Siirry pääsisältöön

keväisiä tuulia

etanamansikka


”Joo, kyllä mä laitan tän sun ansioluettelon eteenpäin niin pääsette keskustelemaan jatkosta... Onko sulla liiketoimintasuunnitelma valmiina?” – No, tota... ei vielä, mutta mä teen. ”Ensimmäisessä tapaamisessa olis hyvä olla liiketoimintasuunnitelma mukana pohjaksi keskustelulle. Käytte sitten läpi suunnitelmaa, muokkaatte sitä ja pohditte kustannusrakennetta.” – Juu. Selvä. ”Rick laittaa sulle meiliä ja sopii palaverin.”

Suljen puhelimen ja käännyn katsomaan Freddeä; ”Ne haluaa liiketoimintasuunnitelman! Mistä mä sellaisen saan?” – No, teet. ”Mutta enhän mä osaa. En mä ole mikään kauppatieteidenmaisteri, en edes kauppatieteiden yo tai merkonomi. Mä olen lastentarhanopettaja, lähihoitaja, data-analyytikko, tutkimusassari ja potilaskoordinaattori.” – No mutta olithan sä melkein kymmenen vuotta kirjakauppias. ”Kyllä joku ihan muu teki mulle liiketoimintasuunnitelmat, kunhan vähän värkkäsin puolivalmista budjettia.”



Muutamaa päivää myöhemmin kävelen lasten kanssa bussipysäkille aamuauringossa. Edellisviikon lumisade on pelkkä muisto lämpimän kevättuulen heilutellessa pensaita. Hetkeä aiemmin olen eteisessä riisunut kolmikolta talvitakit ja kiikuttanut ne takaisin kaappiin. On viisitoista astetta lämmintä. Me treenataan Martan kanssa matkalla kotiin ja koska ilma nyt vaan on niin kertakaikkisen mahtava me jatketaan matkaa ohitse meidän talon, kadun päähän ja lammen rantaan. Polku kiertää lammen ja sen takana olevan niityn. Martta käy uimassa ja mä käännän kasvoni kohti aurinkoa lintujen kilpalaulantaa kuunnellen.

Lenkin jälkeen keitän itselleni ämpärillisen kahvia, avaan Wordin ja aloitan tuijotuskilpailun sen kanssa. Mitä kirjoitetaan liiketoimintasuunnitelmaan. Turvaudun parhaaseen kaveriin Googleen ja mun tokaan bestikseen Bingiin. Seuraavat kolme tuntia vierähtää budjettia väsätessä ja markkinasuunnitelmaa tehdessä. Työvälineinä netti, kasa post-it -lappusia, lehtiö, lyijykynä ja Word. Lopulta havahdun siihen että Martta yrittää kiivetä mun syliin tunkien takapuoltaan ylöspäin pitkin mun jalkaa. Kaappaan koiran ylös ja kysyn onko sillä tylsää kun mutsi vaan kirjoittaa?

tuleva liiketoimintasuunnitelma


Ehkä tästä vielä tulee jotakin. Ehkä se Rick vielä joskus ottaa muhun jopa yhteyttä. Onpahan suunnitelma ainakin tehty. Kolmen viikon päästä alkaa kiinteistövälittäjäkurssi. Se kestää kolme viikkoa ja sen jälkeen pitää vielä läpäistä koe. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan voin huhtikuussa liittää nimeni perään tittelin LKV, laillistettu kiinteistövälittäjä. Jännää. Musta on tulossa yrittäjä. Täällä jokainen välittäjä on itsenäinen yrittäjä, vaikka nimellisesti työskenteleekin jonkun välitystoimiston alaisena.

Iltapäivällä saan sähköpostia koulupiiristä. Mun hakemus sijaisopettajaksi ja koulunkäyntiavustajan sijaiseksi on hyväksytty. Huomenna menen koulupiirin päämajaan täyttämään prujut ja viemään tutkintopaperitnäytille ja sen jälkeen voin aloittaa sijaiskeikkojen tekemisen.


Tästä se lähtee. Uusi elämä ja arki. Vähän sitä ja vähän tätä. 

kevättä ilmassa

Kommentit

  1. Hei vau ja onnea! Sä olet ideoita pursuava ihminen. Vähän sitä sun tätä mutta oikeita ammatteja.
    Seuraan kiinnostuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tunnelmat täällä vaihtelee suuren onnen ja totaalisen pakokauhun välimaastossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi