Siirry pääsisältöön

nähdään taas viikonloppuna

Tänään oli aika täydellinen sunnuntai... Nyt valmistaudun työviikkoon ja myönnän suosiolla että pääroolissa on työpaikan lisäksi perhe - muu saa odottaa viikonloppuun. Torstaina M täyttää kuusi, sen lisäksi mä ajattelen lähinnä töitä. Uskon kuitenkin että loppujen lopuksi tämä oli hyvä ratkaisu... siis olla viikko töissä ja ottaa siitä kaksi viikkoa vapaata. M on nyt rauhallisempi ja valmiimpi, se tietää mitä tarkoittaa et mä meen töihin...

Mä tiedän et mun pitäis kirjoittaa kasteesta laajemmin, saatan palata aiheeseen jos muistutatte ja muistatte pyytää... Oon edelleen aivan hillittömän otettu siitä että pappi tahtoi kastaa mut itse. Mut ja sen toisen... muut kastoi se joka vastasi kasteista tänään. Se oli just niin huikeeta ja huikaisevaa kuin olin ajatellutkin... yhtä aikaa niin pieni ja suuri.



M testaa kasteveden lämpötilaa

kameramiehet hieroo systeemejään

tässä se on... uusi alku. Huikea tilanne, huikea fiilis, mahtavaa!

 kotona me nautittiin keväästä; pyöräilyä, hyviä juomia, pihatöitä




ekat omat raparperit

mansikka-raparperipiirakka

ensi viikon napa - lauma
Mahtavaa viikkoa kaikille!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut14. huhtikuuta 2014 klo 0.48

    hyvää tätä viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi14. huhtikuuta 2014 klo 4.04

    Ihania kuvia ja erityisesti kastekuva kosketti. Ollaan sitten sisaria Kristuksessa! Tuli omat muistot myös niin mieleen. Menin viime vuonna uskoon tultuani upotuskasteelle täällä Suomessa.

    Siunausta elämääsi!

    Vilma

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää