Siirry pääsisältöön

maanantaina on mukavaa

pupuballerinat


Aamukymmeneltä myönsin esimiehelleni että on mahdotonta tehdä vanhaa ja uutta työtä yhtäaikaa, jos vaan toinen kärsis, mutta kun ne molemmat. Päätös oli et keskityn uuteen. Sähköpostiin pukkasi pyyntöjä sieltä ja täältä, puhelin soi ja sairaanhoitaja seisoi ovella post-it lappusen kanssa; ”ehtisitkö?” Yks puheluista on taas potilaan omainen, potilas oli kuollut aamulla kotonaan. Esitin surunvalittelut, täytin sen tarvittavan kaavakkeen ja peruin tulevat lääkäriajat.

Lounaalla me vertailtiin kokemuksia pääsiäsjumalanpalveluksista, pääsiäissuklaasta ja pääsiäisestä noin ylipäätään. Joku huomas että mulla on jalassa pupuballerinat. 

Vakuutusyhtiö antaa hylkäävän päätöksen tietokonetomografiaan potilaalle, joka on tupakoinnut 35-vuotta askin päivässä ja sillä on keuhkoauhtaumatauti. Vakuutusyhtiön tyyppi on ihan yhtä hämmentynyt kuin minäkin, ai miten niin ei täytä kriteerejä? Totta hemmetissä täyttää. Kriteereissä sanotaan että potilaan pitää olla tupakoitsija, tai lopettanut tupakoinnin kymmenen vuoden sisään, ja ettei potilaalla vielä ole todettu keuhkosyöpää. Tää kuvantaminen on verrattavissa mammografiaan, enneltaehkäisevää kuvantamista. Kirjoitan valituksen ja faksaan sen vakuutusyhtiöön.

Tulin töihin ennen kahdeksaa, lähdin viiden jälkeen... perjantaina taitaa tulla lyhyt päivä jos näin jatketaan. Työpöydälle jää pino papereita mietittäväksi aamulla, muutama keuhkokoepala, pari lääkitystä ja kolme kokeellista toimenpidettä joihin pitää kasata seuraava valitus päätökseen.

mun käsilaukku - sille yhdelle anonyymille joka kuvitteli et mulla on joku merkkilaukkuarsenaali


Google on läheinen työtoveri. Mikä on hilar mass? Entä merkel? Mikä on oikea nimitys vasemman lohkon epäsymmetriselle karsinoomalle? Onko Symbicort LABA vai LAMA? Kuukausien tai vuosien päästä tää on helpompaa, just nyt opettelen uutta aamusta iltaan. Homma etenee hitaasti koska virheisiin ei ole varaa. Virhe hidastaa syöpäpotilaan hoitoonpääsyä ja lääkitystä.

Töistä ajelen ruokakaupan kautta kotiin. Kotona tiskaan tiskin – tiskikone tulee perjantaina – laitan lasangen uuniin eilisen lampaan jämistä, ja autan M:aa parion kotitehtävissä. K valittaa ettei kukaan huomannut että sen tukka on leikattu. M sanoo ettei sen hiuksia huomattu ollenkaan (ne on samanlaiset kuin perjantaina).


eilinen lammas

Kaadan itselleni lasin viiniä ja kuuntelen Fredden kuulumiset. Martta kiipeää syliin. On maanantai ja oikeastaan ihan mukava päivä. Tänäänkin mulla on perhe joka rakastaa ja kaipaa, koti, terveys, työpaikka, vakuutus eikä syöpää – ainakaan tietääkseni. Kirjoittaminen tuntuu hyvälle...

naapuri

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta28. maaliskuuta 2016 klo 22.17

    Zemppaus uusiin työhaasteisiin!!
    Tämän blogisi "suola ja pippuri"-juttu on kyllä naseva provosoivakin tyylisi ja sen ansiosta kommenttiosion suosio ja ajoittain uskomattomat kommentit. En ole toiseen yhtä antoisaan törmännyt. 😉😄 Hyviä maaliskuun lopun päiviä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. maaliskuuta 2016 klo 6.30

      Kiitos Jutta! Pitkäaikaiset lukijat on parasta kannustusta :) Hyvää ja aurinkoista kevättä sinnekin!

      Poista
  2. Jutta29. maaliskuuta 2016 klo 8.04

    Kiitti, kuten rakkain Lumi lapsonen sanoo

    VastaaPoista
  3. Anonyymi29. maaliskuuta 2016 klo 13.58

    söpöt tossut!

    Oletteko koskaan miettineet nannyn/aupairin/housekeeperin palkaamista? Hienosti pidätte paletin kasassa omin voimin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. maaliskuuta 2016 klo 18.26

      Kiitos. Kengissä on kiva ainakin joskus olla jotakin ekstraa :)

      Me mietittiin sekä aupairia että nannyä silloin kun lapset oli pinempiä. Sit tuli diagnooseja ja massiivinen terapiapläjäys, ja me todettiin että on sekä edullisempaa että järkevämpää että mä jään kotiin kunnes kaikki aloittaa koulun. Aupairia ei meille edes mahdu, kun ei ole ylimääräisiä huoneita. Me ollaan tietoisesti valittu pieni talo paremmalla alueella.

      Nykyään meillä toimii oikeastaan tosi hyvin tää systeemi et ne on yhden päivän viikosta iltiksessä, ja muuten Fredde vie ne bussille ja poimii bussilta. Koulupäivät kun on täällä kuitenkin pitkiä (08:55-15:30), bussimatkoineen 08:35-15:45.

      Siivoojasta puhutaan aina toisinaan. Puutarhuria ei olla tarvittu sen jälkeen kun tehtiin piharemontti ja sen verran kun se nyt kaipaa työta on aikaa ja halua itselläkin. Kodinhoitajia ja kokkeja on naapureilla, ja taitaa se siivooja olla vakkari varuste useimmilla meidän naapureista. Meillä imuroi alakerrassa Viktor ja yläkerrassa Kaisa (roombat).

      Ihan hyvin sujuu siis näinkin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää