Siirry pääsisältöön

jane doe - tuntematon

Minä en oikeastaan tiedä kuka sinä olet. En tiedä miltä sinä näytät. En tiedä minkä väriset hiukset tai silmät sinulla on. En tiedä mitä sinä tunnet tai ajattelet. En tiedä mitä pelkäät tai ketä rakastat, mistä haaveilet vai haaveiletko mistään. En tiedä ja silti tiedän varmasti paljon enemmän kuin haluaisit. Tai ehkä olet tottunut. Turtunut. Et enää välitä.

Minä en tiedä miksi sinä kosketat minua. Ehkä siksi, että voisit olla minun lapseni. Ehkä siksi että olet kuitenkin jonkun tytär. Olen puhunut puhelimessa sinut äitisi kanssa. Sinun äitisi ei tiedä missä sinä olet. Sinun äitisi on väsynyt ja huolissaan. Jätät jälkeesi jonkun toisen puhelinnumeroita, ja silti, kerta toisensa jälkeen löydän sinun nimesi edestäni. Minun pöydältäni. Et ole koskaan ollut meillä potilaana. Useasti sinun olisi pitänyt. Aina kun näen viestilapun jossa on sinun nimesi tiedän että olet taas ollut sairaalassa.

Luen päivystävän lääkärin kirjaamia sanoja. Sinut on tuotu sisään ilman henkilöllisyystodistusta. Poliisi toi. Lääkäri luulee tunnistavansa sinut muttei ole varma. Sinun sydämesi pysähtyy ja sinut elvytetään taas kerran. Intuboidaan ja siirretään teho-osastolle. Siirryn lukemaan sosiaalityöntekijän lausuntoa. Sinulla on nimi, sinulla on poikaystävä. Poikaystävä lupaa viedä sinut katkaisuun. Poikaystävä käyttää itsekin – heroiinia. Te kumpikin käytätte heroiinia. Lääkärin raportin mukaan kerran tunnissa. Sosiaalityöntekijä saa selville että sinulla on vakuutus, sosiaalivirasto maksaa sinun terveydenhuoltosi. 

Lähetän apteekkiin reseptin. Vakuutus haluaa vaihtaa sen toiseen. Vastaan vakuutukselle etten tiedä voidaanko me vaihtaa. En tiedä mitä olet ennen kokeillut. En tiedä onko sinulla lääkeaineallergioita. En tiedä sinusta oikeastaan mitään. Tiedän että olet nuori. Tiedän että olet jonkun lapsi. Tiedän että tarvitset apua.

Muutamaa päivää myöhemmin olet taas sairaalassa. Tiedän koska mun pöydälle ilmestyy lappu. Siinä lukee että olet taas kerran jättänyt jälkeesi jonkun toisen puhelinnumeron, ja ettet vieläkään ole hakenut lääkettäsi apteekista. Tiedän ettei sinun äitisi tiedä missä sinä olet. Minä tiedän enemmän kuin sinun äitisi. Enkä minäkään tiedä juuri mitään. Minä tiedän miten sinut elvytettiin. Minä tiedän että poliisin elvytystilanteessa murtamat kylkiluut ovat kipeät. Tiedän mikä sinun verenpaineesi ja pulssisi on. Tiedän paljonko painat ja kuinka pitkä sinä olet. Tiedän että sinulla on vaikea, hoitamaton astma ja ettet ainakaan juuri nyt kykene sitä hoitamaan.

En tiedä miksi juuri sinusta tuli heroinisti. En tiedä miksi sinun maailmastasi tuli tällainen. Miksi tarvitset heroiinia kestääksesi elämän ja mikset ymmärrä että sinun elämäsi on loppusuoralla ennen kuin se alkoikaan. Tai ehkä sittenkin ymmärrät.


Minä haluaisin ottaa sinut syliin. Halata ja rakastaa. Minä haluaisiin huutaa sinulle, ja ravistaa. Minä haluaisin että heräisit. Minä haluaisin että ottaisit vastuun elämästäsi. Niin sinun äitisikin haluaisi. Maanantaina voi olla että olet jo kuollut.

Kuva on nyysitty täältä 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää