Siirry pääsisältöön

friteerattuja suolakurkkuja kiitos!



Viikonloppuna me tehtiin pihatöitä, nukuttiin päiväunia, nautittiin keväästä ja muistettiin taas suunnuntaina, että on sittenkin vasta maaliskuu hyisen sateen roimiessa ikkunoita.



Martta pääsi pitkälle lenkille ja loiskutteli lätäköissä ja lammessa. M:n edelleen nukkuessa ja Fredden siivotessa autotallia, mä palelin M:n partiokavereitten ja niitten äitien kanssa läheisellä kaupalla myymässä keksejä. Myytiin 89 laatikollista ja saatiin vielä melkein satanen ihan puhtaasti lahjoituksinakin. Rahat menevät hyväntekeväisyyteen, sijaislasten hyväksi. Ferrarimiehen parkatessa mä kuiskasin vieressä seisojalle että tolla pitäis ainakin olla rahaa ostaa keksejä... mies pysähtyi meidän kojulle ja lahjoitti kaksikymppisen, liekö ajatustenlukija. Vanhempi setä tarjoili nuorille neidoille myyntikikkoja ja yks ohikulkija huomatti että myynti varmasti moninkertaistuisi jos me siirryttäis siitä ruokakaupan kulmilta marijuanakaupan eteen. Oli epäilemättä ihan oikeassa. 



Aikani siinä kaupan edessä seisokeltuani ja tuijoteltuani niitä jaloleinikkejä, en voinut olla kulkematta kassan kautta... onhan ne niin herkullisen keväisiä, ja aivan täydellisiä aaltomaljakossa.







Lämmittelin kotiinpäästyäni siivoamalla ruokakomeron ja siivoillessani tajusin että prinsessa on kuumeessa. Juttelin päivystävän sairaanhoitajan kanssa ja me saatiin – taas – aika lääkäriin.


taas lääkärissä


On todettava että viimeisten viikonloppujen oltua täysiä, mukavia ja ihania, mutta täysiä, on jäljellä erilaisia järjestely- ja siivousaktiviteetteja usemman viikonlopun edestä. Toistaiseksi taklattua: lastenhuoneet, autotalli, ruokakomero, etupiha, lääkekaappi. Edessä vielä toimistolaatikot, läjä sekalaista kamaa ruokapöydällä, ja ne pyykit... aina pyykit. Voitaikso me sopia että pukeudutaan vaan samoihin vaatteisiin, eikä pestä niitä koskaan, eikä kukaan ainakaan pissaa sänkyyn. Kiitos!

panimon seinällä on Yhdysvaltain ja osavaltion liput




Sunnuntaipäivällinen syötiin ravintolassa ja mä pääsin viimeinkin kokeilemaan monen kehumia friteerattuja suolakurkkuja. Kuulostaa eksoottiselta, mut on kuulkaa hyvää.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää