sunnuntai 28. helmikuuta 2016

kun aika loppuu aina kesken



Sunnuntaina aika loppuu taas kerran kesken. Niin kai käy kaikissa niissä perheissä joissa on kaksi työtätekevää vanhempaa... Ruokakomero on edelleen siivoamatta, samoin keittiönkaapit. Pyykit sentään sain laitettua, ja lääkekaapin siirrettyä uuteen laatikostoon. Hellalla nousee leipätaikina, uuni humisee ja couscous on turpoamassa leipätaikinan vieressä.



Yks Martta on arestissa olkkarissa, oltuaan turhan omistushaluinen ydinluunsa kanssa. Lähtiessään yläkertaan M kysyy että kai me rakastetaan sitä kuitenkin vielä, ja mä kuiskaan takaisin ettei ihan oikeasti ole sille edes vihainen – kunhan esitän. Esitän ja eristän laumasta.



Eilen me siirrettiin taas sänkyjä. Meidän perheen nukkumissysteemithän on aina olleet lähinnä naurettavia. Ainakin tästä amerikkalaisesta näkökulmasta, siitä jossa jokaisella lapsella on oma huone ja omassa huoneessa se oma sänky jossa myös nukutaan. Perhepedit on ekoilijoiden hifistelyä ja jokainen joka haluaa kasvattaa lapsensa kurissa ja herran nuhteessa, muistaa että lapsella on oma sänky, ja oma huone ja...



Meillä on oli neljä sänkyä ja kolme makuuhuonetta. Periaatteessa jannut jakaa huoneen, M:lla on oma huoneensa ja meillä aikuisilla kolmas. Käytännössä mä olen nukkunut O:n kanssa M:n sängyssä joulusta, ja Fredde on jakanut meidän aviovuoteen niitten kahden muun kanssa. Satunnaisesti mun seurana on M:n sängyssä, tai vaihtoehtoisesti patjalla lattialla ollut yhdestä kahteen ylimääräistä nukkujaa. Yksi makuuhuone ja kaksi sänkyä on olleet täysin käyttämättä. No okei, toisen niistä kahdesta sängystä pohja meni rikki jossakin välissä, mutta koska kukaan ei kuitenkaan olis siellä nukkunut, ei sillä ole ollut niin kauheesti väliä tai kiirettä.



Lauantaina siirsin suurieleisesti sen ehjän sängyn M:n huoneeseen, ja ilmoitin että tästä tulee tästä lähtien lasten makuuhuone. Lasten makuuhuone tarkoittaa että niissä kahdessa huoneessa olevassa sängyssä (140cm ja 100cm) saa nukkua kaikki kolme lasta täysin vapaavalintaisessa järjestyksessä. Haluan muistuttaa että jannut on nukkuneet ehkä kahden käden sormien verran öitä erikseen, siis erillisissä vuoteissa, eli en usko että sen sataneljäkymppisen jakamisesta tulee varsinaisesti ongelmaa. Minä ja Fredde nukutaan taas pitkästä aikaa omassa sängyssämme, ja vielä pidemmästä aikaa kaksistaan siellä omassa sängyssä. Kaksistaan kun me ollaan saatu nukkua viimeisten kahdeksan vuoden aikana korkeintaan väliaikaisen satunnaisesti.



Ensimmäisen yön satoa. M pissaa sänkyyn ja herää seitsemältä. O pissaa sänkyyn ja herää kymmeneltä. K ei pissaa sänkyyn. Fredde nousee M:n kanssa 8:08. Minä en nouse ja nukun kymmeneen. Elämä hymyilee. Sunnuntai jää lyhyeksi ja ruokakomero ja keittiönkaapit on edelleen siivoamatta. Oli ihanaa nukkua. Pesen useamman peiton ja aika monta lakanaa. 




Huomenna on maanantai. Huomenna nousen taas ennen kuutta. 


2 kommenttia:

  1. Onnea uusiin nukkumiskuvioihin!

    Onko tuo lääkekaappi lukittava, jottei kukaan lapsista vaan saa päähänsä maistella jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos... ei suju hyvin.

      Tottahan tokkiinsa se on lukittava :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.