ekalla ja kolmannella

Ekan luokan vanhempainiltaan onnistuin kunniakkaasti tekemään entreen tunnin myöhässä, siis silloin kun muut pakkailivat monistenippuja kasseihinsa ja tekivät lähtöä. Ratkespa siinä sekin dilemma että kumman opettajaa istuis kuuntelemaan, kun ei tarvinnut kuunnella kumpaakaan. Kävin hakemassa monisteet, tervehdin kummankin opettajaa vielä toistamiseen.

Kentsun opettaja opetti meidän Tättistä kaksi vuotta niin etten ole kauheen huolissani, tiedän miten sen systeemit toimii, ja itseasiassa pyysin tätä opettajaa Kentsulle. Samalla kun jonotin siinä kysymään et onko vielä jotain kaavakkeita jotka mahdollisesti missasin kuuntelin edellä olevaa isää joka haastatteli opettajaa:

Isä: Meidän Annikki on kyllä jo viidesluokkalaisen tasolla. Oletko varma ettei Annikke tylsisty luokassa ja kykenet haastamaan Annikin älyllisesti?

Ope: Lapset on tässä iässä monella eri tasolla ja olen kyllä valmistautunut ohjaamaan jokaista lasta tämän omien tarpeitten mukaan.

Isä: Mutta Annikkihan on siis poikkeuksellisen älykäs, ja tarvitsee vaativia tehtäviä.

Ope: Opetin ennen lahjakkaiden lasten luokkaa ja kokemukseni mukaan ne lapset jotka ovat kovasti omaa ikätasoaan edellä tarvitsevat monesti harjoitusta toisenlaisissa asioissa, kuten ryhmässä toimimisessa, itseohjautuvuudessa tai sosiaalisisssa taisoissa. Katsotaan miten Annikin kouluvuosi lähtee käyntiin.

Isä: Hmph...

Siirryn juttelemaan Opelle ja tokaisen kuuluvasti että meidän lapsi on harvinaisen tavallinen ekaluokkalainen ja akateemisilta taidoiltaan ehkä vähän ikätasoaan jäljessä. Ope nieleskelee nauruaan.

Kurvaan Ollipollin luokkaan hakemaan monisteläjän, vaihdan muutaman sanan opettajan kanssa. Ms Nelson näyttää neljätoistavuotiaalta, mutta tiedän et se oli jäbän kinderopen ykkösvalinta ja uskon että se osaa asiansa. Puhun muutaman sanan pojasta kyyneleet silmissä. Jostain syystä mun on vaikeeta puhua nuorimmaiseni oppimisvaikeuksista tirauttamatta pientä itkua. Mulla ei ole mitään ongelmaa ruotia niitten kahden muun asioita, mutta tää kolmas...

Kotona luen läpi ne monisteet ja yllätyn iloisesti. Läksyt on peruutettu. Tai siis lukea pitää päivittäin vartin verran. Lienee tarpeen tarkentaa miten lapsi joka ei vielä lue, lukee vartin. Luenko minä, luetaanko me yhdessä. Valitseeko opettaja kirjan, vai lapsi vai minä? Mut siis se mun pelkäämä läksymaratoni on peruutettu. Muutenkin kummankin opettajan prujuissa luki, et jos tehtäviä joskus tuleekin kotiin, niin niitten tekemiseen ei saa mennä 20 minuuttia kauempaa. 20 minsan kohdalla lopetetaan ja opelle voi laittaa lapun tai sähköpostia ettei päästy pidemmälle.

Kumpikin ekan luokan opettajista käyttää Haikua. Haiku on meidän Wilma. Mä oon aina ollut surkea käyttämään sitä, musta sähköposti nyt vaan on kätevämpi.

Ekaluokkalainen on käynyt koulua vuoden. Meillä koulupäivä alkaa kaikilla alakoululaisilla (K-5) 8:55 ja päättyy keskiviikkoa lukuunottamatta 15:30. Keskiviikkoisin koulupäivä päättyy kello 14. Ekaluokkalaisten koulupäivä menee näin:

8:55 eka kello

9:00 opetus alkaa

Englantia

10:25-10:45 välitunti

Matematiikkaa, Yhteiskuntatieteet, Luonnontieteet

12:30-13 lounas

13-13:30 välitunti

Aineopetusta (liikunta, kirjasto, musiikki)

14:25-14:14 välitunti

Matikkapelejä, kuvaamataitoa, luontoretkiä tai jotakin muuta vähän kevyempää, kuten synttäreitä.

15:30 koulupäivä päättyy

Liikuntaa ja musiikkia on kahdesti viikossa. Englantia ja matikkaa opiskellaan jokaisena aamuna, ja koulupäivä kevenee loppua kohden. Perjantaisin niillä on ”Fun Friday” iltapäivällä.

Kolmasluokkalaisen koulupäivän rakenne on suunnilleen sama. Välituntien ja ruokiksen paikat vaihtelee, mutta pituudet on edelleen samat – välituntia 65 minuuttia ja 30 minuutin lounas. Koulutyöskentely on kuitenkin kolmasluokkalaisella jo huisin paljon vakavampaa.

Kolmasluokkalaisten vanhempainilta tekee muhun vaikutuksen. Siinä missä vuosi sitten järkytyin siitä miten iso hyppäys ekalta luokalta oli tokalle luokalle, tuntui kolmas luokka mukavalta paikalta. Tottahan niitten opetussuunnitelma oli laaja ja osin aika vaativakin, mutta viime vuoden jälkeen se ei enää pelota ja se miten sitä lähestytään kuulosti niin hauskalta, että voisin vaikka itsekin palata kolmannelle luokalle.

Olen yllättynyt kun meidät ohjataan luokkahuoneen sijasta koulun kirjastoon. Vastassa on kaksi opettajaa, Tättiksen opettaja Mrs Rouse ja sit viereisessä luokassa asustava Mrs Sigel. Vieressä istuja kuiskaa mulle et ne opettaa yhdessä. Niin tänä vuonna tättiksellä on kaksi opettajaa. Sen ”oma” opettaja opettaja opettaa kummallekin luokalle englantia, mikä pitää sisällään fonetiikkaa, lukemista, luetun ymmärtämistä, kirjallisuutta, kirjoittamista. Vuoden loppuun mennessä niitten pitäis kuulemma pystyä kirjoittamaan puolisen tuntia keskeytyksettä. Mrs Sigel puolestaan opettaa matemaattisia aineita sillä aikaa kun Mrs Rouse hoitaa tätä englanninkielen sarkaa ja sit ne vaihtaa luokkia päikseen. Matikassa on vuorossa kerto ja jakolasku. Yhteen ja vähennyslasku tuhansilla. Murtoluvut ja kai niillä oli vielä jotakin muutakin.

vasemmalla Mrs Sigel ja oikealla Mrs Rouse, Melora vaan

Yhdessä ne matkustaa. Kouluvuoden aikana ne kiertää Yhdysvallat. Ne tutustuu eri osavaltioihin, niitten kulttuurieroihin, ilmastoeroihin, ekonomiseen tilanteeseen, ruokakulttuuriin, teollisuuteen. Vuoden lopussa jokaisen pitäis osata sijoittaa osavaltiot kartalle karkeasti, tyyliin Florida sijaitsee etelässä, itärannikolla.

Yhteiskuntatieteitä ne opettelee kahden luokan omalla yhteiskuntajärjestelmällä. Niillä on poliisi, pankki, verovirasto, työnantaja, kauppa jne. Koulutyöstä maksetaan palkkaa, mutta palkasta maksetaan ensi veroja, jotta luokkahuoneeseen saadaan valot. Sen jälkeen jokainen oppilas maksaa palkastaan pulpettivuokran. Uuden lyijykynän, kumin, vihkon,paperia... voi käydä ostamassa kaupasta. Jättämällä tehtävät temättä tai rötväilemällä saa sakot, tekemällä erityisen hyvää työtä saattaa saada bonuksen. Ylitsejäävällä rahalla voi halutessaan ostaa huvituksia joko itselleen tai kavereilleen.

Myöskään Mrs Rouse ja Mrs Sigel eivät usko läksyihin. Tästä tulee maailman paras vuosi. Mä oon paniikissa odottanut sitä sunnuntaista painia läksyjen kanssa, ja nyt yhtäkkiä mulle on selvinnyt että läksyt on korkeintaan satunnaisia lukemista lukuunottamatta. Tättiksen lukemisessa suurimmat paineet tulee sen kirjaamisesta, ja pakkojan noitten jannujen on joskus oppia lukemaan.

Tervetuloa uusi kouluvuosi!