Siirry pääsisältöön

nukkuva tulivuori

Lupasin lisää kuvia... laitan tipottain, kun ei kukaan jaksa kaikkia kerralla...

M on kiinnostunut tulivuorista ja niitähän täällä riittää, meidän omassa osavaltiossa on viisi isoa tulivuorta ja naapurissa seitsemän. Matkan varrella kameraan osui melkoinen lista; Mt Rainier, Mt St Helens, Mt Adams, Mt Jefferson, Mt Hood, näistä Mt St Helens on tälläkin hetkellä aktiivinen ja Mt Rainier on listattu yhdeksi maailman vaarallisimmista tulivuorista. Hartiakorkeudeltaan se ohittaa K2:n joka on maailman toiseksi korkein vuori.

Tässä kuvia meidän retkeltä Mt Hoodille... Korkeutta vuorella on 3500m, ja se on kaikista todennäköisin Oregoninssa olevista tulivuorista purkautumaan. Mt Hood on myös ainoa hiihtokohde Pohjois-Amerikassa, joka on toiminnassa ympäri vuoden - 365 päivää vuodessa. Mt Hoodin kyljessä 2000m korkeudessa on Timberline Lodge. Timberline Lodge on tarkkasilmäisille elokuvaharrastajille tuttu Kubricin elokuvasta "Hohto" (1980). Hotellia käytettiin elokuvan ulkokuvauksiin.

Mt Hoodin kohdalla Columbia-joen rannalla sijaitsee Hood Riverin kaupunki.Tämä kaupunki elää talvet hiihtoturismille ja kesät purjelautailulle ja varjolautailulle - saatoin keksiä uuden sanan, kitesurfing on se mitä tarkoitan eli surffaamista laskuvarjon/ison leijan kanssa.















Timberline Lodge






jannut katsoo et miten tää homma oikein toimii

siellä ne on, pikkuriikkisinä M ja L






lämpötila on +29C






korkeanpaikankammoinen tarvitsi drinksun retken päätteeksi

hiihtobussi

matkalla takaisin näkyi Mt Adams


Hood River







matkalla takaisin hotelliin The Dallesiin








Kommentit

  1. Mt Rainier on tosi hienon näköinen lentokoneesta.
    Guatemalassa käydessä kiivettiin aktiiviselle tulivuorelle. Ikimuistoinen reissu.

    VastaaPoista
  2. Hauskaa, miten vuoret ovat niin erilaisia. Aikoinaan Alpeilla asustaessa niiden mahtipontisuus alkoi välillä ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä helpottaa kun toisella puolella on kuitenkin meri :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi