Siirry pääsisältöön

complicated, intelligent, and... complicated

Se (K) on monimutkainen, niin ne sano. Se on vilkas ja se on... niin, se on monimutkainen, "complicated". Ei helppo ja suoraviivainen, ei sellainen kuin pienet pojat tai lapset yleensä kai on. Se on monimutkainen.

Autismiklinikan ammattilainen käytti kai sanoja; mielenkiintoinen, vilkas, aistielämyshakuinen... ja monimutkainen - taas monimutkainen. Älykäs ja monimutkainen. Lähetetään jatkotutkimuksiin... tarvitaan laajempi analyysi. Se sanoi et mun pitäis taputtaa itseäni selkään - give a pat on my back - kovasta työstä ja hyvästä vanhemmuudesta... molempien lasten suhteen. Samalla M taputtaa itseään selkään - konkreettisesti, kuin kokeillakseen miltä se tuntuu. Taputukset ja lisäpisteet siitä että ollaan saatu ensimmäinen kuntoutettua tähän pisteeseen - puhumattomasta puhuvaksi, hyvinkin kykeneväksi ja toimintakykyiseksi - sen toisen kohdalla lähinnä siitä että tukitoimet ja kuntoutus on hyvällä mallilla, jo ennen sitä mahdollista diagnoosia.

Mä sanoin etten tiedä, etten osaa sanoa... Se oli samaa mieltä. Sekään ei osannut sanoa, se ei ollut selvä tapaus. Ei yhteen suuntaan sen enempää kuin toiseen... se on monimutkainen. Vähän kummallinen, ennen kaikkea monimutkainen, ei mahdu mihinkään lokeroon... ei niin että ketään pitäiskään voida lokeroida.

Palaan kotiin, lähetän M:n kouluun ja istun lukemaan tenttiin. Kirjoitan muistiinpanoja ja tajuan samalla oppineeni paljon... "Abdominal distension due to flatulence" on musta ihan järjellinen lause, jokunen viikko takaperin olisin näyttänyt saman lauseen edessä lähinnä kai kysymysmerkiltä. Edelleen mulla on lukiessa vieressä kone ja google ja wikipedia, ihan vaan, jotta voin selventää itselleni missä kohdassa on "duodenal ulcer" tai "iliestomy".


L tulee kotiin jossakin välissä. Se hämmästelee etten oloe avannut vielä mun uutta lelua, puolustaudun sanomalla että työ ennen hupia ja tentti ennen tietokonetta. Jätän ravitsemuksen myöhemmäksi, suljen kirjan, avaan oluen ja käyn uuden lelun kimppuun... lopulta olen tässä vaiheessa, kirjoittamassa blogia. Tuntuu kummalliselta olla kotona tiistaina.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...