perjantai 9. syyskuuta 2016

jane doe - tuntematon

Minä en oikeastaan tiedä kuka sinä olet. En tiedä miltä sinä näytät. En tiedä minkä väriset hiukset tai silmät sinulla on. En tiedä mitä sinä tunnet tai ajattelet. En tiedä mitä pelkäät tai ketä rakastat, mistä haaveilet vai haaveiletko mistään. En tiedä ja silti tiedän varmasti paljon enemmän kuin haluaisit. Tai ehkä olet tottunut. Turtunut. Et enää välitä.

Minä en tiedä miksi sinä kosketat minua. Ehkä siksi, että voisit olla minun lapseni. Ehkä siksi että olet kuitenkin jonkun tytär. Olen puhunut puhelimessa sinut äitisi kanssa. Sinun äitisi ei tiedä missä sinä olet. Sinun äitisi on väsynyt ja huolissaan. Jätät jälkeesi jonkun toisen puhelinnumeroita, ja silti, kerta toisensa jälkeen löydän sinun nimesi edestäni. Minun pöydältäni. Et ole koskaan ollut meillä potilaana. Useasti sinun olisi pitänyt. Aina kun näen viestilapun jossa on sinun nimesi tiedän että olet taas ollut sairaalassa.

Luen päivystävän lääkärin kirjaamia sanoja. Sinut on tuotu sisään ilman henkilöllisyystodistusta. Poliisi toi. Lääkäri luulee tunnistavansa sinut muttei ole varma. Sinun sydämesi pysähtyy ja sinut elvytetään taas kerran. Intuboidaan ja siirretään teho-osastolle. Siirryn lukemaan sosiaalityöntekijän lausuntoa. Sinulla on nimi, sinulla on poikaystävä. Poikaystävä lupaa viedä sinut katkaisuun. Poikaystävä käyttää itsekin – heroiinia. Te kumpikin käytätte heroiinia. Lääkärin raportin mukaan kerran tunnissa. Sosiaalityöntekijä saa selville että sinulla on vakuutus, sosiaalivirasto maksaa sinun terveydenhuoltosi. 

Lähetän apteekkiin reseptin. Vakuutus haluaa vaihtaa sen toiseen. Vastaan vakuutukselle etten tiedä voidaanko me vaihtaa. En tiedä mitä olet ennen kokeillut. En tiedä onko sinulla lääkeaineallergioita. En tiedä sinusta oikeastaan mitään. Tiedän että olet nuori. Tiedän että olet jonkun lapsi. Tiedän että tarvitset apua.

Muutamaa päivää myöhemmin olet taas sairaalassa. Tiedän koska mun pöydälle ilmestyy lappu. Siinä lukee että olet taas kerran jättänyt jälkeesi jonkun toisen puhelinnumeron, ja ettet vieläkään ole hakenut lääkettäsi apteekista. Tiedän ettei sinun äitisi tiedä missä sinä olet. Minä tiedän enemmän kuin sinun äitisi. Enkä minäkään tiedä juuri mitään. Minä tiedän miten sinut elvytettiin. Minä tiedän että poliisin elvytystilanteessa murtamat kylkiluut ovat kipeät. Tiedän mikä sinun verenpaineesi ja pulssisi on. Tiedän paljonko painat ja kuinka pitkä sinä olet. Tiedän että sinulla on vaikea, hoitamaton astma ja ettet ainakaan juuri nyt kykene sitä hoitamaan.

En tiedä miksi juuri sinusta tuli heroinisti. En tiedä miksi sinun maailmastasi tuli tällainen. Miksi tarvitset heroiinia kestääksesi elämän ja mikset ymmärrä että sinun elämäsi on loppusuoralla ennen kuin se alkoikaan. Tai ehkä sittenkin ymmärrät.


Minä haluaisin ottaa sinut syliin. Halata ja rakastaa. Minä haluaisiin huutaa sinulle, ja ravistaa. Minä haluaisin että heräisit. Minä haluaisin että ottaisit vastuun elämästäsi. Niin sinun äitisikin haluaisi. Maanantaina voi olla että olet jo kuollut.

Kuva on nyysitty täältä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.