perjantai 25. lokakuuta 2013

laiskanpulskeana

Mun ei oikeastaan tee mieli tehdä yhtään mitään, tai siis... mun tekee mieli istahtaa sohvalle, avata telkkari ja tuijottaa jotain ihanaa elokuvaa ja sen jälkeen seuraavaa ja sit sitä seuraavaa ja... en mä edes tiedä mitä mä haluisin katsoa, ja ehkei sen tarvitsis edes olla mitenkään erityisen ihana tai nostattava tai kantaaottava... se vois vaan olla, hätätilassa vaikka joku typerä päiväsarja ”wife swap” tai ”teenage mom”. Mua vaan huvittais olla tekemättä yhtään mitään, olla kuulematta enää yhtään ”but mom”:ia...

Oikealla puolella on läjä papereita. Se sisältää M:n kotitehtävälistoja, mun papereita, O:n koulupapruja, K:n papereita ja kaikkea sekalaista. Tänään niitä kotitehtäviä tulee sille läjä lisää. Pitäis soittaa lastenlääkäriasemalle niitten laskutuksesta ja täyttää äänestyslipuke ja...

papruja ja laskuja ja antibioottivoide ja yliviivaustussi ja tarralappuja... ainakin
vaalit on taas tulossa ja kauppakin ottaa kantaa...

no KYLLÄ!


Mun vasemmalla puolella on kirja – Nursing Assistant, A Nursing Process Approasc, Basics – ja mun pitäis jatkaa siitä mihin jäin. Eilen illalla kahlasin läpi iho-ongelmien ja tänään M:n ollessa psykologilla kävin läpi sydän- ja verisuonitaudit ja hengityselinsairaudet. Seuraavaksi olis vuorossa tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Sen lisäksi mun pitäis miettiä sitä presentaatiota autismista, siis koulutehtävää... etsiä tietoa ja lähteitä ja kirjoittaa ja piirtää ja vääntää ja kääntää ja lopuksi tunkea kaikki powerpointiin. Edelleen pitäis saada itsensä ilmoitettua sille englanninkurssille tammikuussa ja käytyä otattamassa itsestään valokuva harjoittelupaikkaa varten.




Koneella olis kasapäin sähköposteja, ja sit pitäis laittaa palaveripyyntöä M:n opettajille ja tilannepäivitystä K:n tiimille – siitä klinikkakeikasta – ja pohtia kaikkien kolmen Halloween Partyjä ja... soittaa mun lääkärille ja hakea seuraava hepatiittipiikki ja toinen vesirokkorokotus, ja ehkä vähän laittaa noita hartioita taas järjestykseen. Pitäis ruveta järjestämään lasatenhoitoa harjoittelupäiville ja huomenna olis vuotuiset kummitusjuhlat Sen Toisen Koululaisen luona ja mua stressaa jo etukäteen valvominen ja sunnuntai ja väsyneet lapset. Olis kivaa tavata ihmisiäkin ja samalla musta tuntuu että oon niin nuupahtanut etten jaksa puhua edes L:n kanssa. Mä haluun vaan olla, rauhassa ja yksin.




Logistinen painajainen alkaa maistumaan puulta. Aamulla mulla on aikaa hoitaa asioita kodin ulkopuolella yhdeksästä yhteentoista ja sit taas kahdentoista jälkeen. Nyt just voisin lykätä toki lapsoset autoon ja lähteä vimään ja tuomaan ja hoitamaan... vaan en viitsi. Kaduttaa jo sekin et lupasin hakea M:n koulusta vaikka tiedän et sillä on isoja papereita tuotavana kotiin. Musta olis ihanaa järkkäilla lapsille leikkideittejä tai tehdä jotain repäisevää mut aina pitää olla jossakin... koulussa, koululta, kouluun... terapiassa, terapiaan tai terapiasta. Voisko noita lapsukaisia pikakasvattaa vähän? Sen verran vaan et ne olis taas kaikki samassa koulussa ja kävis sitä kouluaan samaan aikaan? Ei sen enempää tarvitsis... 

se on kohta kokonaan ilman hampaita


Ja sit mä haluaisin siirtyä aikajanalla lopputyön ja loppukokeen ylitse ja hypätä vielä joulukuun puoliväliin ja siihen, että se osavaltiotason sertifikaatiokoekin olis tehty - toivon mukaan myös läpäisty. Siihen asti kun lähinnä odotan että taivas putoaa niskaan... tai että unohdan jotakin oleellista, niin kuin sen että annetaanko se soittokello potilalle ennen vai jälkeen käsienpesun silloin nkun on laitettu potilaalle sukat jalkaan - osavaltiokokeessa se voi olla, ja onkin,  hylkäyksen paikka, jos järjestys on väärä... 

ennen vai jälkeen?
L:n ostamat ihanat tulppaanit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.