Siirry pääsisältöön

arkisia omalaatuisuuksia

Kun jossakin - siis ihan missä tahansa - asuu pidempään alkaa kaikki se mikä alussa näytti ja tuntui kummalliselta olemaan itsestään selvää. Vuosi vuodelta on yhä vähemmän ja vähemmän asioita joita kaipaa sieltä alkuperäisestä kotimaasta, ja katse sokeutuu niille erilaisuuksille. Mikä sitten on toisenlaista? 


Sähkö


Sähköjohdot kulkevat pylväissä maanpäällä. Viritykset ovat enemmän tai vähemmän sekalaisen oloisia, mutta kieltämättä niitä lienee helpompaa korjata maanjäristysten jälkeen kun ei tarvitse kaivaa. Sähkökatkokset ovat arkipäivää tuulisella tai sateisella säällä, ja meidänKIN autotallissa on ollut agregaatti jo vuosia. 


Pistorasiasta tuleva virtaska on 110V, riittää virkistämään muttei varsinaisesti ole vaarallista. Myös pistorasiat ovat toisenlaisia ja ne elektronisten sähkölaitteitten pistokkeet omanlaisensa kokemus. Metallikieliä kuin voi väännellä haluamaansa asentoon ihan vapaasti. Vain maadotetut pistokkeet ovat tukevampaa tekoa. 

Kielet voi näppärästi taivuttaa takaisin jos ovat päässeet vääntymään. 


 Mittayksiköt


Mittayksiköt poikkeavat metrisestä järjestelmästä ja vuosien varrella on oppinut käyttämään näitä paikallisia puhuttiin sitten ruuanlaitosta tai lämpötiloista.

Lämpötilassa on muutama hyvä nyrkkisääntö matkailijalle. 32F on 0C, 68F on 20C ja 82F on 28C. Hellan lämpöasteikko on vähän lämpimästä kuumaan - low, medium, high - ja meidän iankaikkisen vanhanaikainen pesukonekin pesee asteikolla; kylmä, viileä, lämmin ja kuuma. Kaikkeen tottuu sanoi pässi kun päätä leikattiin.


Autoilu


Autotalliin on suora yhteys kotoa. Monissa perheissä autotallin virka on olla yleinen romuvarasto, kuntosali tai "man cave", mutta sellainen on kuitenkin kaikilla - yhdelle, kahdelle, kolmelle... kuudelle tai useammalle autolle.

Tutkanpaljastin tekee elämästä ja autoilusta helpompaa, ja on vieläpä täysin laillinen. Parempi tutkanpaljastin ei juuri tee virheitä ja varoittaa normitutkien lisäksi liikennevalokameroista, lentokonetutkista ja monesta muusta.


Liikennemerkit näyttävät erilaisilta kuin euromantereella. Aikanaan, ysärin alkupuolella kun me Fredden kanssa automatkailtiin täällä länsirannikolla me ei koskaan keksitä mitä tarkoittaa "ped xing" - pedestrians crossing. Kuvassa "trail xing" - trail crossing - ulkoilureitin kadunylityspaikka ratsukoille, pyöräilijöille ja jalankulkijoille.


Katujen nimeäminen. Avenuet kulkevat etelästä pohjoiseen ja kadut idästä länteen. Numerot alkavat uudestaan kaupungin vaihtuessa, ja talot numeroidaan lähimmän risteävän kadun ja avenuen mukaan. Meidän lomakaupungissa Seasidessa on numerot korvattu kirjaimilla keskustasta etelään ja aloitetaan A-kirjaimesta; Avenue A, Avenue B, Avenue C... Me ollaan asuttu L, S ja U:n varrella.

Tietyömaalla on aina lippumies. Lippumies pitää huolta siitä että liikenne sujuu ja kaikki pääsee.


Jos ei huvita etsiä parkkipaikkaa voi täräyttää autonsa valet:in ja joku pysäköi sen sun puolesta. Palvelu löytyy kaikista paremmista ravintoloista, useimmista ostoskeskuksista, sairaaloista, hotelleista ja monesta muustakin. 


Juoma


Aina tarjotaan juotavaa. Siis aina. Vettä, limua, mehua, olutta, viiniä, kahvia tai teetä. Sitä tarjoillaan niin työhaastattelussa, lääkärin odotushuoneessa kuin kotosallakin. Kouluissa niin oppilailla kuin opettajillakin on edessään vesipullo, ja usein opettajalla myös kupillinen kahvia. Kahvitauko on aina ja kaikkialla eikä suinkaan rajattu välitunteihin opettajainhuoneessa.

Jääkaappi autotallissa herätti alkuun ihmetystä ja sitten ihastusta. Nykyään meilläkin on se vanha jääkaappi autotallissa, ja se on täytetty - juomalla. Tulijalle esitetään kysymys; haluatko jotakin juotavaa?


Koti


Tiskiharja ei ole tiskiharja vaan varrellinen pesusieni. Vuosia ostin tiskiharjani ensin Suomesta, sitten Ikeasta. Nykyään tää tuntuu jo ihan passelilta käteen, oikeastaan paremmalta kuin se perinteinen harja. 


Kodeissa on harvemmin varsinaisia eteisiä, tuulikaapeista puhumattakaan. Meillekin tullaan sisään suoraan olohuoneeseen. 


Kierrätys on ilmaista ja roskista maksetaan. Roska ja kierrätysauto käy kaappaamassa lastin portinpielestä. Kuvassa useamman viikon kierrätysroskat, kun lumipäivien takia yksi kerta jäi välistä. Kierrätykseen laitetaan pahvit, paperit, muovit, pullot ja tölkit. Kierrätyskeskuksessa ne lajitellaan sit oikeisiin osoitteisiin. On meillä kolmaskin roskis, se on puutarha- ja biojätteelle. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...