torstai 1. syyskuuta 2016

ensimmäinen "lomapäivä"

Tiedättekö sen hetken kun työpaikalla se nuori lapseton kolleega kysyy iloisesti et mitä ajattelit tehdä lomalla - "lomalla" kolme päivää ennen kuin koulut alkaa. Kysymys heitetään ilmaan hetki sen jälkeen, kun olen huokaissut että reseptillinen pameja, korillinen kaljaa tai nuijanukutus tekis hyvää koko perheelle. No, tottahan moni teistä lukijoista tietää. Keskustelu meni jotenkin näin.

NLK: Mitä teette lomalla?
Mä: No ei se varsinaisesti ole lomaa.
NLK: No mut onhan se ihanaa lomailla, vaikkei lähtiskään mihinkään.
Mä: Joo, on kotonakin kivaa lomailla, mut nää päivät menee lähinnä koulujen alkamiseen valmistautuessa, eikä ne oikeesti ole lomaa.
NLK: Jos ei tartte tulle töihin, niin onhan se lomaa.
Mä: Ei. Tää ei ole lomaa.

Nuori lapseton kolleega on sitä mieltä että mikä vaan voittaa työpäivän. Nuorella lapsettomalla kolleegalla ei ole kolmea lasta jotka aloittaa tiistaina koulun, joita kaikkia yhtälaisesti innostaa-ahdistaa-riemastuttaa-pelottaa, ja jotka on jo viikon yhtäaikaa nukkuneet ja olleet nukkumatta mun sängyssä, mun makuuhuoneessa. Onneksi on iso makuuhuone. Meitä on siellä kuusi. Viisi ihmistä. Yksi koira.

Minkälainen on sit ollut mun ensimmäinen lomapäivä?

kastelujärjestelmän suutin on rikki... laitoin sähköpostia siitäkin...


Ekana lomapäivänä herätään herätyskelloon kirjoittamaan sähköposteja sen seitsemälle taholle seitsemältä. Ekana lomapäivänä soitetaan koulusihteerille kello 7:30 ja käytetään Martta lenkillä ennen kuin Fredde lähtee töihin. Ekana loma-aamuna olen höveli ja laitan kurpitsapannareita laumalle aamiaiseksi ja tajuan että meillä on kiire. Valjastan jälkikasvuni siivoamaan jäljet samalla kun hyppään kahvia juoden ja paahtoleipää syöden suihkuun. Pukiessani jakelen ohjeita; ”Vaihda paitaa! Harjaa hiukset! Onko hampaat pesty? En usko! Pese uudestaan! Äkkiä autoon... me ollaan jo melkein myöhässä! Ekana lomapäivänä on kiire.

Me ollaan koululla yhdeksän jälkeen. Ekaks me törmätään Kentsun viimevuoden opettajaan ja vaihdetaan kesän kuulumisia. Erityisope tulee vastaan käytävällä ja virallinen turnee alkaa. Me kierretään kaikkien kolmen opettajat ja luokat, jutellaan erityisopen kanssa, käydään vielä Tättiksen erityisluokassa katsomassa vielä sekin pulpetti. Jannujen erityisope on koulutuksessa ja paikalla vasta yhdentoista jälkeen.

Ollipolli purkaa kassia


Kymmenen jälkeen koululle alkaa valua jengiä. Käyn maksamassa vanhempainyhdistyksen vuosimaksun, syntymäpäiväkirjat, hätäruokapaketit ja varsinaiseen opetussuunnitelmaan kuulumattomat oppimateriaalit joita meidän koulu nyt vaan on päättänyt käyttää. Synttärikirjat on ihan puhtaasti vapaaehtoista lisää. Ilman niitä lasku olis ollut $66 ($22/lapsi). Ennen kuin parkkeeraan itseni partiopöytään poimin mukaan listan koulun tarjoamista harrastuskista ja tarkastan koulun ohessa olevan muun harrastustoiminnan. Tarjolla on kaikkea karatesta bänditoiminnan ja kitaransoitonkautta, jumppakerhoon ja partiotoimintaan, teatterikerjoon, lukupiiriin ja taidekouluun – 21 vaihtoehtoa. Tättiksen vartio esittelee tyttöpartion toimintaa ja kerää listaa kiinnostuneista tavoitteena saada kokoon uusia vartioita aloittavista koululaisista. Mulla on eka lomapäivä. Jannut haluaa mennä pihalle leikkimään, mutta siellä sataa ja niitten on tyytyminen tyttöpartioon vielä puoleksi tunniksi.

Ekana lomapäivänä jonotan kuudensadan lapsen vanhemman kanssa aarteenmetsästykseen luokkahuoneissa; 1. etsi vessa 2. etsi naulakko 3. pura koulutarvikkeet paikoilleen 4. merkitse aktiivitaululle miten kuljet kouluun... Jonotan tapaamaan uudestaan ne samat opettajat, jonotaan tapaamaan luokkatoverit, valitsemaan pulpetin ja laittamaan koulutarvikkeet niille osoitetuille paikoille. Puolitapäivin mulla on päänsärky. On ensimmäinen lomapäivä ja edessä on vielä pikapalaveri sen toisen erityisopen, ja reksin kanssa. Vien Ollipollin raportit toimistoon ja lounastakin pitäis syödä ennen kuin meillä alkaa silmälääkärimaratoni. Mut meillähän on rentoa, me ollaan lomalla.

Me kuljetaan "mustalla" bussilla


Samalla kun ojennan silmälääkärin tiskin ylitse vakuutuskortteja ja vastailen vastaanottotyypin kysymyksiin, yritän tekstareilla selittää työpaikalle miten saadaan hyväksyttyä sydämen PET kuvaus varjoaineella ja ilman sydänsarkoidoosipotilaalle. Kolmas silmäpari takaraivossa paimentaa kolmikkoa joka sovittelee silmälaseja. Hetken mietin hyppääväni silmälääkärin jälkeen autoon, ajavani duuniin ja hoitavani sen PET kuvantamisen hyväksynnän, mietin et miten helkkarissa tämmönen pääsi muka tulemaan kiireellisenä puskan takaa. Kysyn että eikö tää voi odottaa tiistaihin? – Joo voi se, ja vakuutusyhtiö hylkäsi pyynnön. – Mä teen valituksen tiistaina. Silmälääkärissä me lomaillaan pari tuntia. Kentsun ”silmäkipujen” syyksi paljastuu oikean silmän vaeltelu, ja me saadaan jumppaohjeet. Huokaan hiljaa, ja yritän esittää hyvää vanhempaa samalla kun mietin että missä ihmeen välissä mä saan tän lapsen istumaan aloillaan jumppaamaan silmää iltaisin pitkän koulupäivän ja läksyjen jälkeen tai välissä tai jossakin. Tättis pääsee eroon silmälaseistaan, niin kuin oli ennustettukin, että aikaa myöten sen silmät kehittyy ja lopulta se ei tarvitse enää laseja. Lomailu on kivaa.

Mikin laatikkoon nää pyyhekumit menee?

Kello lähentelee neljää. Me ollaan lähdetty viettämään mukavaa ensimmäistä lomapäivää yhdeksänpintaan. Me ollaan oltu koko päivä myöhässä sen kolmesta viiteen minuuttia. Ainahan lomalla ollaan vähän myöhässä, eikö? Ainahan lomalla on tiukka aikataulu, onhan?



Tyhjennän laukustani kasapäin kaavakkeita ruokapöydälle. Nää tarttis täyttää ennen tiistaita. Mietin miksi niitä ei voi vaan tulostaa, ja miksi ne samat paperit pitää täyttää jokainen vuosi, kerta toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa kun olen edennyt kaavakkeen kaksikymmentäkahdeksan kopioon kolme on mun käsialan luettavuus miinusmerkkinen. Vanhempainilloista saa vielä lisää prujuja ja paperia. Kaksi tuntia aikaa ruokkia riitelevä ylistimmaava, riehuva kolmikko millä ei päivän jännitysten jälkeen ole enää mitään holttia tai tolkkua. Yksi potkii, toinen lyö, kolmas kiljuu. Iltaan mahtuu paljon kyyneleitä ja aamulla kaikki kolme herää muutamaa mustelmaa rikkaampina. Tällaisina päivinä noiden kolmen keskinäinen impulssikontrolli on aika lähellä nollaa ja vahinkoja sattuu. Usein ei edes ollut tarkoitus satuttaa, ei vaan tullut mieleen että ninjapotku poskipäähän ei ehkä kuitenkaan ole hyvä idea. Tättis laittaa ruuan yhdessä mun kanssa. Tänään meillä syödään pinaattivohveleita. Se tekee mahtavaa työtä, tosin mun tarttee noin 30 sekunnin välein muistuttaa sitä että sen täytyy keskittyä niihin vohveleihin Katy Perryn sijasta. Esiteinillä on luurit päässä ja iPhone soittaa Roaria täysii.


Edessä on vielä lomapäivän huipennukseksi Tättiksen vanhempainilta ja huomenna jannujen vanhempainillat. Tää lomailu kun on tällaista rentoa ja mukavaa. Vanhempainilloista ja tulevan kouluvuoden opetuksesta enemmän erillisessä kirjoituksessa. Ekan lomapäivän jälkeen muistan taas kouriintuntuvasti miksi lomailen mieluummin työpaikalla kuin näin. Muistan miksi palasin töihin. Muistan miksi en ole hyvä kotiäiti. 

Tättis valitsee kirjaa kolmasluokkalaisten omasta kirjastosta

4 kommenttia:

  1. Hih, toi on kyllä suomalaisesta näkökulmasta niin outoa, että tuo kaikki tehdään ennen koulun alkua. Miksei niitä voida yhtä hyvin sit sanoa jo koulupäiviksi? Miten toi kaikki järjestyy, jos vanhemmilla ei ole "lomaa"?
    Mutta tapoja on monia ja se just tekee maailmasta mielekkään paikan. Vaikea tietää, mikä olisi toista parempi enkä siis sitä tällä haekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää tutustumispäiväthän tiedetään jo keväällä ja vanhemmat osaa varautua. Mä pyysiin syyskuun alkupäivät vapaaksi jo kesäkuussa :). Moni koulu järkkää vanhempainillat vasta ekalla tai tokalla kouluviikolla. meillä ne taas on aina ennen koulujen alkamista, missä toisaalta on se järki että siellä käydään läpi ne opettajan kommunikaatiomenetelmät, luokan säännöt ja kaikki sellaiset yhteiset juoksevat asiat ja vältetään turhat kysymykset.

      Suomessa kouluun käydään kai tutustumassa jo keväällä? Siis ne koulun aloittavat. Täällä tutustuminen on jokavuotista, koska jokainen syksy alkaa uuden opettajan kanssa, uudessa luokkahuoneessa.

      Poista
  2. Niin varmaan käydään keväällä, eskaripäivän aikana, en tiedä kun me ei oltu Suomessa silloin. Mut kuitenkin sekin ajoittuu eskaripäivän sisälle. Pystyykö siellä sit kaikki aina järjestämään ne päivät vapaaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti on poikkeuksiakin, eikä nää mitään pakollisia ole, mutta keskimäärin työnantajat on aika ymmärtäväisiä koulujuttujen suhteen.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.