perjantai 1. tammikuuta 2016

puhdas taulu - tabula rasa



Vuoden ensimmäisenä aamuna mua tulee vastaan Martta. Sillä on suu täynnä hammaslankaa, mistä lie löytänyt. Naurahdan että oot sitten seurannut meidän iltatoimia ja todennut että hammashygienia on tärkeetä... Freddelle sanon että meillä on nyt sit runsaasti vähän käytettyä oral-b:tä, käyttöliittymä vähän sekava.

Sohvapöydän kulmasta on ”joku” jyrsinyt palasen, uusitaan sitten joskus kun Martta on aikuinen... eipä tuon tekemät tuhot ole kovin kummoisia. Fredde sanoo että pienille tyttölabbiksille on helppoa antaa anteeksi. 



K on istunut pankin päällä viikon. Lauma sai Isoäidiltä joulurahaa ja K on laskenut päiviä siihen että tammikuun ekana Lego julkaisee uudet tuotteet. Ei niin että se niitä haluais, se haluaa ostaa Ninjagoa. O:lle nyt on se ja sama mitä ostetaan, kunhan ostetaan jotakin. M ei halua Legoja, se haluaa kenkäkauppaan. Se ostaa itselleen Hunterin kumisaappaat ja Asics:n lenkkarit. Mulla polttelee taskunpohjalla se klinikan lääkäreiltä saatu sadan viidenkympin lahjakortti, käytän sen uusiin aurinkolaseihin... omaksi osuudeksi jää satakuuskymppiä.





Eilen me käytiin O:n kanssa ortopedianklinikalla. Jalasta otettiinn uudet kuvat, kipsiin lisättiin muutama kerros lasikuitua ja ennusteeksi tuli kuusi viikkoa kokokipsissä, sitten toivottavast seuraavat viikot puolikipsissä ja helmikuun loppuun mennessä ilman kipsiä. Reksiltä tuli viestiä että maanantaina palaveerataan kouluterveydenhoitajan kanssa jannun koulunkäynnistä tulevina viikkoina. Onneksi kipu taitaa vihdoinkin alkaa helpottaa, viime yönä me itkettiin kivun sijaan kutinaa. Toisaalta kipuun on kipulääke, kutinaan kipsin alla on tarjolla vain empatiaa.



tällainen on autossa toistaiseksi


Kauppakeskuksessa meitä tuijotetaan. En voi olla ajattelematta niitä vanhempia joiden lapsi on pyörätuolissa aina. Lapsi pyörätuolissa vetää katseita kuin apina markkinoilla. Meillä kuitenkin paikallisen jenkkifudisjoukkueen väreihin puettu kipsi kertoo tilanteen olevan väliaikainen. Toivon että meitä tuijotetaan koska jannulla on kipsi. Toivon salaa että ne joilla tilanne on pysyvä, että ne saisivat vähän vähemmän katseita.


On vuoden 2016 ensimmäinen päivä. Edessä on 364 päivää uusia seikkailuja, uutta elämää, joita voi sitten taas vuoden viimeisinä päivinä katsoa taaksepäin ja miettiä että olihan taas vuosi. Vuoden ekassa päivässä on jotakin juhlavaa. Siinä astellaan vähän varoen, kuin vasta sataneessa lumessa. Kaikki on vielä edessä, koskematonta ja tuoretta. 

fani - Seattle Seahawks - GO Hawks!!!!

2 kommenttia:

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.