lauantai 26. maaliskuuta 2016

jossakin siellä kaukana



Lauantaina me seistään Fredden ja lasten kanssa autokaupassa. Fredde koeistuu lauman kanssa BMW M4:n avomallia. Mukaan mahtuu kuljettajan lisäksi neljä. Autokaupassa on pääsiäislauantaina hässäkkää eikä oikeanlaista M4:sta ole valmiina koeajettavaksi. Fredde sanoo palaavansa asiaan viikolla. Vähän myöhemmin Fredde sanoo autossa ettei se halua sitä, kysyn miksi, ja Fredde vastaa et koska kaikilla muillakin on sellainen ja autossa pitää olla joku juju, ei niin että menee parkkiksella vahingossa naapurin autoon kun se on ihan samanlainen kuin oma. Lauantailiikenteessä näkyy useampi Ferrari. Uusia ja vanhoja, enemmän ja vähemmän räyhiä. Nähdään Bentley, Maserati ja Rolls Royce, Aston Martin on naapureilla kulman takana. Porschet on parkkiksella rivissä, puhutaan lähinnä siitä kenellä on mikäkin; Carrera, Carrera S, Cayman, 718, 911, Cayenne. Jos ostaisin Range Roverin, minkälaisen haluaisin?



Omassa ympäristössäni olen "köyhä". Koko maan tasolla kuulumme perheenä kuitenkin maan parhaiten tienaavaan 3 prosenttiin. Meillä on "vain" kolme uutta autoa, Fredde myi yhden. Me asutaan pienessä omakotitalossa hyvässä koulupiirissä. Tytär harrastaa kiipeilyä ja tennistä. 

Ai miksi kerron tän? Paukutellakseni henkseleitä? Ollakseni leuhka, itseäni täynnä oleva munapää? Joku varmasti ajattelee niinkin.

Seattlen itäosa koostuu seitsemästä pienemmästä kaupungista; Mercer Island, Kirkland, Bellevue, Issaquah, Woodinville, Sammamish ja Redmond. Asukkaita alueella on karkeasti arvioiden miljoona. Joka yhdeksäs on miljonääri.



Omassa arkipäivässäni en kohtaa rikollisuutta sen enempää mediassa kuin käytännön elämässäkään. Täällä ei juuri törmää sen enempää väkivaltarikoksiin kuin omaisuusrikoksiinkaan. Etuoven voi surutta unohtaa lukita yöksi, eikä illalla ravintolasta lähtiessä tarvitse vilkuilla olkansa ylitse. Niin lompakko kuin lompakon omistajakin ovat keskimäärin turvassa. Jopa näpistyksiä on käsittämättömän vähän, ja vuosien saatossa olen lakannut pitämästä käsilaukustani kiinni kaksi käsin ja toimistossani jätän lompakkoni surutta takin taskuun ja kännykän pöydälle.

Nuori perhe on puistossa nauttimassa kevätpäivästä, asiaankuuluvasti lounaaseen kuuluu myös pullo viiniä. Mies on valkoinen, vaimo aasialainen. 


Paha maailma on muualla. Yhdysvaltain ongelmat, köyhyys, rikollisuus tai rasismi eivät ylety tänne. Siihen ei törmää päivän uutisissa sen enempää kuin keskusteluissakaan. Ei me keskustella Yhdysvaltain ongelmakentästä, me ollaan just niin pinnallisia ja ällöttäviä että me puhutaan viininviljelystä, lastenkasvattamisesta ja autoista. Joku pohtii kuntosaliaan ja personaltraineriaan, toinen miettii uutta suppailujoogaa ja kolmas pohtii koska ne karhut taas heräilee tai luomuviljelyä. Terveydenhuolto on kallista täälläkin, siitä puhutaan osin siksi että mä teen töitä alalla. Riitelen työkseni vakuutusyhtiöitten kanssa ja se kiinnostaa myös ystäviä. Erityislasten myötä mulla on myös kosketuspintaa terveydenhoitoon ja erityisopetukseen sitä kautta. Naapurin pojalla on leukemia, me puhutaan siitä.

Tämä ei ole kerrostalo. Se on yksityiskoti Bellevuessa... oma ranta, oma jahti. 


Ainoa rikollisuus joka on lähellä on internetrikollisuus. Lapsiporno ja yksityisyysvarkaudet. Siitä me puhutaan.

En tiedä minkälaista elämä on Alabamassa, Missisippissä tai Vermontissa. En ole koskaan käynyt siellä ja siellä olevat ongelmat, haasteet ja vaikeudet koskettavat minua samalla tavalla kuin suomalaista tavista Turkin tai Kreikan tilanne. Ei kauheesti. Jos Chicagossa on mellakka, se on kaukana. Detroitin vaaralliset lähiöt ovat vielä kauempana. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.



Seuraan paikallista uutisointia, ja satunnaisesti koko maan tason uutisointia. En seuraa suomalaista mediaa lainkaan. En muista koska olisin lukenut suomalaisia lehtiä. Otteeni suomalaiseen arkeen saan Suomessa asuvien ystävieni facebookpäivityksistä, niistä asioista joita suomalaiset ystäväni katsovat tärkeäksi nostaa esille.


Syvällistä analyysiä Yhdysvaltain rotuongelmista, rikollisuudesta tai tulevaisuudesta voi jatkossakin etsiä muualta. Keskityn kirjoittamaan pinnallisesti tai pinnan alta siitä mikä milloinkin sattuu koskettamaan. Usein se on se oma elämä ja arkipäivä erityislasten äitinä, terveydenhuollon ammattilaisena ja ihan tavallisena keskiluokkaisena naisena paikassa jossa saman päivän aikana voi niin hiihtää kuin purjehtia, käydä luksusliikkeissä ja kävellä Martan kanssa metsäpoluilla. Joskus kun jokin asia Suomessa nousee tapetille peilaan jatkossakin omia ajatuksiani siihen, silläkin uhalla että se herättää mielipiteitä.

Huomenna kirjoitan jostakin muusta. Ehkä pääsiäisestä, ehkä keväisestä metsästä... 


16 kommenttia:

  1. Ja just siks mä tätä sun blogia luenkin �� En mä halua lukea tiukkaa analyysiä kummankaan maan ongelmista. Pääasiassa mua kiinnostaa ihmisten elämä ja arki. Niistä lukemalla saa kätsästi perspektiiviä omaan vastaavaan elämään. Se, että joku jo tämän maan arjesta vieraantunut sohaisee muurahaispesään, tekee vaan hyvää ja antaa ajatuksen aihetta mulle. Kiitos Yksis :)
    Alumperinhan eksyin siihen aiempaan blogiisi, kun etsin tietoa autismiarjesta (ammattikiinnostus) ^ja täällä ollaan edelleen.
    -henna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna! Ihanaa lukea positiivista palautetta.

      Poista
    2. Pakko yhtyä Hennan kommenttiin! Tää kirjoitus oli ihanan rehellinen ja aito, veikkaan että täällä pyörii samat lukijat provosoitumassa :)

      Poista
    3. Kiitos myös sinulle! Olen samaa mieltä, eiköhän näitä anonyymeja ole loppupeleissä vaan muutama.

      Poista
  2. No oho! Enpä olisi uskonut, että joillakin on noin välinpitämätön asenne oman kotimaansa ongelmiin.en ainakaan Yksiksestä sentään. Enpä olisi uskonut, että monet todella seuraavat noin vähän oman kotimaansa haasteita kuin sinä epäilet alueenne ihmisten seuraavan sinun tapaasi.

    No nyt ei tartte ihmetellä miksi niitä tiettyjä tietämättömyyttä osoittavia sammakkoja aina aika ajoin saa lukea blogistasi. Ja kun lukee blogisi alkua, autojen käyttämistä jonain erottumisen statussymbolina, en yhtään ihmettele, että tätä menoa maailman luonnon varat ovat loppumassa ja USA välinpitämättömine materialistisine kansalaiseen on johtamassa tätä vahingollista kerskakulutuksen marssia.

    No, en yhtään ihmettele, jos läheskään kaikki jenkit eivät tiedä edes, missä on Saksa, jos sun asenteesi kuvaa yleisjenkkiläistä menoa eli näköjään tuijotetaan lähinnä omaan napaan ja keskitytään hedonistisen elämänasenteen maksimointiin. Luulin sellaista huhua lähinnä vain jonkin asteiseksi stereotypiaksi.

    Jotain ikävää teidänkin lähistöllänne tapahtuu. Olet kertonut sarja-ampujan hyökkäyksestä lähellä edellistä työpaikkaasi ja pedofiili-isästä, joka pyöri lasten leikkipuistossa ja jonka lapsen kutsuilla poikanne oli ja jonka itsekin olitte kutsuilla tavanneet.Pommikin oli lastenne koulussa. Joten ei ihan ongelmatonta ole teidänkään alueenne, missä käytte töissä tai lapset koulussa. Välillä kuitenkin tuntuu, että haluat hekumoida ihanteellisella asuinpaikallanne ja vastakohdaksi tuoda esiin niitä Suomen ongelmia.

    On täällä Suomessakin näitä meidän lintukotojamme, kauniine omakotitaloineen ja rikkaine naapurustoineen, mutta silti lähes jokainen suomalainen jaksaa lukea tai katsoa netistä tai telkusta myös koko maatamme ja Eurooppaakin koskevia uutisia ja selostuksia. Muittenkin maanosien asioita moni seurailee. Kyllä ilmeisestikin Suomi ja Eurooppa on ihan eri tasolla yleissivistyksessä ja tietoisuudessa monista tärkeistä asioista kuin jenkkiläiset.

    Tämän jutun luettuani ihmettelen enää paljon vähemmän sitä, miksi joku Trumpin kaltainen voi tosissaan olla presidenttitaistossa Jenkeissä niin vahvoilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi maailmassa on myös kaltaisiasi ihmisiä, sivistyneitä, koulutettuja ja niin muusta maailmasta, kuin ympäristöstäänkin välittäviä.

      Sivuhuomautuksena... pommi lasten koulussa osoittautui teinipoikien typeräksi pilaksi, täällä on julkinen pedofiilirekisteri ja siksi näistä asioista puhutaan ilman että mitään edes tapahtuisi, ja edellinen työpaikkani ei ollut Seattlen itäpuolen lähiökaupungeissa, vaan Seattlen pohjoispuolella 75 kilometrin päässä meiltä. Ampumistapahtuma vielä siitä reilusti pohjoiseen intiaanireservaatin alueella, intiaanien keskinäistä kahnausta.

      Poista
    2. "Intiaanien keskinäinen kahnaus." Näillä sanoilla kuittaat järkyttävän joukkoampumismurhan. Eivätkö kaikenrotuiset ja väriset olekaan sinulle tasapuolisesti amerikkalaisia? Kuulostaa varsin rasistiselta. Jos ampuja ja ammutut olisivat olleet belgialaistaustaisia amerikkalaisia, olisitko kuitannut joukkoampumisen valkoisten tai vaihtoehtoisesti belgialaistaustaisten keskinäiseksi kahnaukseksi?

      Kuinka pienelle alueeelle putkinäkösi oikein haluatkaan kohdentaa? Vain 50 kilometrin päähän enintään vai vain 10 kilometriä kertaa 10 kilometriä alueelle?Tavallisesti ainakin tuntemani ihmiset noteeraavat olosuhteet, haasteet ja ongelmat ja miettivät niiden taustoja ihan helposti 75-200 kilometrin päähän. Harva ajattelee sadan kilometrin päässä tai 200 km:n päässä olevasta seudusta, että se on kaukaista ja sen onglemat ja haasteet eivät kosketa itseä.

      Suurin osa tuntemistani ajattelee koko Suomen asioita jopa koko Euroopan asioita. Todella monet pohtivat asioita koko maailman mittakaavassa. Syyrian tilanne ja terrorismin eteneminen yms ovat monien huulilla. Samoin ilmaston lämpeneminen ja muut luontoa ja maapallomme vointia koskevat asiat.

      En ole koskaan aiemmin tavannut moista nurkkapatrioottia kuin sinä, joka oikein haluat keskittyä putkinäköisesti katselemaan vaan ihan oman lähinaapuruston menoa ja vieläpä ylpeilet kapeakatseisuudellasi ja yleistietämyksesi puutteella.

      Tiedätkö, että monet asiat kuten saastuminen, ilmaston lämpeneminen, ydinvoimaloitten kunto, sota vai rauha-tilanne jne vaikuttavat kaikkialle. Kukaan ei voi paeta vastuuta pallomme tilasta ja maailmanlaajuisista haasteista omaan putkinäköiseen kuplaansa. Jo nyt me ja lapsemme maksamme hintaa monien sairauksien lisääntymisellä (epigeneettisesti ja muillakin vaikutusmekanismeilla) kaikesta siitä kerskakulutuksesta ja keinotekoisten kemikaalien ja säteilyn lisääntymisestä, mitä varsinkin länsimaisten kulutustottumusten yltiöpäisyys ja piittaamattomuus asioitten tilasta on aiheuttanut.

      Onneksi on tosiaan olemassa myös ihmisiä, jotka eivät ole piittaamattomia vaan ottavat asioista selvää ja välittävät siitä mitä maapallolla on tapahtumassa ja millaisia vaikeuksia ja millaista rakenteellistakin väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta monet ihmiset ja ihmisryhmät kohtaavat.

      Poista
    3. Jos naapurin Pirkko ampuu siskonsa ja sen miehen Penan, se on kauheeta ja traagista, mutta se ei varsinaisesti kosketa mua. Jos Intiaanireservaatissa teinipoika ampuu tyttöystävänsä ja tämän serkut, sekin on kauheeta ja traagista, mutta ei varsinaisesti kosketa muita kuin asianosaisia. Sivuhuomautuksena sanottakoon että tämä intiaanien keskinäinen kahnaus oli kasinonomistajaperheen ja reservaatin johdon lasten välinen välienselvittely. Tilanteeseen ei liittynyt millään tavalla uhrien tai syyllisen varattomuus, enneminkin päinvastoin.

      Enneminkin kuin rasismiin liittyvän keskustelun, voisi tässä avata keskustelun siitä miksi pojan isän ase oli pojan saatavilla, ja miksi mielesnterveyspalveluiden saaminen on edelleen täällä vaikeaa, kallista ja kivenalla. Miksi teini-ikäisten oireiluun ei puututa tai merkkejä nähdä?

      Blogisa lukiessasi saat blogistista ja blogistin elämästä viipaleen. Tervetuloa meille kylään ja tutustumaan minuun ja perheeseeni paremmin. Puhutaan sitten lisää mun arvomaailmastani ja ajatuksista, jooko?

      Poista
  3. "Ai miksi kerron tän? Paukutellakseni henkseleitä? Ollakseni leuhka, itseäni täynnä oleva munapää?"

    Hyökkäys on paras puolustus vai? Nyt sitten pääsit hekumoimaan oikein urakalla. Taitaa olla itsetuntosi ja mielialasi nostaminen leuhkimalla ja Suomea morkkaamalla tän blogin pääfunktio nykyään.

    Kova työ vaatii kovat huvit ilmeisesti. Jos on kolme erityisdiagnooseja ilmentävää lasta, se taitaa ottaa kovasti veronsa, niin kovasti, että sitä pitää kompensoida leuhkimalla ja mollaamalla Suomea.

    Välillä sun jutut kuulostaa nimenomaan uskomattoman ylimielisiltä henkselin paukutteluyrityksiltä. Oli ilmeisesti ehdottoman tärkeää lopulta päästä kertomaan kuuluvansa USA:n parhaiten tienaavien perheiden kolmen prossan kärkeen. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme erityislasta vie veronsa, se on ihan ehdottoman totta. Onneksi elämässä on kuitenkin tilaa myös muulle.

      Poista
  4. Hei tää on niin hauskaa lukea näitä käsittämättömän typeriä kommentteja, mitä sulle kirjoitetaan! Arvasin, että tästä kirjoituksestasi saa hyvät naurut. Sulla on aivan mahtava blogi, kiitos kun jaksat kirjoitella arjenkin keskellä ja laittaa kivoja kuvia. Sun elämä on niin mukavan kuulloista, asut juuri niissä maisemissa missä itsekin haaveissani olisin. Olen reissannut monet kerrat Usassa mutta Seattle on vielä kokematta. Kertomaasi on varmasti vaikea uskoa jos ei itse ole kokenut sitä, tietämättömyyttään varmaan usea sinua piikittelee blogin kommenteissa. Meillä on siellä ystäviä ja on niin hauska lukea tekstejäsi. Täällä Suomessa on niin erilaista ja ihmiset kateellisia hyvin menestyneille. Rasismi lisääntyy pakolaisten myötä, varsinkin köyhemmissä kaupunginosissa. Suomessa erot köyhien ja rikkaiden välillä ei ole samaa luokkaa kun teillä mutta ei tarvitse kun verrata Punavuorta ja vaikkapa Espoon Suvelaa niin ero on kun yöllä ja päivällä. Saatikka pääkaupunkiseutua ja jotain kylää perähikiällä. Sulla on mukava perhe ja elämä, josta olet onnellinen. Kiva, että teillä on asiat hyvin. Hauskaa kevättä teille ja kiitos lemppariblogistani! -Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olet varmasti oikeassa, ja usein tuskailen sen tosiasian kanssa että meidän elämää täällä on mahdotonta kuvailla ihmiselle joka ei itse ole täällä käynyt. Kateutta on täällä vähemmän ja toisen menestys koetaan enneminkin kannustimena itselle; minäkin voin ja pystyn.

      Hauskaa kevättä ja hyvää pääsisäistä myös sulle!

      Poista
    2. Minäkin voin ja pystyn ostamaan neljä uutta autoa ja kuluttamaan runsaasti luonnonvaroja. Minäkin voin ostaa aikuisten hupileluksi tarkoitetun auton.

      - Thanks, but no thanks!

      Entäs näin: Minäkin pystyn kulutustottumuksillani vaikuttamaan maapallomme tilaan. Pienistä puroista kasvaa suuri virta. :)

      Poista
    3. Se on sinun valintasi, tämä meidän.

      Poista
  5. Hei! Kivat kuvat nasevan tekstin lisäksi. Miltä rannalta nuo on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sarianna! Bellevuesta Meydenbauer Parkista :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.