Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu!



Tosiaan… tällä viikolla voi todeta, että vihdoinkin on viikonloppu. Vihdoinkin saa vaan olla. Vihdoinkin on perjantai, pizzapäivä ja jääkaapissa odottamassa perjantaiskumppa. Tämä viikko tuntui aika kohtuuttomalta, lähinnä siksi että allergiat veti mut niin maihin. Siksi että olen koko viikon haaveillut lähinnä siitä että saisin vain maata. Maata ja sulkea silmät ja nukkua, nukkua, nukkua... 

Eilen sain astmalääkityksen omasta mielestäni kuvitteelliseen astmaan. Kolmen annoksen jälkeen henki kulkee, ja kurkku on luvatusti karheana. Mieluummin kuitenkin karhea kurkku kuin se tunne ettei saa henkeä, ja loputon väsymys. Eilen illalla istuin luurit korvilla yhtiökokouksessa kuuntelemassa miten meidän naapurustoa vedetään, ja kuinka on kohtuutonta että roskikset pitää jaksaa vetää aidan taakse jokainen maanantai.

Martta leikkii jaloissa. Lapset yläkerrassa. Fredde katsoo auto-ohjelmaa omalla koneellaan ja mä ohitan kolmen opettajan viikkokatsaukset olankohautuksella... Just nyt en jaksa lukea kolmea kertomusta siitä mitä tällä viikolla on opittu, mitä pitää harjoitella kotona ja kuinka ensi viikkoa taklaillaan. Just nyt on perjantai-ilta eikä mun tarvitse yhtään mitään.

Huomenna ystävät tulee illalliselle, aamulla pelataan tennistä ja jossakin vaiheessa toivottavasti ehdin metsään tarkastamaan kevääntulon. Aamuisin herään taas lintujen viserrykseen. Pihalla kukkivat niin narsissit, kuin takapihan sininen köynnöskin. Matkalla näen kirsikat ja magnoliat juhla-asuissaan. Fredde ajaa töihin avoautolla, mä nautin siitä että edes yhtenä päivänä voi päällystakin unohtaa kotiin.


On kevät, on miltei maaliskuu, on perjantai – ja vihdoinkin viikonloppu! Huomenna taidan ostaa kukkia... Paljon kukkia!




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi26. helmikuuta 2016 klo 23.08

    I feel you. Mä nukuin eilen jo kymmeneltä; mies ja teinit jäi kukkumaan, pienimmät olivat jo onneksi unilla. Herätys tuli jo 06:30 mutta onneksi sain jatkaa unia kasiin. Ihanaa "ollaa vaan" viikonloppua❤️

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. helmikuuta 2016 klo 6.47

      Kiitos! ...ja ne yllättävät aamu-unet on ihan parhaita :)

      Poista
  2. Designerline blogg27. helmikuuta 2016 klo 8.38

    Terkkuja Tukholmasta ja hyvää viikonloppua koko teidän perheelle! T. Suski

    VastaaPoista
  3. Melina29. helmikuuta 2016 klo 6.47

    Juuri annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin kun hengitys on pihissyt yli viikon toivuttuani flunssasta (jo kolmas tänä vuonna!). Hengitysteitä avaava lääkkeeni oli mennyt umpeen yli viisi vuotta sitten, eli onni onnettomuudessa etten ole tarvinnut sitä niin pitkään aikaan :) Mitäköhän uusia lääkkeitä on markkinoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. helmikuuta 2016 klo 18.43

      Hengitysteitä avataan edelleen aikalailla samoilla keinoin ja vaikuttava aine on useimmissa "rescue inhalereissa" albuteroli; Ventoline HFA, Proair HFA, Proventil ja AccuNeb. Meillä on lääkekaapissa ProAir HFA.

      Pidempiaikaisessa lääkityksessä on sit laajempi skaala, mutta aika samaa kamaa nekin ovat, erilaisia kortisonilääkityksiä.

      Kolmantena on yhdistelmälääkitykset joissa on sekä se pitkävaikutteinen avaava lääke että hoitava kortisonilääkitys.

      Mun yhdistelmä on Asmanex (kortisoni) ja perinteinen lyhytaikainen avaava ProAir HFA. Sen lisäksi kortisonisumute nenään (Nasonex), Silmätipat (Lastacaft) ja viimeisenä ihan tavis Zyrtec. Näillä mennään ja ne toimii...

      Poista
    2. Melina1. maaliskuuta 2016 klo 10.23

      Klassikoilla mennaan. Tuli ihan nostalgia-fiilis hengitella sita Proair HFAa. Albuterolia sain myos kotiin ja kuurin steroidia (methylPREDNISolonea). Kortisonia olenkin jo ottanut 35 vuotta (apua!), eli siita saakka kun Pulmicort lanseerattiin 1981. Olen pysynyt tutussa laakkessa vaikka taalla se on aika kallista.
      Kun kissa tuli taloon aloin ottamaan Montelukastia (Singulair), nayttaa tehoavan paremmin mun astma-allergia oireisiin kuin Zyrtec (solutasolla ehkaisee allergiareaktion ja siten astmareaktion, eika vasta oireita kuten antihistamiinit).

      Yhdistelmalaakkeisiin en ole lahtenyt mukaan kun aikuisiassa astma on ollut aika hyvassa kondiksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää