Minä en
oikeastaan tiedä kuka sinä olet. En tiedä miltä sinä näytät. En tiedä minkä
väriset hiukset tai silmät sinulla on. En tiedä mitä sinä tunnet tai ajattelet.
En tiedä mitä pelkäät tai ketä rakastat, mistä haaveilet vai haaveiletko
mistään. En tiedä ja silti tiedän varmasti paljon enemmän kuin haluaisit. Tai
ehkä olet tottunut. Turtunut. Et enää välitä.
Minä en tiedä
miksi sinä kosketat minua. Ehkä siksi, että voisit olla minun lapseni. Ehkä
siksi että olet kuitenkin jonkun tytär. Olen puhunut puhelimessa sinut äitisi
kanssa. Sinun äitisi ei tiedä missä sinä olet. Sinun äitisi on väsynyt ja huolissaan. Jätät jälkeesi jonkun toisen
puhelinnumeroita, ja silti, kerta toisensa jälkeen löydän sinun nimesi
edestäni. Minun pöydältäni. Et ole koskaan ollut meillä potilaana. Useasti
sinun olisi pitänyt. Aina kun näen viestilapun jossa on sinun nimesi tiedän
että olet taas ollut sairaalassa.
Luen päivystävän
lääkärin kirjaamia sanoja. Sinut on tuotu sisään ilman
henkilöllisyystodistusta. Poliisi toi. Lääkäri luulee tunnistavansa sinut
muttei ole varma. Sinun sydämesi pysähtyy ja sinut elvytetään taas kerran. Intuboidaan
ja siirretään teho-osastolle. Siirryn lukemaan sosiaalityöntekijän lausuntoa.
Sinulla on nimi, sinulla on poikaystävä. Poikaystävä lupaa viedä sinut
katkaisuun. Poikaystävä käyttää itsekin – heroiinia. Te kumpikin käytätte
heroiinia. Lääkärin raportin mukaan kerran tunnissa. Sosiaalityöntekijä saa
selville että sinulla on vakuutus, sosiaalivirasto maksaa sinun
terveydenhuoltosi.
Lähetän
apteekkiin reseptin. Vakuutus haluaa vaihtaa sen toiseen. Vastaan vakuutukselle
etten tiedä voidaanko me vaihtaa. En tiedä mitä olet ennen kokeillut. En tiedä
onko sinulla lääkeaineallergioita. En tiedä sinusta oikeastaan mitään. Tiedän
että olet nuori. Tiedän että olet jonkun lapsi. Tiedän että tarvitset apua.
Muutamaa päivää
myöhemmin olet taas sairaalassa. Tiedän koska mun pöydälle ilmestyy lappu.
Siinä lukee että olet taas kerran jättänyt jälkeesi jonkun toisen
puhelinnumeron, ja ettet vieläkään ole hakenut lääkettäsi apteekista. Tiedän
ettei sinun äitisi tiedä missä sinä olet. Minä tiedän enemmän kuin sinun
äitisi. Enkä minäkään tiedä juuri mitään. Minä tiedän miten sinut elvytettiin.
Minä tiedän että poliisin elvytystilanteessa murtamat kylkiluut ovat kipeät.
Tiedän mikä sinun verenpaineesi ja pulssisi on. Tiedän paljonko painat ja kuinka pitkä sinä olet. Tiedän että sinulla on vaikea,
hoitamaton astma ja ettet ainakaan juuri nyt kykene sitä hoitamaan.
En tiedä miksi
juuri sinusta tuli heroinisti. En tiedä miksi sinun maailmastasi tuli
tällainen. Miksi tarvitset heroiinia kestääksesi elämän ja mikset ymmärrä että
sinun elämäsi on loppusuoralla ennen kuin se alkoikaan. Tai ehkä sittenkin
ymmärrät.
Minä haluaisin
ottaa sinut syliin. Halata ja rakastaa. Minä haluaisiin huutaa sinulle, ja
ravistaa. Minä haluaisin että heräisit. Minä haluaisin että ottaisit vastuun
elämästäsi. Niin sinun äitisikin haluaisi. Maanantaina voi olla että olet jo
kuollut.
 |
| Kuva on nyysitty täältä |
Kommentit
Lähetä kommentti