Siirry pääsisältöön

vapaus käy kalliiksi

Ette saa henkeviä tänäänkään, ette oikeastaan edes epähenkeviä ajatuksia, tai siis edes ajatuksia... kulutusjuhlia karttavia voin suositella ohittamaan nämä valokuvat ja jutun meidän vapaapäivästä.  Totean että, on ihanaa vähän välillä nauttiakin... vihdoinkin kahden työtätekevän ihmisen taloutena on varaa myös tähän. Ennen ostosmaniaa, ravintolaillallisia ja muuta huikentelevaisuutta me kuitenkin käytiin lasten kanssa tutustumassa mun työpaikkaan.

En edes muista koska viimeksi oon saanut herätä aamulla yhdessä L:n kanssa... normiaamuisinhan toinen meistä kampeaa lauman kanssa alakertaan ennen kukonlaulua. Seuraavaksi me lähdetään L:n kanssa Pubiin aamiaiselle, iltapäivällä naapurit tulee meille viinibileisiin... huomenna on taas maanantai ja arki, mutta olipahan mukava viikonloppu.



kymmenennen kerroksen hissiaula

tyhjän potilashuoneen ikkunalaudalla ihailemassa kymppikerroksen maisemaa


 joku matkustaa, toinen kipeää vuorelle, kolmas patikoi hiljaisuudessa, neljäs lähtee Mikki Hiiri puistoon kahdesti vuodessa... me harrastetaan viinejä. DeLille Cellarsin viiniklubi on ollut jo pidempään suljettu. Ihan vaan kysyäkseni kysyin ettei nyt mitenkään mahduttais sisään ja ne oli just viime viikolla avanneet muutamia paikkoja... ei kun täyttämään paperit ja mukaan... 12 pulloa vuodessa, 3 pulloa neljän kuukauden välein...




Wine Spectator on palkinnut ravintolan viinilistastaan useampaan kertaan 

alkuruuaksi mulla lohitartar

L valkkas hirvenliha tartarin

pääruuaksi mulle ankanrintaa

L valkkas lohen lampaan ja makkarakastikkeen kanssa

sivussa vähän ranskalaisia, ihan vaan koska ne on niin hyviä
Dark Chocolate Espresso Tart

L:n Grand Marnier Creme Brulee

Illalla kotiin ostosten kanssa

M ja pojat sai vähän vaatteita... ei niin et ne niitä olis oikeesti tarvinneet, mutta... Kaikki - J Crew Crewcuts

jannuille pari T-paitaa... J Crew Crewcuts

tää vähän nolottaa... kuka nyt ostaa kaksi käsilaukkua kerralla...





mulle ja M:lle uudet aurinkolasit... nyt kun se ei hukkais näitä ihan heti...

meidän ekat klubiviinit... Doyenne 2011 vaatii 3-5 vuotta kypsyttelyä ja D2 5-10 vuotta.
Vähän aikaa saa siis odotella ennen kuin pääsee nautiskelemaan...

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi1. toukokuuta 2014 klo 10.51

    Minä minä! Siis ostan ostan useammankin laukun kerralla jos hyvin ossuu kohdalle tai on "tarvetta" . Just reissusta palasin kottiin 2:ta Michael Korsin laukkua, 1:tä Longchampin laukkua ja 1:tä Louis Vuittonin laukkua rikkaampana kottiin :). Kieltämättä vähän karkas mopo käsistä ;).
    Ihana lukea, että nautit työstäsi ja lapsetkin ovat jo sopeutuneet uudenlaiseen arkeenne.
    Edelleenkin seuraan aktiivisesti blogiasi, kommentointi vain aina jää kiireitten ja laiskuudenkin takia.
    Muruset

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää