perjantai 8. tammikuuta 2016

jos mä olisin se



Perjantai-iltana kaadan itselleni lasillisen kuoharia – onhan perjantai ja takana on, jos ei muuten niin, henkisesti rankka viikko. Ajellessani töistä kotiin eilen, en osannut olla ajattelematta sitä mahdollisuutta että jompi kumpi meistä saisi vastaavia uutisia kuin se perhe jonka kanssa aiemmin päivällä juttelin. Miten sekaisin onkaan sen perheen elämä? Sen, jossa sunnuntaina käytiin päivystyksessä vatsakivun takia, ja lähdettiin sieltä päivystyksestä kotiin keuhkosyövän kanssa. Miten valtavaa pelkoa sen perheen täytyykään kokea. Muutamassa tunnissa kaikki muuttui, vatsataudista tuli vakava sairaus ja elämä on yhtäkkiä täynnä lääkäreitä, konsultaatioita, toimenpiteitä... Puhuin puhelimessa perheen isän kanssa, varasin ajan kuvantamiseen ja konsultaatioon, mies sanoi että muutamassa vuorokaudessa on ollut pakko kasvaa tilanteen mittaiseksi. Kotimatkalla kuuntelin Natalie Grantia, mietin miltä tuntuisi jos se olisin minä ja meidän perhe.



Keskiviikkona istuin asiakaspalvelun kehittämiskomitean palaverissa ja seurasin miten aurinko nousi pilvenpiirtäjien takaa. Taivas oli vaaleanpunainen ja violetti. Vastapäisen rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä syötti ilmaan höyrypilven. Keskustelu rönsyili ja palattiin kerta toisensa jälkeen siihen, että terveydenhuollossa tärkeintä on muistaa se miltä tuntuisi jos minä olisin se. Se potilas, se puhelu, se kuvantaminen... tai sen isä, äiti, sisarus, puoliso tai lapsi. Jokainen hetki pitäis muistaa, että entä jos minä olisin se. Mitä minä haluaisin kuulla? Miten minä haluaisin itseäni kohdeltavan?

Työskentelen yksityissairaalan klinikalla. Yksityissairaalan joka on riippumaton niin osavaltion kuin valtion rahoituksesta. Meidän rahat tulee yksityisestä rahoituksesta, sillä vakuutusyhtiöitten korvaukset eivät millään riitä korvaamaan kuluja. Viime vuonna meillä hoidettiin:

18.000 sairaalapotilasta
333.000 päiväkirurgista tai toimenpide potilasta
44.000 hätäpäivystyspotilasta
13.000 leikkausta
3.600 synnytystä
190.000 klinikkakäyntiä
45.000 terveyskeskuspäivystyspotilasta

2.500 lahjoittajaa lahjoitti yhteensä $7 400 000
Meillä on 2.600 työntekijää
Ja 350 vapaaehtoisytöntekijää, joiden työpanos vastaa 20 täysiaikaisen työntekijän työpanosta

Sairaala tekee uraauurtavaa työtä osavaltiossa sisäkorvaimplanttien, vatsalaukun ohitusleikkausten ja syöpäkasvainten immunohistokemiallisen värjäyksen kanssa.

On perjantai ja olen ylpeä työnantajastani. Olen kiitollinen siitä että meillä on kaikki hyvin. Olen onnellinen siitä, että minulla on perhe ja enemmän kuin tarvitsen.


On ihanaa että on perjantai. Kiitos siitä että mulla on haastava ja mielenkiintoinen työ. Huomenna M menee päivällä synttäreille ja illalla me mennään naapurin poliisin kihlajaisiin. 





1 kommentti:

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.