Siirry pääsisältöön

mitä laittais päälle?


Microsoftin CEO Satya Nadella pukeutuu töihin rennosti.

Uuden koneen myötä pääsen taas käsiksi kuviin, ja ennen kaikkea kuvankäsittelyyn. Keskiviikon kunniaksi, puolivälissä työviikkoa kun ollaan avaan vähän amerikkalaista työpukeutumista. Tai ei, avaan pohjoisen länsirannikon työpukeutumista. Työpukeutumisessa länsirannikko on rennompaa kuin muu maa. Osin huomattavasti rennompaa.

Rahoitusalalla täälläkin pukeudutaan työpaikalle ”business formal” – eli siihen tuttuun jakkupukuun, housupukuun, pukuun jne. Kun jossakin törmää mieheen tai naiseen tummassa puvussa on melko varmaa että tämä työskentelee pankissa, pörssissä, vakuutusyhtiössä tai rahoitusyhtiössä. Ei täällä kukaan muu.

Sitä toista ääripäätä edustaa teknologiatyöntekijät. Taannoin seisoin Fredden työpaikan hississä ja ihailin salaa yhtä takkutukkaa rikkinäisissä farkuissaan ja sandaaleissa paljasjaloin... jannun lätkässä tais lukea Senior Program Manager. Shortsit ja t-paita, ne sandaalit ja tennarit edustaa työpukeutumista Googlella, Microsoftilla ja Applella. Fredde käy työpaikallaan farkuissa silloin kun pitää olla erityisen siisti jonkun ison presentaation takia, muuten se kulkee kesät talvet shortseissa. Pukeutumiskoodi on ”casual”

Monissa yrityksissä ollaan ”business casual”, varmaan valtaosassa siis. Farkut ja paita, farkut ja neule, khakit ja neule jne. Tennarit on ihan jees, mutta reikäiset farkut jätetään kuitenkin kotiin.

Terveydenhuolto kuuluu sinne formaalimpaan, tai virallisempaan laitaan työpukeutumista. Meillä pukeudutaankin ”business professional”. Tässä kategoriassa luovutaan denimistä ja tennareista. Suomalaisittain ollaan edelleen rentoja, mutta paikallisittain vähintäänkin siistejä. Tatuoinnit pitää piilottaa ja lävistysten määrä on rajattu. Hiusten pitää olla ”luonnollisen” väriset, eikä rastaa varmaan katsottais kovin hyvällä. Sairaalahenkilökunnalla, sairaanhoitajilla ja lääkäreiden assareilla on päällään se tuttu sairaanhoitajan työasu. Lääkärillä on päällään valkoinen takki ja sen alla suorat housut ja paita, osalla solmiokin, ja naisilla hame tai suorat housut, ja neule tai paitapusero. Laskutuksen tytöillä on se telkkarista tuttu ”casual Friday”, meillä muilla ei.




Täällä ei myöskään mennä töihin, sen enempää kuin kouluunkaan samoissa vaatteissa kahtena päivänä perätysten, se on "gross" - ällöä. Niin, tai siis kahta kertaa saman viikon aikana, ja jos nyt oikein nipotetaan niin olis hyvä että yhdistellen pystyis rakentamaan erilaisia asuja ainakin kahden viikon ajaksi. Ei edes niissä teknologiayrityksissä.  Ei niitä vaatteita välttämättä pestä välissä, tuuletetaan. Eikä kenelläkään tarvitse olla kymmeneksi päiväksi erilaisia vaatteita, vaan yhdistelemällä eri tavoin rakennetaan erilaisia kokonaisuuksia. Likaiset tai nuhjuiset vaatteet on myös jättää työpaikan ulkopuolelle. Monella on työpöydän laatikossa tai kaapissa puhdas paita sen varalle että lounalla livahtaa ketsupit rinnuksille. 

Tässä sekalaisessa järjestyksessä sitä meidän "Business Professional" pukeutumista, ja omia työasuja...









Kommentit

  1. Hyvännäköisiä vaatteita sulla! Tykkäisin itsellänikin noista!

    VastaaPoista
  2. Ihania vaatteita sulla :)

    t.autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Nää on käytännössä kaikki saman suunnittelijan tuotantoa. Bryn Walker on Kalifornialainen suunnittelija joka käyttää materiaaleina puuvillaa, puuvillamodaalia, pellavaa ja villaa.

      Poista
  3. Tykkään erityisesti noista pussihousuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ne on maailman mukavimmat, ja toimii niin kesällä kuin talvellakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi