit olen laiska. Mutta arkena, iltaisin, melkein mikä tahansa tuntuu liian paljolta työpäivän jälkeen. Herään aamuisin puolikuudelta, jos illalla lähden ystävien kanssa illalliselle  venähtää nukkumaanmeno puolilleöin ja ne rakkaat ja tärkeät tunnit unta jää alle kuuteen, se syö tuottavuutta seuraavina päivinä – kyllä päivinä, ei päivänä. Uni kun on tässä perheessä muutenkin edelleen kortilla. Harvassa on ne yöt kun kukaan ei herää ja tarvitse.


Kohtelen ystäviä tasapuolisesti. Tapaan kaikkia puhelimitse tai omalla työpaikallani lounasaikaan. En harrasta joogaa, kirjoitan ja vaellan metsässä Martan kanssa aamuvarhaisella ja viikonloppuisin. Leikkaan itse hiukseni koska kampaaja vie liikaa aikaa ja siellä käyminen on rasittavaa. Haaveilen hierojasta, mutten tiedä koska menisin ja pedikyyrikin jää puheeksi viikko toisensa jälkeen. Laitan ruokaa ja avaan hyvän viinin. Pyykit makaa vuorena kodinhoitohuoneessa yläkerrassa, selvitän ne siinä vaiheessa kun valitukset käy liian äänekkäiksi, ja vaativiksi. Viikonloput annan perheelle, lapsille ja asioidenhoitamiselle. Mun oma-aika on töissä, matkoineen viitisenkymmentä tuntia viikossa. 

Lahja entiseltä esimieheltä. Sana kuvastaa mua. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...