Siirry pääsisältöön

kuinka musta tuli partiolainen

jalaton Martta


Lauantaina sataa. Eka kokonainen kouluviikko on selvitetty kunnialla, kaikkia väsyttää, kaikilla on vähän nuhaa tai ahdistusta tai muuten vaan väsymystä. Märkä koira torkkuu lenkin jälkeen sylissä mun kirjoittaessa ja hellalla kohoaa pullataikina. Yöllä tuli taas valvottua yhden lapsen kanssa, aina niistä joku valvoo tai herää tai...



Koulun alkaessa alkaa kaikki muukin. Syyskuun ensimmäiset viikot on yhtä aloittamista. Moneen muuhun verrattuna meillä harrastetaan vähän. Hengästyneenä kuuntelen monen muun systeemejä, joissa illat täyttyy uimatreeneistä, taidekouluista, tassitunneista, karatesta, jalkapallosta, tenniksestä, kielikoulusta ja monesta muusta. Monessa perheessä harrastetaan myös aamulla ennen koulun alkamista. Mun mielestä on kohtuutonta vaatia lasta jaksamaan kaksitoistatuntisia päiviä, en jaksa itsekään.



Harrastusten lisäksi syksyllä alkaa myös terapia, ne tutut testaukset ja tänä vuonna Kentsun puheterapia. Me ollaan viimeinkin uskottu ettei sen ikioma ”aksentti” korjaannu itsestään, ja kun välillä oman perheenkin on vaikeaa ymmärtää mitä kuusivuotias tarkoittaa, ja lapsen äiti joutuu pyytämään sisaruksia tulkiksi on asialle ehkä syytä tehdä jotakin. Syyskuun alussa roikun työpaikalla puhelimessa ja yritän varata aikoja erilaisiin instansseihin mahdollisimman vähän "häiritseviin" aikoihin. Tottakai puheterapian testauksiin pääsee vain keskellä päivää arkipäivisin, onneksi työnantaja joustaa – taas. Tättiksen psykologiajat sain sentään edes semisti sopivaan väliin, keskiviikkoiltapäivään, kun muutenkin olisin lähtenyt töistä aikaisemmin ja koulukin päättyy jo kahdelta. Työnantaja joustaa kun Fredde lähtee työmatkalle Nevadaan. Työnantaja joustaa kun tättis menee testeihin yhtenä marraskuisena torstaina. Se joustaa kun laumalla on koulussa kehityskeskustelut ja silloin kun mulla on omat lääkäriaikani. Onneksi joustaa.

jalkapallotreenit


Viime viikonloppuna potkaistiin käyntiin jannujen fudis. Mä olen aina vannonut ettei musta tule sitä urheilukentän laidalla seisovaa mutsia joka roudaa jälkikasvuaan kaikki illat treeneihin ja aloittaa viikonloppunsa ennen päivänkoittoa turnauksessa jossakin kiven navalla. Ei tullut vieläkään. Jannut aloitti meidän naapuruston jalkapalloakatemiassa joka on perustettu vastalauseena tälle lasten järjestäytyneelle liigaurheilulle, jossa ihan tavallista liikuntaa harrastavista nappuloista yritetään kaikista leipoa Beckhameja, Ronaldoja ja Zidaneja. Miksei voi vaan harrastaa, kun aika harvasta kuitenkin tulee ammatilaispelaaja? No meidän akatemian treenit ja pelit on lauantaisin omalla kentällä yhdestätoista kahteentoista, satoi tai paistoi. Kaikki pelaa, kaikki treenaa. Kukaan ei joudu penkille, ja kaikilla on toivottavasti kivaa.

lämmittelemässä



Sunnuntaina alkoi kiipeilykoulu. Tiistaina tättiksen partio, torstaina poikien. Jotenkin hupaisaa että kahden epäpartiolaisen lapsista on tullut partiolaisia, ja mä tilailen netistä sudenpentujen käsikirjoja ja univormuja. Vähän mua hirvittää se että poikien leireille – joo niitä on useampi – pitää lähteä aikuisen mukaan, ja Freddehän ei telttailemaan mene, joten se on sit allekirjoittanut talvitelttailemassa ja kesätelttailemassa ja... Niin et mä oon nyt sit ruvennut harrastamaan poikapartiota. Me ollaan ekassa partiokokouksessa ja Tasos katsoo mua pöydän ylitse. Mies virnistää ja kuiskaa kaavakkeita täytellessään että saattaa joutua tappamaan mut, koska houkuttelin sen tähän touhuun. Totean että hoidan homman ihan itse... Tasos muuttaa mielensä; ei, pääsisit liian helpolla... et kyllä jätä mua yksin partiolaiseksi. 

partiolainen koirakuiskaajana



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää