Siirry pääsisältöön

jane doe - tuntematon

Minä en oikeastaan tiedä kuka sinä olet. En tiedä miltä sinä näytät. En tiedä minkä väriset hiukset tai silmät sinulla on. En tiedä mitä sinä tunnet tai ajattelet. En tiedä mitä pelkäät tai ketä rakastat, mistä haaveilet vai haaveiletko mistään. En tiedä ja silti tiedän varmasti paljon enemmän kuin haluaisit. Tai ehkä olet tottunut. Turtunut. Et enää välitä.

Minä en tiedä miksi sinä kosketat minua. Ehkä siksi, että voisit olla minun lapseni. Ehkä siksi että olet kuitenkin jonkun tytär. Olen puhunut puhelimessa sinut äitisi kanssa. Sinun äitisi ei tiedä missä sinä olet. Sinun äitisi on väsynyt ja huolissaan. Jätät jälkeesi jonkun toisen puhelinnumeroita, ja silti, kerta toisensa jälkeen löydän sinun nimesi edestäni. Minun pöydältäni. Et ole koskaan ollut meillä potilaana. Useasti sinun olisi pitänyt. Aina kun näen viestilapun jossa on sinun nimesi tiedän että olet taas ollut sairaalassa.

Luen päivystävän lääkärin kirjaamia sanoja. Sinut on tuotu sisään ilman henkilöllisyystodistusta. Poliisi toi. Lääkäri luulee tunnistavansa sinut muttei ole varma. Sinun sydämesi pysähtyy ja sinut elvytetään taas kerran. Intuboidaan ja siirretään teho-osastolle. Siirryn lukemaan sosiaalityöntekijän lausuntoa. Sinulla on nimi, sinulla on poikaystävä. Poikaystävä lupaa viedä sinut katkaisuun. Poikaystävä käyttää itsekin – heroiinia. Te kumpikin käytätte heroiinia. Lääkärin raportin mukaan kerran tunnissa. Sosiaalityöntekijä saa selville että sinulla on vakuutus, sosiaalivirasto maksaa sinun terveydenhuoltosi. 

Lähetän apteekkiin reseptin. Vakuutus haluaa vaihtaa sen toiseen. Vastaan vakuutukselle etten tiedä voidaanko me vaihtaa. En tiedä mitä olet ennen kokeillut. En tiedä onko sinulla lääkeaineallergioita. En tiedä sinusta oikeastaan mitään. Tiedän että olet nuori. Tiedän että olet jonkun lapsi. Tiedän että tarvitset apua.

Muutamaa päivää myöhemmin olet taas sairaalassa. Tiedän koska mun pöydälle ilmestyy lappu. Siinä lukee että olet taas kerran jättänyt jälkeesi jonkun toisen puhelinnumeron, ja ettet vieläkään ole hakenut lääkettäsi apteekista. Tiedän ettei sinun äitisi tiedä missä sinä olet. Minä tiedän enemmän kuin sinun äitisi. Enkä minäkään tiedä juuri mitään. Minä tiedän miten sinut elvytettiin. Minä tiedän että poliisin elvytystilanteessa murtamat kylkiluut ovat kipeät. Tiedän mikä sinun verenpaineesi ja pulssisi on. Tiedän paljonko painat ja kuinka pitkä sinä olet. Tiedän että sinulla on vaikea, hoitamaton astma ja ettet ainakaan juuri nyt kykene sitä hoitamaan.

En tiedä miksi juuri sinusta tuli heroinisti. En tiedä miksi sinun maailmastasi tuli tällainen. Miksi tarvitset heroiinia kestääksesi elämän ja mikset ymmärrä että sinun elämäsi on loppusuoralla ennen kuin se alkoikaan. Tai ehkä sittenkin ymmärrät.


Minä haluaisin ottaa sinut syliin. Halata ja rakastaa. Minä haluaisiin huutaa sinulle, ja ravistaa. Minä haluaisin että heräisit. Minä haluaisin että ottaisit vastuun elämästäsi. Niin sinun äitisikin haluaisi. Maanantaina voi olla että olet jo kuollut.

Kuva on nyysitty täältä 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää