perjantai 4. huhtikuuta 2014

tervetuloa villiin länteen

Mulla ei ollut minkäänlaista aikomusta herättää keskustelua yhteiskunnallisista asioista. Asettelin kuitenkin sanani väärin, ja se minkä piti olla vaan muutama kuva hauskasta ravintola-illasta muuntui kommenteissa keskusteluksi Yhdysvaltain ja Suomen yhteiskuntarakenteista. 

Olen 42-vuotias. Olen asunut aikuisiästäni melko tarkalleen puolet täällä ja sen toisen puolen Suomessa. Kokemukseni suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta aikuisen näkökulmasta rajoittuu vuosiin 1992-2002. Vuonna 1992 muutin omaan kotiin ja tapasin L:n. Aloitin elämän aikuisena. Vuoden 2002 jälkeinen kokemukseni Suomesta perustuu lähinnä ystävien kertomaan, satunnaisiin lehtijuttuihin ja niihin viiteen kertaan kun olen piipahtanut Suomessa.

Ensinnäkin näkemys siitä mikä on hyvätuloinen on epäilemättä melko laaja. Yhden mielestä hyvätuloinen on se jolla on mahdollisuus asuntolainan lyhentämiseen. Toinen laajentaa näkemyksen ehkä uuteen autoon, kolmas lomamatkoihin ja neljäs mahdollisuuteen käyttää rahaa myös itseensä. Viidennen mielestä hyvätuloinen voi hoitaa lapset kotona ja elää yhden ihmisen palkalla... L pöydän toiselta puolelta sanoo että hyvätuloinen on se, jolle jää verojen ja terveydenhoitokulujen jälkeen käteen rahaa $150.000 vuodessa.

joku mittaa varallisuuttaan luottoyhtiöiden tarjouksilla... jätin tän kortin hankkimatta. En matkusta, joten en tarvitse sitä mihinkään. En saa kicksejäni luottokorttien vilauttelusta. Mulle riittää kaksi Visaa ja yks Amex - kiitos kuitenkin luottamuksesta.

Meidän naapurit on pääasiassa opettajia, poliiseja, sairaanhoitajia, insinöörejä, lastentarhanopettajia... aika tavallisia ihmisiä siis. Jos mennään muutama kortteli sivuun, tullaan sille alueelle jossa asuu oikeasti varakkaita ihmisiä, niitä joilla on pihassa kaksinkappalein Bentleytä... yksi avo ja yks ihan vaan tavallinen – sään mukaan ajettaviksi kai. Sunnuntaisin ne voi kruisailla Ferrarilla. En koe sen olevan multa pois, voisinhan minäkin kai teoriassa olla se kahdenbentleyntyyppi. Mä teen töitä yhdessä alueen suurimmista sairaaloista. Palkka itsellään on surkea, niin surkea ettei sillä voisi elättää perhettä ja maksaa asuntolainaa, mutta työnantajan tarjoama terveysvakuutus parempi kuin monella suurituloisella.


sen perheen arkiautojen yhteenlaskettu hinta on jotakin $400.000 ja $500.000 väliltä. Meidän perheen autot maksaa yhteensä $100.000. Halvemmallakin vois ajaa, mutta kun ajetaan paljon ja tykätään autoista. Autoveroa ei meillä ole.

Köyhyys on perinnöllistä myös Suomessa – valitettavasti. Voitaneen siis ajatella että kysmys on jostakin muustakin kuin mahdollisuudesta ilmaiseen koulutukseen. Miksi köyhän lapsesta tulee useimmiten köyhä, sitä pohditaan monilla tasoilla ja se ken löytää tähän ratkaisun on ratkaisut paljon. Jos taas koulutetun ihmisen lapsesta tulee itsestäänselvästi hyvätuloinen, on meidän lapsilla surkea ennuste. Ne kun sattuu olemaan kahden kouluttamattoman ihmisen lapsia. Ylioppilastutkinto meillä on joo, molemmat on päässeet sisään yliopistoon. Kumpikaan ei ole valmistunut. L:n työllä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa jota se lähti opiskelemaan. Mulla itselläni taas on yhden lukukauden mittainen tutkinto, jota ei täällä oikeastaan edes tutkinnoksi lasketa. En koe välttämättömäksi myöskään sitä että kolmikko kävisi korkeakoulun... saavat toki käydä jos siltä tuntuu, mutta pääasia on että löytävät paikkansa maailmassa. Tutkinnon hankkimen ei välttämättä johda tolkuttomaan velkakierteeseen... sairaanhoitajaksi pääsee $15.000, sairaanhoitaja tienaa noin $70.000/vuosi.

Mitä tulee siihen että on helppo huudella täältä varakkaan ihmisen norsunluutornista... Niin. Näihin vuosiin on mahtunut paljon. On ollut aika kun L oli työtön ja nosti työttömyyskorvausta kokonaista kolme viikkoa – kyllä, täälläkin työtön saa työttömyyskorvausta. Useammin kuin kerran ollaan oltu tilanteessa jossa terveysvakuutuksesta ollaan maksettu itse. Sitten on ollut myös se pätkä elämää kun työnanataja korvasi terveydenhuollon alusta loppuun, kaiken 100%. Terveydenhoidon kulurakenne on täällä vinoutunut. Sitä ei ole kyennyt ratkaisemaan kukaan, enkä osaa sanoa miten se pitäisi ratkaista. Tällä hetkelläkin kuitenkin 60% ihmisistä on vakuutus työnantajan kautta. Vakuutus on Obaman myötä kuitenkin kaikilla. Yhden ihmisen vakuutus maksaa vapailla markkinoilla noin $240/kk. Ne joilla ei ole mahdollisuutta maksaa vakuutuksestaan ovat sosiaaliturvan piirissä.

Rikkaita on 1.9% amerikkalaisista, köyhyysrajan alle putoaa 17% talouksista. Niitä talouksia, joissa tuloja on yli $150.000 on 7%.  Valtaosa sijoittuu siis sinne välimaastoon – tavallinen työtätekevä ihminen. Elämä Yhdysvalloissa, ihan tavallisena työtätekevänä perheenä ei ole niin lohduton kuin kommenteista voisi päätellä. Mun töihinmenon myötä ollaan ekaa kertaa meilläkin siinä tilanteessa että lapsille täytyy alkaa opettamaan ettei raha kasva puissa, ettei ole itsestäänselvää päästä kahdesti vuodessa lomalle. Ettei kaikkea voi vaan ostaa siksi että tekee mieli.

Täällä meidän paratiisissa ei juuri ole rikollisuutta. Suurin ongelma ei ole jengiammuskelut, vaan se että ihmisten tilaamia paketteja katoilee kuisteilta. Varsinainen ensimmäisen maailman ongelma siis. En hae lasta koulubussilta siksi että pelkäisin että sille tapahtuu jotakin, tai siksi että se voisi tulla kaapatuksi tai joutua väkivallan uhriksi.  Haen sen koulubussilta koska se on viisivuotias, eikä täällä ole tapana antaa viisivuotiaan kulkea itsekseen. Naapurin kahdeksanvuotias kävelee kyllä bussilta kotiin. En koe oloani turvattomaksi täällä. Luin aikanaan kirjoituksen jostakin suomalaisesta lehdestä siitä että Amerikka on turvattomuuden yhteiskunta... hymyilin itsekseni ja mietin miten toimittaja taas yksinkertaisti ja yleisti asioita. Koen oloni turvattomaksi Helsingissä silloin kun liikun siellä iltaisin. Ei varmaan tarvitsis, mutta en asu siellä ja alue tuntuu vieraalta. Kun lähden iltaisin työpaikaltani, ei tulis mieleenikään pysähtyä mihinkään. Alue jolla olen töissä ei ole yksi turvallisimmista, ja tiedän ihmisiä jotka välttävät seutua myös päiväsaikaan.


Mitä sitten halusin tai yritin sanoa? Sitä ettei ole olemassa mustaa ja valkoista. Ei ole olemassa aukottomasti hyvää ja täydellistä. On vain variaatioita. Se että tämä maa toimii toisella tavalla kuin Suomi, ei tee tästä huonoa. Väliinputoajia on kaikkialla, myös Suomessa. Myös Suomessa syrjäydytään ja pudotaan maailman ulkopuolelle. On naivia uskoa että suomalainen yhteiskunta olisi kaikille hyvä ja tasa-arvoinen. Ei ole tämäkään. 

pala kakkua? M testaa synttärikakkuaan - hyvää oli.



19 kommenttia:

  1. Mä en ainakaan ajattele asioita vain mun varakkaan omakotialueen asujien näkövinkkelistä. Mä ajattelen asioita ihan koko Suomenkin näkövinkkelistä, usein koko maailmankin. Mä välitän, miten koko Suomen ihmiset voi, Miten ne köyhempienkin asuinalueiden ihmiset voi.

    Fakta nyt vaan on, että Suomessa ei ole niin huonoja ja syrjäytyneitä alueita ollenkaan kuin USA:ssa. USA:ssa on tosiaankin hirveän paljon vaarallisia ghettoaluita tms, joissa on iltaisin vaarallista kävellä ja päivisinkin voi jonkun jengisodan takia joutua kävelyretkellään harhaluodin eteen. Sitten niitä lievempiä köyhyyden ja kurjistumisen alueitakin USA:ssa riittää pilvin pimein. Joku Suomen Kontula on kyllä kevyttä keittoa USA:n lukemattomien ongelma-alueiden rinnalla.

    Joo, köyhyys toki voi periytyä Suomessakin, mutta kuten joku jossain aiemmin kirjoitti, on ihan eri juttu olla köyhä Suomessa kuin USA:ssa. Suomen köyhillä on paljon parempi perusturva ja lähtökohdat alkaa parantaa elämäänsä. Ja Suomalainen köyhä, suurin osa heistä, ei ulkonaiselta olemukseltaa edes erotu juuri mitenkään tai mitenkään keskivertotavisporukasta. Täällä ei ihmisten köyhyys ja kurjuus hypi silmille kuten epätasaisemmin jakaantuneen hyvinvoinnin maissa,

    Mieluummin maksan kunnon verot ja nään ympärilläni hyvinvointia silloinkin, kun painelen mun vauraan asuinalueen ulkopuolelle tapaamaan kaupungin halvimmilla alueilla asuvia ystäviäni. Iloitsen, kun vähävaraisten ystävieni lapset harrastavat, saavat hyvän terveydenhuollon ja heidän mummonsakin hampaat edelleen hoidetaan ja kasvain leikataan , vaikka mummolla ei ole minkäänlaista vakuutusta.

    En olisi tyytyväisempi, jos verot mulla vähenis ja voisin tehdä pari Thaimaan matkaa enemmän vuodessa. Ei: saan paljon enemmän iloa siitä, että ystävilläni on perusturva kunnossa heidän vähävaraisuudestaan huolimatta. Iloitsen, kun lapseni menevät halpojen asuntojen alueille kavereittensa luo leikkimään ja mun ei niillä köyhimmilläkään asuinalueilla tartte miettiä, että joku voi kidnapata lapseni tai hän voi joutua jengiläisten ammuskelun kohteeksi. Sellainen meininkin on tilastollisesti äärimmäisen harvinaista millään asuinalueella missään kohdassa Suomea. Surullista kyllä samaa ei voi sanoa USA:sta.

    Suomessa kaveria ei jätetä! Me suomalaiset ollaan porukalla päätetty näin. Me ollaan äänestetty näin. Vaikka kaveri asuis missä päin vaan Suomea ja me ei ees tunnettais henk.koht tätä meijän suomalaista kaveria, me halutaan et sillä menee hyvin ja me ollaan valmiita maksamaan se vaikka sillä, et meillä menee sitten enempi rahaa meijän herkkulounailla ja -illallisilla ja me käydään harvemmin Thaikuissa. Mut hei: me ollaankin suomalaisia emmekä amerikkalaisia. :)

    Sä kirjoitit, että USA:ssa köyhyys rajan alapuolelle jää 17 prossaa ihmisistä. Sehän tarkoittaa lähes viidesosaa USA:n ihmisistä! Musta se on paljon. Lähes joka viides USA:ssa elää köyhyysrajan alapuolella elämäänsä ja, kun tietää USA:n linjan terveydenhuollossa niitä kohtaan, joilla ei ole sairasvakuutusta, niin huh huh. Ja kun tietää USA:n köyhät, resuiset asuinalueet rikollisineen, huumeongelmineen, ammuskeluineen niin huh, huh, huh.

    Ei, kyl mää sanon, että luopuisin vaikka kaikista mahdollisuuksistani syödä ravintoloissa siitä ilosta, että Suomen tilanne ei vaan muuttuisi koskaan samaksi kuin tilanne on USA:ssa.

    Kiitos kutsusta, mutta ei kiitos! Mä en haluu asua Villissä lännessä.

    Mepe

    VastaaPoista
  2. Yleensä ne äänekkäimmät ja kärkevimmät mielipiteet tulevat ihmisiltä, joilla ei ole oikeaa tietoa ja kokemusta asioista. Kokemus ja tietämys tuovat suvaitsevuutta ja huomion siitä, että elämä on monimuotoista ja lopultakin kaikki isompi koostuu monista kompromisseista ja historiasta, ilmastosta ja ihmisten temperamenttieroistakin. Elä ja anna elää. Maan tavalla tai maasta pois. Ja mitä niitä nyt on. Lopulta kiivastelu siitä, mikä järjestelmä toimii paremmin kuin toinen, on lopulta aika turhaa, sillä jokaisessa on hyvät ja huonot puolet - aina.

    VastaaPoista
  3. Hei! Luen tätä blogia erityisesti autismiin liittyvien juttujen takia. Amerikkalainen ympäristö ei ole minulle se juttu, joka vetää tekstien puoleen.

    Minua olikin jo ehtinyt alkaa harmittamaan se, että muuten sinänsä kivojen kirjoitusten sisään Yksis heittää usein jokusen lauseen, joissa kevyeen tyyliin päivittelee, miten mikä asia milloinkin on niin paljon paremmin USA:ssa ja niin paljon huonommin Suomessa.

    Näitä vertailuja tulee tasaiseen tahtiin ja mietin, ovatko ne tahallaan niin lyhkäisessä muodossa toistuvia,että ajatus on, että Yksis saa tuotua Ameriikan paremmuutta mukavasti esiin, mutta kukaan ei jaksa alkaa antamaan vastakommentteja. Ja jos antaisikin, niin aina voi sanoa, että eihän tuo ollut kuin iahn sivuasia tuossa bloggauksessa. Kirjoituksen pääpointit olivat ihan muissa asioissa.

    Niin, toistuvat sivuhuomautukset (vrt indokrinaatio) ovatkin usein tehokkaampi mielipidevaikuttajan keino kuin asian nostaminen näkyvään ja näyttävään pohdiskeluun. Tuskinpa Yksis tätä kuitenkaan tietoisesti on suunnitellut, luulisin. Mutta näppärä vaikuttamiskeino tuollainen vahvojen kantojen kevyt säännöllinen viskely kuitenkin usein voi olla.

    Jos tulisi bloggaus "Millä kaikilla tavoilla asiat ovat USA:ssa paremmin kuin Suomessa", moni voisi innostua kirjoittamaan syvällisestikin perusteltuja vasta-argumentteja. Mutta moni bloggaaja ei teekään näin, vaan heittää vahoja mielipiteitään ja kantojaan aina aika ajoin muitten teemojen joukkoon.

    No, kun provosoi, joku voi provosoitua, vaikka vahvat värittyneet vertailut tulisivatkin yleensä vain parin lauseen annoksina. Minusta on virkistävää lukea edes tämän blogin kommenteista ihan eri näkökulmista Suomi- Amerikka- vertailuja kuin mitä itse blogisti laukoilee. Hyvä, että joku laittaa vähän kapuloita rattaisiin ainaisen Amerikan ihanuus/ Suomen surkeus- intoilun väliin. Ihan mielenkiintoista!

    Kirjoittajan vahvat mielipiteet eri asioista eivät toki kuitenkaan syö koskettavien autismijuttujen arvoa, vaikka olisikin bloggaajan mielipiteistä hyvin eri mieltä. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu ja hyvä, jos erilaisia mielipiteitä sallitaan ja jopa tuodaan esille! :)

    Sirkka

    VastaaPoista
  4. Hmm...Jutan kommenttiin liittyen:

    Jos äänekäs ja kärkevä ovat määreitä, jotka sopivat joihinkin kommentteihin tässä blogissa, niin voisi varmaan miettiä saattaisivatko kyseiset adjektiivit sopia aika ajoin myös Yksiksen bloggaus tyyliin. Onhan sanottu, että niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan.

    Minusta Yksiksellä on aina välillä melkoisen kärjekkäitä mielipiteitä ja hän julistaa niitä usein hyvin itsevarmaan tyyliin, etten sanoisi jopa äänekkäästi.

    Ja siis: minähän nyt kuitenkin tykkään tästä blogista! Kovin harmaan tylsiä ja mielipiteettömiä blogeja en edes jaksaisi lukeakaan. Mutta jos lähtee vahvan ja särmikkään itseilmaisun linjoille, vastinekin voi välillä olla myös vahvaa ja särmikästä. Sellaista elämä on.

    VastaaPoista
  5. Hehe, alkoi vähän naurattamaan miten tämä yhteiskunnallinen keskustelu sai alkunsa.

    Hyvätuloisuuden määritelmä riippuu täällä USA:ssa, niinkuin Suomessakin, siitä missä asut. Esimerkiksi Texasissa $100000 vuosituloilla elelee jo aika mukavasti ja saa ostettua suuren, hienon talon kun taas täällä Californiassa on kallista asua ja samalla rahalla sitten pitää elellä paljon vaatimattomammin.

    Mä katsoin eilen mielenkiintoista dokumenttia, se kertoi nimittäin Yhdysvaltain köyhistä ja rikkaista. Mä rakastan faktatietoa ja tilastoja ja sen vuoksi kaivelinkin tähän vähän tietoa varakkuuden jakaantumisesta USA:ssa. Tiedot ovat vuodelta 2010.
    - 1% Amerikkalaisista omisti 35,4% maan varallisuudesta
    - Seuraavat 19% omistivat 53,5% varallisuudesta
    - Näin ollen 20% omisti 88,9% koko maan varallisuudesta ja 80% omisti 10,1% varallisuudesta.

    Nämä luvut kertovat karua totuutta siitä, kuinka jakautunut yhteiskunta USA:sta on tullut. Täällä tehdy tutkimuksen (Norton & Ariely 2010) mukaan, tämä tulee myös maan kansalaisille yllätyksenä. Vastaajat olivat täysin pihalla siitä, miten varallisuus (nettovarallisuus) on jakautunut. Vastaajille näytettiin kolmea kuvaa, jossa varallisuus oli jaettu eri prosentein. Yli 90% epäili, että varakkin 20% ihmisitä omistaisi 60% varallisuudesta.

    Suomesta löysin tähän hätään vähän tietoa vuodelta 2007.
    - Varakkain 1% kotitalouksista omistaa 10% kaikesta varallisuudesta
    - Varakkain 5% kotitalouksista omistaa 25% kaikesta varallisuudesta
    - Loput 94% kotitalouksista siis omistavat 75% kaikesta varallisuudesta

    Harmi, että Suomen tilanteesta on vaikea ainakin nopeasti löytää paremmin tietoa. Mutta käy tuosta vertailusta nyt ainakin selville se, että aika eri tilanteissa ollaan.

    Mä olen itse matkustanut paljon ympäri maailmaa ja käynyt täällä USA:ssakin monessa eri paikassa. Tämä köyhyys täällä Californiassa on ahdistavaa. Täällä on paljon kodittomia, ilmeisesti mukavan ilmaston takia. Me asumme hyvällä alueella, mutta tämä on kaupungissa, eikä tuolla laitamilla, missä ihmiset pystyvät elämään siinä kuplassansa. Sinne kuplaan mekin varmaan muutetaan, kun koulut siellä saa parhaat arvosanat (täällä siis koulut saavat numeron 1-10). Täällä kaupungissa on paljon turvattomia paikkoja. Kauppojen parkkipaikoilla tullaan kerjäämään ja risteyksissä on kerjäläisiä. Mielisairaita (siis sellaisia selvästi mielisairaita) on liikkeellä ihan vapaasti.

    Mä olen itse pärjännyt omalla työnteolla ja ahkeruudella ja tuuriakin on ollut matkassa. Suomessa en tuntenut sääliä sellaisia kohtaan, jotka valittivat esimerkiksi rahanpuutetta, koska edelleen uskon siihen, että Suomalainen tasa-arvo antaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä. Suomessakin "köyhyys" periytyy, siinä taitaa köyhyyttä enemmän periytyä asenteet. Eikä pärjääminen aina tarkoita sitä, että on paljon rahaa, vaan myös sitä, että on onnellinen ja, että on sen verran rahaa että pärjää.
    Täällä Yhdysvalloissa taas mun on ensimmäisen kerran käynyt sääliksi joitain ihmisiä, sieltä suosta on vaan niin helkkarin vaikea nousta. Kaiken lisäksi köyhät asuu tietyillä alueilla ja käy niitä huonoimpia kouluja, saavat sieltä huonoja vaikutteita, ja päätyvät elämään hekin köyhyydessä. Tasan ei käy siis onnen lahjat täällä.

    No näiden kommenttien jälkeen joku varmaan ihmettelee, että mitä helvettiä mä täällä teen. Ensimmäinen syy on varmasti Yhdysvaltalainen mieheni. Toisekseen, rahalla saa ja hevosella pääsee, joten tälläiselle keskiluokkaiselle tämä on ihan mukava paikka. Meillä on vakuutus (vaikkakin silti maksetaan ihan helkkaristi), täällä on paremmat palkat, halvempi verotus ja ehkä tärkeimpänä täällä on paljon tehtävää ja nähtävää.

    VastaaPoista
  6. Sen minäkin uskon, että teidän alueellanne ei ole jengiammuskeluja. Valtioita arvioidaan kuitenkin kokonaisuuksina. Alhaisen veron ja sosiaaliturvan maissa niitten hyvintoimeentulevien alueitten kolikon kääntöpuolena onkin sitten nämä ankeat köyhyyden, väkivallan ja rikollisuuden kuormittamat asuinalueet kärsivinen ihmisineen. Se on se hinta, jonka alhaiset verot ja huono sosiaaliturva maksaa.

    Pohjoisessa hyvinvointivaltiomallissa korkeampi verotus ja parempi sosiaaliturva aiheuttavat sen, että hyvintoimeentuleva luokka ei tule ihan niin hyvin toimeen kuin voisi tulla. Jää hieman vähemmälle ne ravintolakäynnit, lomamatkat ja merkkivaatteet yms. Vastineeksi taas maasta ei löydy niin räikeää köyhyyttä ja osattomuutta. Ei löydy niin ankeita ja rikollisia asuinaluita ja niin hoitamattomia ihmisiä.

    Nämä ovat tietenkin arvokysymyksiä. Miten pitkälle kullakin se empatia ja välittäminen riittää. Onko enemmän huolissaan siitä, että itselle ja läheisille riittää kaikkea mahdollisimman paljon vai riittääkö huolenpito ja välittäminen laajemmalle, jopa tuntemattomiin kansalaisiin asti. Niin, että omassa maassa päätettäisiin, ettei kenelläkään saa olla liian vähän.

    Nämä ovat arvokysymyksiä. Ensin yksilötasolla ja lopulta demokratian kautta valtiotasolla.Itse pidän Pohjoismaista hyvinvointimallia hyvänä ja kannatan niitä arvoja, joita tämä malli viestittää. Kuitenkin tämän mallin puolesta joutuu taistelemaan, koska ihmisellä nyt vain on lähimmäisenrakkauden lisäksi luontainen vietti myös itsekkyyteen. Ei ole välttämättä aina helppoa antaa, mutta lopulta se on kuitenkin palkitsevampaa kuin omista eduista tiukasti kiinni pitäminen. Itse ajattelisin, että näistä teemoista yhteiskunnallisissa pohdinnoissa aina pohjimmiltaan on kyse.

    Eppu

    VastaaPoista
  7. Sillä aikaa kun kirjoittelin, kirjoitti näköjään myös Anna R. Täytyy vielä kirjoittaa: Kiitos Anna R aivan mainiosta kommentistasi! Niin tilastotiedot kuin henkilökohtaiset kokemuksesikin ovat hyvin valaisevia. :)

    Eppu

    VastaaPoista
  8. Kaukaa on aina helppo huudella ja toisaalta kaukaa ja ulkopuolisena näkee myös selkeämmin. Me ulkosuomalaiset tiedämme itsekukin kovin tarkkaan, mitä emme ikävöi Suomessa, mutta myös hyvät puolet korostuvat. Suomesta käsin on voi sitten taas nähdä muiden maiden heikot kohdat ehkä selvemmin kuin itse maassa asuen. Tavallaan siis ymmärrän tämän ylläkäydyn keskustelun. Tavallaan en sitten lainkaan! Mitä ihmeen hyötyä on tällaisesta kärkkäästä ja kovin lyttäävästä vastakkainasettelusta? En saa kiinni taustamotiiveista enkä kiistelyn päämäärästä. Jos on yhtään kokemusta eri maissa asumisesta niin oppii kyllä kantapään kautta vanhan viisauden siitä, ettei täydellistä maata ole ja joka paikassa on hyvää ja huonoa ja siinä on sitten asuttava ja fiksuinta on tietysti keskittyä kaikkeen hyvään. Mahdollisten heikkojen kohtien tiedostaminen ei tarkoita sitä, että niille voisi tehdä jotain. Itse asun Saksassa ja kaihoten ajattelen suomalaista peruskoulua, muttei minulle tulisi mieleenkään kuvitella, että nyt minäpä nyt teen asialle jotain. Ei, saksalaisen koulun kanssa on vaan elettävä. Ja jopa yritettävä löytää siitä hyvät puolet.

    VastaaPoista
  9. Näitä kommentteja lukiessa huomaa, että hyvinvointivaltiolla on vielä kannatusta, on mukava huomata se. Itsekin olen pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja tulojen tasaamisen kannattaja, mutta nykypäivänä hyvinvointivaltioideologia ei osu yksiin taloustavoitteiden kanssa. Jo Suomen mediassa ja erityisesti ihmisten asenteissa voi huomata negatiivista suhtautumista korkeaa verotusta kohtaan. Taloudellisen tilanteen kiristyminen heikentää solidaarisuutta ja esimerkiksi hallituksen uuden säästölinjan kohteeksi ovat joutuneet erityisluokat ja -lapset. Näen itse, että Suomessa hyvinvointivaltiota ollaan purkamassa hyvää vauhtia. Tutkittua tietoa siitä, että vähäosaisuus periytyy entistä vahvemmin, jo on. Vastakkainasettelut tässä tilanteessa, jossa talouskasvu sanelee kaiken muun kehityksen ehdot ovat tavallaan turhia, sillä sama linja koskee kaikkia maailman maita. Suomesta kurjuus onkin parhaiten ulkoistettu kolmannen maailman tehtaisiin.

    -Veera-

    VastaaPoista
  10. Suomalaisena ja maahani melkoisen tyytyväisenä mua ainakin harmittaa se, että Yksis tässä blogissaan usein juuri tekee itse niitä vertailevia vastakkainasetteluja: kehuu Amerikkaa ja vähän ehkä jopa lyttää Suomea ja mun mielestä varsin köykäisin perustein.

    Lainaus edellisestä bloggauksesta:
    Olen aiemmin arvostellut suomalaisen ravintolan hinnoittelua. Ymmärrän että raaka-aineet on Suomessa kalliimpia. Ymmärrän että työ maksaa siellä enemmän kuin täällä. Se mitä mun on vaikeeta ymmärtää, on se yleinen yhtälö... palkat on pienemmät, verot korkeemmat ja silti ihmiset on valmiita laittamaan aivan tolkuttomia summia ravintolaillalliseen."

    Se on juuri se yleinen yhtälö, että Suomessa on verot korkeemmat, ja hyvin toimeentulevan luokan palkat USA:a pienemmät ja hanttihommalaisten palkat taas USA:a suuremmat, se pointti, jonka takia materiaalinenkin hyvinvointi on Suomessa tasaisemmin jakaantunut kuin USA:ssa. Kun ravintoloissa hinnat ei ole äärihalpoja, se mahdollistaa sen, että vähäisinkin tarjoilijanalku saa siedettävemmän palkan kuin moni köyhä raataja USA:ssa. Tuloerot eivät siis Suomessa ole valtavat ja täällä ollaan valmiita maksamaan ihan kunnon verot, jotta kaikki pärjäisivät tasaisemmin. Tää on tää meidän yhtälö, jota ehkä joittenkin amerikkalaisten on vaikea ymmärtää.

    Se olisi myös hyvä ymmärtää, että vastakkainasettelut herättävät myös sen vastakkaisen ajattelutavan omaavia ihmisiä kommentoimaan. Se on musta ihan normaalia, hyödyllisyydestä en tiedä. Mutta mukavampi se on ainakin lukea blogia, jossa esillä ei ole vain yhteen suuntaan värittyneitä katsantokantoja tai hymisevää tekokonsensusta. Kommenttiosiot blogeissa ovat usein se tarvittava suola, joka haastaa niin bloggaajan kuin lukijatkin pohtimaan asioita eri näkökulmista. Onko se sitten hyödyllistä vai ei, sitä nyt ei ole helppoa määritellä, liekö tarpeellistakaan. Liittyy samaan kategoriaan kuin onko bloggaaminen hyödyllistä ja onko blogien lukeminen hyödyllistä jne.

    Suomifani

    VastaaPoista
  11. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Mutta totta on myös, että eri yhteiskunnat ovat tehneet erilaisa ratkaisuja ja päätöksiä. Nämä päätökset taas ovat johtaneet kehityksen erilaisiin suuntiin eri maissa. Lopputulosta voi arvioida kriittisesti, mutta mieluiten ei vain jonkun tietyn asuinalueen vinkkelistä. Parhaiten yhteiskuntamuotojen ja valtioitten onnistumisia voi tarkastella arvioimalla tuon maan kokonaistilannetta. USA:ssa ei ole kokonaisuus silmällä pitäen oikein hommat hanskassa. Pohjois-Euroopassa kokonaistilanne ihmisten hyvinvoinnin suhteen on ainakin parempi. Yksittäisiä hyvin ja huonosti voivia löytyy kummastakin maasta, mutta Suomessa on tilastollisesti paljon vähemmän vakavaan köyhyysloukkuun jääneitä ja syrjäytyneitä kuin USA:ssa, samoin esim ampumaaserikoksiin kuolleisuus on Pohjoismaissa paljon vähäisempää.

    Vaikka hyvintoimeentulevien alueella on asiat paremmin, eriarvoisuus ja suuret tuloerot lisäävät tilastollisesti rikollisuuden määrää. Varakas voi joutua hyökkäyksen kohteeksi vaikkapa juuri työmatkallaan. Suomessa tälläinen ei ole tilastollisesti yleistä. Monissa muissa maissa on.

    Älykkäät ja tunneälyltään vahvat, terveet ja vahvaluonteiset pärjäävät yleensä hyvin missä vaan. Mutta vaikka itse olisikin tälläistä menestyjätyyppiä, oma lapsi tai lapsenlapsi ei välttämättä olekaan samanlainen.

    Hyvinvointiyhteiskunnassa kuten Suomessa heikommistakin pidetään tarvittaessa paremmin huolta. Sen sijaan kovien arvojen ja voimakkaan kilpailun maissa, kuten USA:ssa, vahvat jyräävät ja pärjäävät, mutta heikommat jäävät helposti huonolle tuelle ja hoidolle.

    Itse ja mieheni, me pärjäisimme ominaisuuksillamme varmasti hyvin myös kovassa kilpailuyhteiskunnassa. Sen sijaan autismin kirjon diagnoosin saanut ja erilaisista neurologisista ongelmista kärsivä poikani ei niin vain pärjäisikään. Entä, jos hän saa lapsia. Todennäköisesti ainakin osa ongelmista periytyy. Uskon, että jälikasvuni, joka ei perinteisellä tyylillä ole pärjäävää ja menestyvää tyyppiä, selviää elämässään paljon paremmin Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Täällä arvoihin kuuluu tukea näitä heikompia myös yhteiskunnan taholta. Täällä autistin tai neurologisia ongelmia omaavan ihmisen, mielenterveysongelmaisen tai muuten sairaan on helpompi pärjätä ja olla onnellinen. Niin uskon. Maamme ei ole niin kilpailuhenkinen ja omaa pärjäämistä korostava kuin esim USA. Toivon, että lamakausi ei saa Suomea siirtymään liikaa USA:n suuntaan arvoissaan ja yhteiskunnallisissa ratkaisuissaan. Näin uskon, että neurologisesti ongelmaisen lapseni tulevaisuus voi olla helpommin ja todennäköisemmin valoisa.

    Sini

    VastaaPoista
  12. Joo, USA on menestyjien maa ja menestyjien ehdoilla tehty. Jos sattuu olemaan vaikkapa matala äo tai on jotain pitkäaikaisempaa sairautta itsellä tai perheessä, on iso riski asua Jenkeissä. Tällöin on paljon turvallisempaa asua Suomen kaltaisessa korkean sosiaaliturvan hyvinvointiyhteiskunnassa.

    Varakkaitten sairaat perheenjäsenet saavat kyllä hyvän hoidon missä tahansa niin kauan kuin perheen ne terveet ja varakkaat ovat vielä elossa. Mutta, jos on sairas tai köyhä ilman varkasta perhettä , niin USA on kova maa asua. Ja joskus itse voi menettää tulonsa tai omat lapset voivat menettää varallisuutensa ja putoavat ongelmiin, joista ennen vältyttiin. Suomessa ym vastaavissa maissa jopa köyhä, sairas ja perheetönkin ihminen voi saada helpommin riittävän hoidon ja tuen ja mielekkään, ihmisarvoisen elämän.

    VastaaPoista
  13. Suomessakin on riski, että kehitys lähtee pikku hiljaa luisumaan Amerikan tilanteen suuntaan.

    http://historiajatkuu.blogspot.fi/2014/01/tuloerot-ja-eriarvoisuus-amerikan.html

    VastaaPoista
  14. Mä en tiedä, miten mielekästä on verrata Amerikkaa ja Suomea. Olisi ehkä mielekkäämpää verrata EU:ta ja Amerikkaa, jos ehdottomasti haluaa tehdä vertailuja. Amerikassa on kullakin osavaltiolla oma lainsäädäntönsä tiettyjen rajojen puitteissa, ihan niin kuin EU:n jäsenmaillakin on.

    VastaaPoista
  15. Viimeinen kommentti on erittäin hyvä.

    Noin muuten valtaosasta kommentteja voidaan tulkita että Suomessa kaikki tiedetään paremmin kuin kaikissa muissa maissa yhteensä, kaikista ihmisistä pidetään huolta, kaikki ovat tasa-arvoisia ja Suomi on millä tahansa mittarilla mitattuna paras maa, ainakin parempi kuin muodikkaasti paha USA. Sinänsä hauska lähestymistapa kommentoinnissa kun Yksis ei itse asiassa vertaillut ollenkaan lukuunottamatta Suomen kalliimpia ravintolahintoja ja USA:n parempia palkkoja jotka molemmat ovat faktaa, halusipa tai ei.

    Mitä tästä tuleekaan mieleen muuta kuin 70- ja 80-luvun suomalaisessa peruskoulussa esitetyt Neuvostapropagandafilmit, joissa Neuvostoliitossa kaikki on paremmin, kaikista pidetään huolta ja kaikki ovat tasa-arvoisia ja tuloerot olemattomia kun omistamisesta, yrittelijäisyydestä ja individualismista ei eliittiä lukuunottamatta kannata olla huolissaan. ;)

    Viimeiseksi voisin sanoa että jokainen joka omaa asuntolainaansa maksuun laittaessaan ja palkkakuittiaan katsoessaan väittää ajattelevansa että onpa ihanaa maksaa näin paljon veroja kun meillä täällä Suomessa "pidetään kaikista huolta", valehtelee.

    VastaaPoista
  16. Typeräähän se on verrata Suomea ja Yhdysvaltoja jo senkin vuoksi, että maat ovat niin erikokoisia. Mä uskon, että osa syynä Pohjoisen Euroopan maiden menestykseen on siinä, että ne ovat pieniä. Mutta mun mielestä ei voi myöskään verrata EU:ta ja Yhdysvaltoja.

    Monet tähän kommentoineet ovat provosoituneet Yksiksen tavasta kirjoittaa Suomesta ja Yhdysvalloista. Mä itse ainakin molemmissa maissa asuneena osaan nähdä molempien maiden hyviä puolia. Tiedän myöskin sen, että on paljon maita missä tietyt asiat ovat paremmin kuin Suomessa tai Yhdysvalloissa. Matkailu ympäri maailmaa on tehnyt minusta avoimen ihmisen uusille kulttuureille ja tavoille. Joka paikassa on jotain hyvää ja huonoa. On ollut taas mielenkiintoista lukea muiden mielipiteitä.

    Hyvä muuten Yksis ettet hakenut tuota Visa Black korttia, se on ihan törkeän kallis, eikä edes niin eksklusiivinen kuin monet ajattelevat. Jotkut saattavat sekoittaa sen American Express korttiin, joka sitten onkin hyvin rajatulle porukalle.

    VastaaPoista
  17. Edelliselle anonyymille sanoisin, että luepa vähän tarkemmin seuraava lainaus Yksiksen bloggauksesta:

    " Se mitä mun on vaikeeta ymmärtää, on se yleinen yhtälö... palkat on pienemmät, verot korkeemmat ja silti ihmiset on valmiita laittamaan aivan tolkuttomia summia ravintolaillalliseen."

    Yksis nimenomaan kritisoi erityisesti Suomen "yleistä yhtälöä" ja siihen sisältyvää korkeaa verotusta!

    Eipä siis ihme, että joittenkin teki mieli valottaa sitä Suomen "yleistä yhtälöä" Yksikselle, joka julisti, ettei ymmärrä sitä. Ja hyvinhän tuo asia on kommenteissa tullutkin esille.

    Just sen korkeamman verotuksen ja tasaisemman palkkauksen vuoksi (ei hirmu pieniä eikä juurikaan jättisuuria palkkoja, vaan tuloerot kohtuulliset) Suomi on yleisen hyvinvoinnin maa, jossa kaikille on yritetty taata edes siedettävä, kohtuullinen toimeentulo ja terveydenhoito. Tää on se Suomen yhtälö ja ns Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli.

    Ei täällä väitetty minusta, että Suomi olisi täydellinen. Täällä joissain kommenteissa nimenomaan tuotiin esille, että arvot ovat Suomessakin laman aikana selvästi riskissä koventua ja jo koventuneet, koska itsekkyyshän on meille kaikille luontainen heikkous ja laman aikana, kun oma elintaso uhkaa heikentyä, voi monella solidaarisuus ja empaattisuus toisia kohtaan olla riskissä vähentyä.

    Suuri enemmistö on Suomessa ollut valmis maksamaan kunnon verot, jotta kaikilla olisi edes kohtuullisesti, mutta totta kai joukkoon on aina Suomessakin mahtunut niitä, joita kiinnostaa varsinaisesti vain omat ja lähipiirin edut ja suuntaus on, että tälläisten ihmisten osuus on kasvussa. Toistaiseksi Suomessa on kuitenkin ollut melkoisen hyvät lähtökohdat elää lähes jokaisella vanhempien varallisuudesta huolimatta...näin, kun verrataan muuhun maailmaan keskinäärin ja esim juuri USA:ankin.

    Itse koin niin, että Yksis on blogannut aika Amerikka-myönteistä" propagandaa" ja nyt nousi esiin sitten vastineeksi muitakin näkökulmia, joissa puolustettiin pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin "yhtälöä", jota Yksis ei siis tuntunut "ymmärtävän."

    VastaaPoista
  18. Seuraava lainaus kertoo, että esim YK on tutkimuksissaan havainnut, että Suomessa eivät asiat ole ollenkaan hullummin verrattuna muuhun maailmaan esim USA:an, jossa varakkuus jakautuu lähes yhtä epätasaisesti kuin Afrikassa. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa taloudellista eriarvoisuutta on kaikkein vähiten.:

    "Varakkuus jakautuu Yhdysvaltain suurkaupungeissa melkein yhtä epätasaisesti kuin Afrikassa. Vauraus näyttää riippuvan paljon ihonväristä sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa, todetaan YK:n selvityksessä.

    Yhdysvalloissa rikkaiden ja köyhien kuilu on syvin New Yorkissa, Washingtonissa, Atlantassa ja New Orleansissa. Maailmanlaajuisen selvityksen mukaan taloudellista eriarvoisuutta on vähiten muun muassa Suomessa ja muissa pohjoismaissa.

    Kaikkein epätasaisimmin tulot jakautuvat Brasilian kaupungeissa, mikä johtuu osittain työttömyyden kasvusta ja palkkatason alenemisesta. Aasian eriarvoisin kaupunki on Hongkong.

    Köyhyyttä on eniten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa yli puolet kaupunkien asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.

    (MTV3-STT-Reuters) "

    VastaaPoista
  19. Riippuen siitä kuka olet ja mikä asemasi on voisi siis kommenttien yhteenvetona sanoa että Hong Kong, Senegal, Suomi ja USA, Espanjasta puhumattakaan on kurja ja masentava paikka asua? :)

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.