kun aika loppuu aina kesken

Sunnuntaina aika loppuu taas kerran kesken. Niin kai käy kaikissa niissä perheissä joissa on kaksi työtätekevää vanhempaa... Ruokakomero on edelleen siivoamatta, samoin keittiönkaapit. Pyykit sentään sain laitettua, ja lääkekaapin siirrettyä uuteen laatikostoon. Hellalla nousee leipätaikina, uuni humisee ja couscous on turpoamassa leipätaikinan vieressä.

Yks Martta on arestissa olkkarissa, oltuaan turhan omistushaluinen ydinluunsa kanssa. Lähtiessään yläkertaan M kysyy että kai me rakastetaan sitä kuitenkin vielä, ja mä kuiskaan takaisin ettei ihan oikeasti ole sille edes vihainen – kunhan esitän. Esitän ja eristän laumasta.

Eilen me siirrettiin taas sänkyjä. Meidän perheen nukkumissysteemithän on aina olleet lähinnä naurettavia. Ainakin tästä amerikkalaisesta näkökulmasta, siitä jossa jokaisella lapsella on oma huone ja omassa huoneessa se oma sänky jossa myös nukutaan. Perhepedit on ekoilijoiden hifistelyä ja jokainen joka haluaa kasvattaa lapsensa kurissa ja herran nuhteessa, muistaa että lapsella on oma sänky, ja oma huone ja...

Meillä on oli neljä sänkyä ja kolme makuuhuonetta. Periaatteessa jannut jakaa huoneen, M:lla on oma huoneensa ja meillä aikuisilla kolmas. Käytännössä mä olen nukkunut O:n kanssa M:n sängyssä joulusta, ja Fredde on jakanut meidän aviovuoteen niitten kahden muun kanssa. Satunnaisesti mun seurana on M:n sängyssä, tai vaihtoehtoisesti patjalla lattialla ollut yhdestä kahteen ylimääräistä nukkujaa. Yksi makuuhuone ja kaksi sänkyä on olleet täysin käyttämättä. No okei, toisen niistä kahdesta sängystä pohja meni rikki jossakin välissä, mutta koska kukaan ei kuitenkaan olis siellä nukkunut, ei sillä ole ollut niin kauheesti väliä tai kiirettä.

Lauantaina siirsin suurieleisesti sen ehjän sängyn M:n huoneeseen, ja ilmoitin että tästä tulee tästä lähtien lasten makuuhuone. Lasten makuuhuone tarkoittaa että niissä kahdessa huoneessa olevassa sängyssä (140cm ja 100cm) saa nukkua kaikki kolme lasta täysin vapaavalintaisessa järjestyksessä. Haluan muistuttaa että jannut on nukkuneet ehkä kahden käden sormien verran öitä erikseen, siis erillisissä vuoteissa, eli en usko että sen sataneljäkymppisen jakamisesta tulee varsinaisesti ongelmaa. Minä ja Fredde nukutaan taas pitkästä aikaa omassa sängyssämme, ja vielä pidemmästä aikaa kaksistaan siellä omassa sängyssä. Kaksistaan kun me ollaan saatu nukkua viimeisten kahdeksan vuoden aikana korkeintaan väliaikaisen satunnaisesti.

Ensimmäisen yön satoa. M pissaa sänkyyn ja herää seitsemältä. O pissaa sänkyyn ja herää kymmeneltä. K ei pissaa sänkyyn. Fredde nousee M:n kanssa 8:08. Minä en nouse ja nukun kymmeneen. Elämä hymyilee. Sunnuntai jää lyhyeksi ja ruokakomero ja keittiönkaapit on edelleen siivoamatta. Oli ihanaa nukkua. Pesen useamman peiton ja aika monta lakanaa.

Huomenna on maanantai. Huomenna nousen taas ennen kuutta.

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi? Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen. Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista