Siirry pääsisältöön

as good as it gets

Näkymä aamulla työpaikan ikkunasta. Taustalla pilvien takaa nousee Mt Rainier, tulivuori. 


Aina välillä, ajaessa töihin tai töistä kotiin, tulee mieleen kaikenlaista mistä kirjoittaa. Ja sit tulee se työpaikka ja puhelin soi ja yks haluaa yhtä ja toinen toista ja kolmas kolmatta. Apteekki kysyy et saako ne vaihtaa sen tähän ja ton tohon ja mä vastaan joo ja ei ja ei ja joo, ja sit en enää muista mitä aamulla ajattelin.

Illalla on vastassa rikkinäinen tiskari – taas – ja kolme lasta ja koira ja mies. Koira haluaa lenkille, Lapset ruokaa, haleja ja kaikkea sekalaista ja Fredde kaipaa vaimoaan. Ja taas ne ajatukset katoaa jonnekin, tuntuu vähemmän tärkeiltä ja unohtuu arjen kaaokseen.

O:n rakentama Leprachaun Trap


Elämä on täyttä. Se on käsinkosketeltavaa ja pakahduttavaa. Tavoitan ajatuksen ajaessani töihin kevätaamussa, aurinko paistaa, on kevät ja mulla on kaikki. On unelmien työ, on kolme ihanaa lasta – ja mä ajattelen miten ihanalta niitten halit ja pusut tuntuu aamuisin. On Fredde, mulle kaikista parhain ja tärkein ja ihanain. Se joka asettaa aina meidät itsensä edelle, ja tasoittaa mun tietä. On Martta, maailman kaikista Martoista paras Martta.

Illalla jäljellä on väsymys. Illalla jäljellä on onni, rakkaus ja väsymys. Ilo tehdystä työstä, hymy päivän hupaisista, onni potilastyön puolesta saavutetuista voitoista, niistä hetkistä kun pieni ihminen voittaa järjestelmän. Onni siitä että vastassa on mies ja kolme lasta ja että kaikki kaipaa iholle. Raskasta ja rakasta.

askartelua työpäivän jälkeen


On lapsen opettajan kanssa käyty keskustelu. Hedelmällinen ja kannustava. Sähköposti toiselta opettajalta ja hyvin mennyt koe kolmannella lapsella. On vuori tiskiä ja tieto siitä että uusi tiskari – kolmas kuuteen vuoteen – tulee aprillipäivänä. Amerikkalainen tiskikone ja kalkkivesi on kamala yhdistelmä, ainakin jos on viisihenkinen perhe ja tiskikone pyörii kahdesti päivässä.

Elämä on tässä. Elämä on nyt. Elämä on sellaista kuin kauneimmillaan kuvittelin sen voivan olla.


Työtoverin sanoin; Mulla on työpaikka, mulla on vakuutus, mulla on terveys ja perhe joka rakastaa ja kaipaa... ja koira. 

Martta ja kanadanhanhet

Kommentit

  1. Sama tilanne täällä. Tuula Korolaisen sanoin: Onni on nyt tässä. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...