Siirry pääsisältöön

Entäs jos?

Tänään maailma on vaarallisempi kuin eilen. Vai onko tiedotus vaan niin paljon tehokkaampaa ja median voima niin valtava, että maailma tuntuu vaarallisemmalta? Onko se oikeasti vaarallisempi, vai onko vaara median ja terrorismin yhdessä luoma illuusio? Kuka tietää? Tietääkö kukaan? Jos mun lapset eläis terrorismin pelon arkipäivässä en osaa sanoa miten toimisin, mitä sanoisin tai mitä tekisin. Minkälaisia keskusteluita meillä käytäisiin? Mun lapset ei vielä tiedä että maailmassa on silmitöntä väkivaltaa. Ihmisiä jotka tekee järjettömiä tekoja joko hulluuttaan tai tai jonkun nimissä. Ne ei tiedä. Ne ei osaa kysyä. Niille ei tule mieleenkään etteikö ne olis turvassa.

Meillä puhutaan tulipaloista. Ne kysyy; ”Äiti, voiko meidän talo palaa?” – Rakas, kyllä se voi, mutta olemalla varovainen se ei ole todennäköistä. Tekemällä suunnitelman voi pelastautua ja ehkä jopa sammuttaa palon. Tiedätkö missä meidän vaahtosammuttimet on? Tiedätkö miten yläkerrasta pääsee ulos? Tiedätkö miten soitetaan apua? Meillä mietitään maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, murtovarkauksia, auto-onnettomuuksia... todennäköisyys näistä jokaiselle on pieni, mutta yhdestäkään en voi sanoa etteikö niin voisi tapahtua. Elämme paikassa jossa on valtaisan maanjäristyksen riski ilmassa. Tapahtuuko se tänään, huomenna vai kahden sadan vuoden päästä, sitä ei kukaan tiedä. On todennäköistä että joku alueen tulivuorista päättää jossakin vaiheessa purkautua ja meillä on tuhkaongelma. On mahdollista että työmatkalla joudun auto-onnettomuuteen, on mahdollista että meidän talo palaa, tai että joku murtautuu meidän kotiin.

Sen voin luvata että meillä on suunnitelma. Meillä on pelastautumissuunnitelma niin tulipalon kuin maanjäristyksenkin varalta. Meillä on ensiapuvälineet ja ruokatavaroita. Laavaa ei meille saakka pääse, tuhkaa kyllä. Tsunamia meille ei voi tulla. Senkin olen luvannut ettei järvessä kerta kaikkiaan voi olla haita. Kun kuusivuotias kysyi voiko hän saada syövän kun naapurin pojallakin on halusin sanoa ettei voi, mutta ei sellaista voi sanoa. Me päädyttiin puhumaan siitä ettei kukaan oikeastaan osaa sanoa miksi joku meistä saa syövän ja toinen ei. Me puhuttiin syövalle altistavista tekijöistä, kuten tupakoinnista, ja se sama kuusivuotias huokaisee helpottuneena että just siksi hän onkin päättänyt lopettaa tupakoinnin.


Mutta mitä tekisin ja miten vastaisin jos lasteni koulun edessä seisoisi sotilaita vartioimassa lasten koulupäivän turvallisuutta? Mitä tekisin jos vanhemmalla ei olisi kouluun asiaa. Mitä ajattelisin, miten vastaisin lapselle. Meidän kouluun voi lampsia sisään. Vastassa on Kathy ja Beth, ei varsinaisia ninjoja, tiukkoja tätejä kyllä. En tarvitse henkilöllisyystodistusta vaan pääsen peremmälle pärstäkertoimella. En osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia että ne tuntee mun lapset nimeltä, onhan koulussa kuusisataa oppilasta. Kun käyn maksamassa niitten kaunokirjoitusprujut ja tilaamassa retkipaidat, kysyy Beth miten koulu on lähtenyt käyntiin. Tiivistän tunnelman seuraavasti; ”Vain yksi päävamma joka ei ooikeastaan edes ansaitse mainitaa, ei yhtään puhelua Reksiltä, ketään ei ole tarvinnut pakottaa kouluun – siis loistavasti.”

siinä ne on - koululaiset 

Kommentit

  1. Meilla on koulussa tai esikoulussa, jossa tyttö kay melko tiukka valvonta. Vanhemmilla ei ole asiaa vartian ohi kuin sovitun tapaamisen aikana ja mitaan isoja kasseja sun muuta ei saa tuoda sisalle, ne tutkitaan. Poliiseja ei viela ole nakynyt vartiossa mutta vartijat kyllakin. Nyt on edessa uusi koulu syyskuun lopussa kun koulut alkavat joten katsotaan miten siella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä meno kouluissa on kai aika samanlaista kuin Pohjoismaissa. Tullaan ja mennään miten tykätään. Pitää joo kirjautua sisään, mutta se on paloturvallisuuden ja maanjäristysten takia, ennemin kuin sen pelossa että kouluun tulija uhkaisi oppilaiden turvallisuutta. Vanhemmathan on meillä vapaaehtoisina aina ja kaikkialla, toki jokaisen vapaaehtoisen taustat ja rikosrekisteri tutkitaan.

      Täällä lapset näkee sotilaita lähinnä veteraanitapahtumissa ja varuskunta-alueilla. Meidän osavaltiossa on kolme valtavaa sotilastukikohtaa, joten sotilaita kuitenkin näkyy. Everetissä laivastotukikohta, Tacoman eteläpuolella valtava yhdistettytukikohta, jossa toimii ilmavoimat, maavoimat ja jääkärit, ja lisäksi National Guard.

      Sota ja terrorismi on silti kaukaista.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...