Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu!



Tosiaan… tällä viikolla voi todeta, että vihdoinkin on viikonloppu. Vihdoinkin saa vaan olla. Vihdoinkin on perjantai, pizzapäivä ja jääkaapissa odottamassa perjantaiskumppa. Tämä viikko tuntui aika kohtuuttomalta, lähinnä siksi että allergiat veti mut niin maihin. Siksi että olen koko viikon haaveillut lähinnä siitä että saisin vain maata. Maata ja sulkea silmät ja nukkua, nukkua, nukkua... 

Eilen sain astmalääkityksen omasta mielestäni kuvitteelliseen astmaan. Kolmen annoksen jälkeen henki kulkee, ja kurkku on luvatusti karheana. Mieluummin kuitenkin karhea kurkku kuin se tunne ettei saa henkeä, ja loputon väsymys. Eilen illalla istuin luurit korvilla yhtiökokouksessa kuuntelemassa miten meidän naapurustoa vedetään, ja kuinka on kohtuutonta että roskikset pitää jaksaa vetää aidan taakse jokainen maanantai.

Martta leikkii jaloissa. Lapset yläkerrassa. Fredde katsoo auto-ohjelmaa omalla koneellaan ja mä ohitan kolmen opettajan viikkokatsaukset olankohautuksella... Just nyt en jaksa lukea kolmea kertomusta siitä mitä tällä viikolla on opittu, mitä pitää harjoitella kotona ja kuinka ensi viikkoa taklaillaan. Just nyt on perjantai-ilta eikä mun tarvitse yhtään mitään.

Huomenna ystävät tulee illalliselle, aamulla pelataan tennistä ja jossakin vaiheessa toivottavasti ehdin metsään tarkastamaan kevääntulon. Aamuisin herään taas lintujen viserrykseen. Pihalla kukkivat niin narsissit, kuin takapihan sininen köynnöskin. Matkalla näen kirsikat ja magnoliat juhla-asuissaan. Fredde ajaa töihin avoautolla, mä nautin siitä että edes yhtenä päivänä voi päällystakin unohtaa kotiin.


On kevät, on miltei maaliskuu, on perjantai – ja vihdoinkin viikonloppu! Huomenna taidan ostaa kukkia... Paljon kukkia!




Kommentit

  1. I feel you. Mä nukuin eilen jo kymmeneltä; mies ja teinit jäi kukkumaan, pienimmät olivat jo onneksi unilla. Herätys tuli jo 06:30 mutta onneksi sain jatkaa unia kasiin. Ihanaa "ollaa vaan" viikonloppua❤️

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ...ja ne yllättävät aamu-unet on ihan parhaita :)

      Poista
  2. Terkkuja Tukholmasta ja hyvää viikonloppua koko teidän perheelle! T. Suski

    VastaaPoista
  3. Juuri annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin kun hengitys on pihissyt yli viikon toivuttuani flunssasta (jo kolmas tänä vuonna!). Hengitysteitä avaava lääkkeeni oli mennyt umpeen yli viisi vuotta sitten, eli onni onnettomuudessa etten ole tarvinnut sitä niin pitkään aikaan :) Mitäköhän uusia lääkkeitä on markkinoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengitysteitä avataan edelleen aikalailla samoilla keinoin ja vaikuttava aine on useimmissa "rescue inhalereissa" albuteroli; Ventoline HFA, Proair HFA, Proventil ja AccuNeb. Meillä on lääkekaapissa ProAir HFA.

      Pidempiaikaisessa lääkityksessä on sit laajempi skaala, mutta aika samaa kamaa nekin ovat, erilaisia kortisonilääkityksiä.

      Kolmantena on yhdistelmälääkitykset joissa on sekä se pitkävaikutteinen avaava lääke että hoitava kortisonilääkitys.

      Mun yhdistelmä on Asmanex (kortisoni) ja perinteinen lyhytaikainen avaava ProAir HFA. Sen lisäksi kortisonisumute nenään (Nasonex), Silmätipat (Lastacaft) ja viimeisenä ihan tavis Zyrtec. Näillä mennään ja ne toimii...

      Poista
    2. Klassikoilla mennaan. Tuli ihan nostalgia-fiilis hengitella sita Proair HFAa. Albuterolia sain myos kotiin ja kuurin steroidia (methylPREDNISolonea). Kortisonia olenkin jo ottanut 35 vuotta (apua!), eli siita saakka kun Pulmicort lanseerattiin 1981. Olen pysynyt tutussa laakkessa vaikka taalla se on aika kallista.
      Kun kissa tuli taloon aloin ottamaan Montelukastia (Singulair), nayttaa tehoavan paremmin mun astma-allergia oireisiin kuin Zyrtec (solutasolla ehkaisee allergiareaktion ja siten astmareaktion, eika vasta oireita kuten antihistamiinit).

      Yhdistelmalaakkeisiin en ole lahtenyt mukaan kun aikuisiassa astma on ollut aika hyvassa kondiksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...