Siirry pääsisältöön

huhtikuun eka, 2014 kuvina

Me ajettiin taas paljon edestakaisin... kouluun-kotiin-kirkkoon-kotiin-kouluun-kotipuistoon... Musta tehtiin videohaastattelu kirkossa - äitienpäiväksi kai. Sovin M:lle "kriisitapaamisen" sekä psykologin että psykiatrin kanssa. Yritin selvittää vakuutusasioita - huonolla menestyksellä sekä puhelimitse, että sähköpostilla. Meillä huudettiin, raivottiin, itkettiin ja naurettiin. Rakastettiin paljon. Suututtiin välillä. Päivä oli kaunis ja keväisen lämmin. 146 kuvaa eiliseltä - olkaa hyvät.







lupiinit oli taas syöty... lisää öljyä, saatan ostaa jiotain järeämpää... pyssyn?





 
tiedoksi vaan kaikille... kookossuklaajugurtti on pahaa, eikä maistu yhtään suklaalta... 







kai siellä on joku muurahainen

Jimmy's here!!!



uudet työvaatteet odottaa käyttäjäänsä

tänään kuitenkin näin... 

miten aika meni taas näin nopeesti... me ollaan myöhässä 





Käykö kenellekään mulle AINA näin... kun on kiire ja ollaan myöhässä tulee eteen joku mateleva möhköfantti


ohimennessäni maksoin koulumaksun huhtikuulle


iPad unohtui... pakko käydä hakemassa... kirkko oikealla, koti vasemmalla









reilu tunti siinä vierähti... kauhee mustelma taas kädessä... rotanmyrkyn jälkiä






lounasta K:n bussia odotellessa


M käy hakemassa K:n bussista


huhtikuu on "Autism Awareness" - kuukausi, väri on sininen

taas mennään... hälyt päälle




O:n koulussa kerätään mutavyöryn uhreille


hetki aikaa leikkiä koulun pihalla



pysähdyin tässä risteyksessä eilen kahdeksan kertaa

M:n koulubussi odottaa oikeeta aikaa


puistoon oli tullut vessa ja sitä piti tietysti vähän ihmetellä - yök! En varmaan mee tohon... IKINÄ!







Taideopen edessä on kauniit kukat



kevään eka terassikeli














sieltä ne tulee...








Taideopelta saadut ruohosipulit



hyvin sujuneesta kauppareissusta saa palkaksi tikkarin




käyn vaihtamassa kotivaatteisiin ja kurkin niitä ikkunasta



tänään syödään lammasta

alkava isokiukku





sain taideopelta lainaksi myös uutta luettavaa


lapset syö tätä

lopun kookosmaidon pakastan...





saadaanko tänään jälkkäriä?







L tulee kotiin


amerikkalaisen vessan voi helposti kakata tukkoon... ainakin meidän lauma


kaksikko kylvyssä...

O ei edelleenkään peseydy kuin pakon edessä


kun K ja M pääsee yhteen, sattuu ja tapahtuu... tänään se oli suihku






M rauhoituu raivostaan L:n sylissä

lopulta kaikki on saatu sänkyyn



Kommentit

  1. Huh, mä hengästyn, kun käyn läpi noita kuvia. Mitä kaikkea yhtään päiväänne mahtuukaan. Kiitos, kun jaksat kuvata. Suloiset kaupassakävijät, mä en edelleenkään käy normiruokakaupassa lasten kanssa, yleensä haetaan jotain ihan pientä ja nopeaa, muuten käy illalla kun lapset jo nukkuu. Joten kunnioitan isosti teitä, jotka ottaa lapset vapaaehtoisesti mukaan. Niin ja hei, pakko kysyä, mistä noi ihanat oranssit shortsit on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssit shortsit on Bodenia... ihan parhaat. Meillä on pienempiä versioita samoista ja on kestäneet säät, tuulet ja suklaatahrat... Nää onkin kokoa 5yrs ja ajattelin että menevät varmaan ainakin sen kolme kesää.

      http://www.bodenusa.com/en-US/Boys-1H-12yrs-Shorts/22348-KHK/Boys-1H-12yrs-Dark-Khaki-Techno-Shorts.html?sc=Q344&cm_mmc=GoogleShopping-_-Boden-_-FALL_2013-_-Techno+Shorts&gclid=CLPKuufIxb0CFQqEfgodWbkARg

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...