Siirry pääsisältöön

huhtikuun eka, 2014 kuvina

Me ajettiin taas paljon edestakaisin... kouluun-kotiin-kirkkoon-kotiin-kouluun-kotipuistoon... Musta tehtiin videohaastattelu kirkossa - äitienpäiväksi kai. Sovin M:lle "kriisitapaamisen" sekä psykologin että psykiatrin kanssa. Yritin selvittää vakuutusasioita - huonolla menestyksellä sekä puhelimitse, että sähköpostilla. Meillä huudettiin, raivottiin, itkettiin ja naurettiin. Rakastettiin paljon. Suututtiin välillä. Päivä oli kaunis ja keväisen lämmin. 146 kuvaa eiliseltä - olkaa hyvät.







lupiinit oli taas syöty... lisää öljyä, saatan ostaa jiotain järeämpää... pyssyn?





 
tiedoksi vaan kaikille... kookossuklaajugurtti on pahaa, eikä maistu yhtään suklaalta... 







kai siellä on joku muurahainen

Jimmy's here!!!



uudet työvaatteet odottaa käyttäjäänsä

tänään kuitenkin näin... 

miten aika meni taas näin nopeesti... me ollaan myöhässä 





Käykö kenellekään mulle AINA näin... kun on kiire ja ollaan myöhässä tulee eteen joku mateleva möhköfantti


ohimennessäni maksoin koulumaksun huhtikuulle


iPad unohtui... pakko käydä hakemassa... kirkko oikealla, koti vasemmalla









reilu tunti siinä vierähti... kauhee mustelma taas kädessä... rotanmyrkyn jälkiä






lounasta K:n bussia odotellessa


M käy hakemassa K:n bussista


huhtikuu on "Autism Awareness" - kuukausi, väri on sininen

taas mennään... hälyt päälle




O:n koulussa kerätään mutavyöryn uhreille


hetki aikaa leikkiä koulun pihalla



pysähdyin tässä risteyksessä eilen kahdeksan kertaa

M:n koulubussi odottaa oikeeta aikaa


puistoon oli tullut vessa ja sitä piti tietysti vähän ihmetellä - yök! En varmaan mee tohon... IKINÄ!







Taideopen edessä on kauniit kukat



kevään eka terassikeli














sieltä ne tulee...








Taideopelta saadut ruohosipulit



hyvin sujuneesta kauppareissusta saa palkaksi tikkarin




käyn vaihtamassa kotivaatteisiin ja kurkin niitä ikkunasta



tänään syödään lammasta

alkava isokiukku





sain taideopelta lainaksi myös uutta luettavaa


lapset syö tätä

lopun kookosmaidon pakastan...





saadaanko tänään jälkkäriä?







L tulee kotiin


amerikkalaisen vessan voi helposti kakata tukkoon... ainakin meidän lauma


kaksikko kylvyssä...

O ei edelleenkään peseydy kuin pakon edessä


kun K ja M pääsee yhteen, sattuu ja tapahtuu... tänään se oli suihku






M rauhoituu raivostaan L:n sylissä

lopulta kaikki on saatu sänkyyn



Kommentit

  1. Huh, mä hengästyn, kun käyn läpi noita kuvia. Mitä kaikkea yhtään päiväänne mahtuukaan. Kiitos, kun jaksat kuvata. Suloiset kaupassakävijät, mä en edelleenkään käy normiruokakaupassa lasten kanssa, yleensä haetaan jotain ihan pientä ja nopeaa, muuten käy illalla kun lapset jo nukkuu. Joten kunnioitan isosti teitä, jotka ottaa lapset vapaaehtoisesti mukaan. Niin ja hei, pakko kysyä, mistä noi ihanat oranssit shortsit on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssit shortsit on Bodenia... ihan parhaat. Meillä on pienempiä versioita samoista ja on kestäneet säät, tuulet ja suklaatahrat... Nää onkin kokoa 5yrs ja ajattelin että menevät varmaan ainakin sen kolme kesää.

      http://www.bodenusa.com/en-US/Boys-1H-12yrs-Shorts/22348-KHK/Boys-1H-12yrs-Dark-Khaki-Techno-Shorts.html?sc=Q344&cm_mmc=GoogleShopping-_-Boden-_-FALL_2013-_-Techno+Shorts&gclid=CLPKuufIxb0CFQqEfgodWbkARg

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...