Siirry pääsisältöön

friteerattuja suolakurkkuja kiitos!



Viikonloppuna me tehtiin pihatöitä, nukuttiin päiväunia, nautittiin keväästä ja muistettiin taas suunnuntaina, että on sittenkin vasta maaliskuu hyisen sateen roimiessa ikkunoita.



Martta pääsi pitkälle lenkille ja loiskutteli lätäköissä ja lammessa. M:n edelleen nukkuessa ja Fredden siivotessa autotallia, mä palelin M:n partiokavereitten ja niitten äitien kanssa läheisellä kaupalla myymässä keksejä. Myytiin 89 laatikollista ja saatiin vielä melkein satanen ihan puhtaasti lahjoituksinakin. Rahat menevät hyväntekeväisyyteen, sijaislasten hyväksi. Ferrarimiehen parkatessa mä kuiskasin vieressä seisojalle että tolla pitäis ainakin olla rahaa ostaa keksejä... mies pysähtyi meidän kojulle ja lahjoitti kaksikymppisen, liekö ajatustenlukija. Vanhempi setä tarjoili nuorille neidoille myyntikikkoja ja yks ohikulkija huomatti että myynti varmasti moninkertaistuisi jos me siirryttäis siitä ruokakaupan kulmilta marijuanakaupan eteen. Oli epäilemättä ihan oikeassa. 



Aikani siinä kaupan edessä seisokeltuani ja tuijoteltuani niitä jaloleinikkejä, en voinut olla kulkematta kassan kautta... onhan ne niin herkullisen keväisiä, ja aivan täydellisiä aaltomaljakossa.







Lämmittelin kotiinpäästyäni siivoamalla ruokakomeron ja siivoillessani tajusin että prinsessa on kuumeessa. Juttelin päivystävän sairaanhoitajan kanssa ja me saatiin – taas – aika lääkäriin.


taas lääkärissä


On todettava että viimeisten viikonloppujen oltua täysiä, mukavia ja ihania, mutta täysiä, on jäljellä erilaisia järjestely- ja siivousaktiviteetteja usemman viikonlopun edestä. Toistaiseksi taklattua: lastenhuoneet, autotalli, ruokakomero, etupiha, lääkekaappi. Edessä vielä toimistolaatikot, läjä sekalaista kamaa ruokapöydällä, ja ne pyykit... aina pyykit. Voitaikso me sopia että pukeudutaan vaan samoihin vaatteisiin, eikä pestä niitä koskaan, eikä kukaan ainakaan pissaa sänkyyn. Kiitos!

panimon seinällä on Yhdysvaltain ja osavaltion liput




Sunnuntaipäivällinen syötiin ravintolassa ja mä pääsin viimeinkin kokeilemaan monen kehumia friteerattuja suolakurkkuja. Kuulostaa eksoottiselta, mut on kuulkaa hyvää.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...