Siirry pääsisältöön

kaksi päivää preerialla

Ekat kaksi lomapäivää takana... suloinen sekoitus viiniä, vesipuistoja, iloa ja ahdistusenpoikasta. On kuuma, siis oikeesti KUUMA. Aamuyhdeksältä elohopea on jo iloisesti ohittanut kolmenkympin, ja puoleen päivään mennessä menee seuraavakin kymmenluku rikki.

Tänään siirrytään seuraavaan hotelliin.

Eilen illalla mun kainalossa nyyhkytti M. Se ei halua toiseen hotelliin, se haluaa olla täällä koska se tietää tän paikan ja tän huoneen. Se ei halua mennä muualle. Se ei halua, eikä sen jalatkaan halua. Jalat heiluu ja sätkii ja potkii. M:n jalat tekee niin silloin kun sillä on paha olla. Lopulta se nukahtaa. Aamulla se riehuu tolkuttomasti, se osaa itsekin sanoa että sitä ahdistaa. Aamiaishuoneessa sillä on kylmä. Sillä on kylmä ja sen aamiainen maistuu pahalle, oikeastaan sillä ei ole yhtään nälkä. Aamiaishuone on täynnä. Siellä on liikaa ihmisiä, eikä se ainakaan helpota tilannetta. Mä tiedän että päivän ajomatkasta tulee raskas. Mä tiedän että se haastaa riitaa poikien kanssa, riehuu ja valittaa. Sillä on kuuma ja kylmä, nälkä ja jano, pissahätä ja vatsakin kipeänä.

Kertaan mielessäni mitä me ollaan syöty, oliko M:n pihvi paistettu voissa? Oisko aamiaismakkaroissa sittenkin ollut maitojauhetta? Tai niissä muroissa? Vai onko se vaan tää matka? Muutos on vaikeeta, pienikin muutos on kohtuuttoman vaikeeta. Koulun loppumiseen sopeutumisessa vierähti kolmisen viikkoa, ja se sentään oli ennenkin eletty muutos. Tää on uutta, me ei olla koskaan oltu lomalla niin et oltais oltu useammassa hotellissa saman loman aikana. Uusi ja tuntematon ahdistaa, se ahdistaa silloinkin kun aikuisen silmissä muutos tuntuu pieneltä.

Ensimmäinen päivä


vuorten ylitse

silloin harvoin kun mä syön täällä, siitä kannattaa jo ottaa kuva... samalta se maistui kuin silloin kymmenen vuotta takaperinkin...


Tuulimyllyjä... ihanaa!!!! Tuulimyllyjä!






Lucky Luke ja laulava lanka


viinikoira Buddy

viininmaistelu täällä missä ne rypäleet kasvatetaan on vähän erilaista kuin meillä kotosalla




rypäletarkastus


tästä...

...tähän

Red Mountain




38C

splish splash



Toka päivä


aamutelkarit



Ice Harbor Locks and Dam - täällä pääsee katsomaan kalaportaita




M:n unelma oli saada omat bootsit... ne on nyt olleet kohta vuorokauden sillä jalassa. Lämpötilasta huolimatta


vahingossa löytynyt aarre maalaiskaupungissa

maidoton ja gluteeniton kuppikakku... ja listalla oli viisi erilaista!!!




maailman katolla, tai ainakin melkein



Ice Harbor Locks and Dam - Ice Harbor Brewing Co

Kommentit

  1. Mäkin muistan kuinka halusin sellaiset pinkit bootsit kun olin vaihtarina, harmi vaan en niitä ikinä ostanut. Sittemmin on kyllä Montanasta tullut hankittua Stetson.
    Mihin teidän matka jatkuu ja oletteko kauan reissun päällä?
    Täälläkin oli tänään KUUMA 108F. Huomenna sitten vilvoitellaan Alaskassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuden päivän reissu :) Walla Wallan kautta The Dallesiin Oregoniin ja lopulta otiin Mt St Helensin kautta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän