Siirry pääsisältöön

tuolit vol.2

Lapset on viimeinkin sen ikäisiä että on mahdollista taas sisustaa. Ne edelliset ruokapöydäntuolit on hankittu Askosta tai Iskusta... Iskusta kai, joskus 90-luvun puolivälissä ja kyllähän ne hyvin on meitä palvelleet. Ensin kirsikkapuun värisiksi petsattuina sitten maalattuina; valkoiseksi, harmaaksi, violetiksi, tummanharmaaksi, valkoiseksi.... Tilalle on etsitty uusia tuoleja nyt jo useamman vuoden ajan. Tavoitteena kestävyys, ajattomuus ja järjellinen hinta. Yhdet tuolit meillä jo pyörähtikin, mutta laadun osoittautuessa huonoksi ne palautettiin sinne mistä tulivatkin.

Viime viikonloppuna tehtiin taas päätöksiä, ja tilattiin meille kahdeksan kappaletta italialaisia Casprinin Sabrina-tuoleja. Toimitusajan piti olla kaksi viikkoa ja yllätys oli suuri kun meille perjantaina soitettiin että ne voi käydä hakemassa. Samalla tilattu valaisin ei taas vastaavasti ehtinyt meille vielä huolimatta siitä että sen piti tulla ensin.

oishan ne toki saanut kotiinkuljetettunakin, mutta säästettiin yks satanen kun käytiin itse noukkimassa ne lavalle





ainakin ensikokemuksella ollaan tyytyväisiä, niin väriin, tyyliin kuin laatuunkin

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. ^^ huomasin kirjoitusvirheen ;)

    Kukas se olikaan, joka aikoinaan sanoi, että tuplamutsit ne vaan saa sisustaa. Se taisikin olla oikeassa :D Ja kun ajatellaan niin mitä väliä, jos viimeiset neljä vuotta meni pikkusumussa, nyt on loppuelämä aikaa sisustaa ;) Ihanat tuolit ja vaikuttavat tukevilta, mutta näyttävät kauniin keveiltä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...