lauantai 30. tammikuuta 2016

teho-osaston lääkärit

kuva


Lääkäri marssii lounashuoneen ovesta sisään puhisten mennessään; ”On se nyt jumalauta ettei ihmiset usko että kiropraktikot tappaa...” Kysyn siltä silleen puolivarovaisesti, et kuka nyt on kuollut, ja se jatkaa puhinaansa: ”just kerroin potilaalle ettei se pysty hengittämään siks et sen kiropraktikko on manipuloinut sen pallean solmuun... Älä sä vaan perkele sano et sä käyt kiropraktikolla!!!” – Ei en käy. ”Hyvä, äläkä mene. IKINÄ” Sit se istuu mua vastapäätä syömään lounastaan, ja me puhutaan siitä mitä laittais päivälliseksi. Kumpikin meistä arvostaa hyvää ruokaa ja viiniä.

Meillä on hauskat lääkärit. Musta on ihanaa kuunnella niitten lounasjuttuja ja välillä osallistua keskusteluun, niin kuin silloin kun ne hifisteli intuboinnista ja Amy totes että se ei halua käyttää mitään apuvälineitä, kun se pelkää että siltä menee tatsi jos se intuboi apuvälinein. Mä totesin, että tällainen tavis kuin mä voi rinnastaa tähän sen että mä taskuparkkeeraan aina ilman niitä tukia ja kameroita ja ilman sitä automaattiparkkisysteemiä, koska mä pelkään et mä en muuten enää osais parkkeerata taskuun. Koko pöytä repeää nauruun.

Amy on mun naapuri, ja sen kanssa me välillä ruoditaan näitä meidän asukasyhdistyksen juttuja, niin kuin sitä että hallitukseen pyrki aika kirjava joukko asukkaita. Käytännössä varteenotettavia ehdokkaita oli kaksi, toinen niistä kiropraktikko tossa meidän ostarilla. Amy toteaa et joo, mä oon oikeassa ja se John on muuten ihan täyspäisen oloinen, ja osaa miettiä asioita myös yrittäjän näkökulmasta, mutta kun se on kiropraktikko, ja manipuloi jopa omia lapsiaan... Niin – kiropraktikko.

Mulla on jonkinlainen kutina siitä, mitä mieltä nää miehet ja naiset on muista luontaislääketieteen muodoista. 

Nää meidän tohtorit on kovia luita. Ne työskentelee kaksi kolmasosaa kuukaudesta sairaalanpuolella, teho-osastolla. Ne on niitä jotka ihan oikeesti pelastaa henkiä ja silloin kun ei enää ole mitään pelastettavaa pitää omaisia kädestä ja kertoo miksi niin kävi. Ne tukkuu kaikki vuorollaan Toddin huoneen sohvalla siellä teho-osastolla, koska se päivystävän lääkärin huone on liian kaukana niitä tilanteita varten kun lääkäriä tarvitaan. Teho-osastolla jokaisella potilaalla on vähintään yksi sairaanhoitaja vuorossa, tavallisella sairaalaosastolla jokaisella sairaanhoitajalla on neljä potilasta.

Toisinaan ne soittaa sairaalasta, varaa toimenpidehuoneen ja juoksee kesken päivän hoitamaan muutaman pleuriitti potilaan, siis imemään neulalla nestettä pois keuhkopussista. Tai ilmoittaa mulle jonkun trakeostomian mitat.


kuva

Ennen kuin lähden töistä kotiin, nappaan näytekaapista mukaan uuden nenäkannun, kortisonisuihkeen ja suolaliuossuihkeen. Näytekaapin varastot säästää mulle kymmeniä taaloja. On potilaita joiden lääkehoito perustuu pitkältä näiden näytekaappien sisältöön ja on potilaita joille me haetaan tukea ja apurahoja kalliisiin lääkehoitoihin, sellaisiin jotka vakuutusyhtiön jälkeenkin maksaa potilaalle vielä useita tuhansia kuukaudessa. Lääkehoidon hinnan kohtuuttomuus on yksi suurimpia tämän maan terveydenhuollon ongelmia ja moni jää ilman tarvitsemaansa hoitoa tämän takia.


Olen mä käynyt kiropraktikolla. Mun mielestä oli aina jotenkin kummallista et mun luut menee muka epäjärjestykseen jos en käy niitä niksauttelemassa ainakin kerran viikossa. En ole enää niksautellut niitä useampaan vuoteen ja ihan hyvin noi tuntuu pysyvän paikoillaan. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.