motivaatio - kateissa

Hyvältä lomalta kuulukin kai olla vaikeaa pudota takaisin arkeen. Etäisesti muistan tän tunteen joskus reilun kuuden vuoden takaa - ajalta ennen lapsia - kuinka se eka työpäivä loman jälkeen maistui sahajauhoille, ei huvita. Ei huvita yhtään... Salaa mielessäni mietin että menin sittenkin töihin liian aikaisin. En mennyt, muistan taaksepäin selaamattakin miten kypsä olin olemaan kotona, miten uupunut olin toinen toistaan seuraaviin päiviin, lasten jatkuvaan riitelyyn ja kaikkeen kitinään. Toisen viikon olisin kuitenkin voinut tähään väliin nyt ottaa, ja silti tiedän että kahdeksan päivän päästä on seuraava kuuden päivän vapaa. Sisäisellä lapsella on itkupotkuraivari, se makaa lattialla ja huutaa; "En haluu vielä mennä takaisin!!!!"

Pesen lukemattoman määrän pyykkiä, lajittelen ne ja laitan paikoilleen. Samalla järjestän lasten vaatelaatikoita taas kerran. Välissä etsin lapsille tykötarpeita sairaalaleikkiin, ja samalla mittaan kolmikon M:n toivomuksesta... 124cm, 106,5cm ja 101,5cm. Täytän apteekin papereita ja liitän niihin K:n uuden reseptin. Sovin M:lle leikkideittejä tuleville viikoille. Jossakin taka-alalla mietin suihkuun menemistä, eväitten pakkaamista. Toisaalla yritän muistella mihin laitoinkaan kaikki töihin liittyvät ja tarvittavat asiat. Palaan hiljalleen arkeen - halusin tai en.

Myöhemmin laitan lisää kuvia lomalta...

M:n piirrokset vuorista joilla loman aikana käytiin... Mt Hood nukkuu syvää unta ja aina välillä kuorsaa hetken. Mt St Helens taas on aktiivinen tulivuori ja jopa valokuvissa näkee vuoresta nousevan savun.