tiistai 22. lokakuuta 2013

complicated, intelligent, and... complicated

Se (K) on monimutkainen, niin ne sano. Se on vilkas ja se on... niin, se on monimutkainen, "complicated". Ei helppo ja suoraviivainen, ei sellainen kuin pienet pojat tai lapset yleensä kai on. Se on monimutkainen.

Autismiklinikan ammattilainen käytti kai sanoja; mielenkiintoinen, vilkas, aistielämyshakuinen... ja monimutkainen - taas monimutkainen. Älykäs ja monimutkainen. Lähetetään jatkotutkimuksiin... tarvitaan laajempi analyysi. Se sanoi et mun pitäis taputtaa itseäni selkään - give a pat on my back - kovasta työstä ja hyvästä vanhemmuudesta... molempien lasten suhteen. Samalla M taputtaa itseään selkään - konkreettisesti, kuin kokeillakseen miltä se tuntuu. Taputukset ja lisäpisteet siitä että ollaan saatu ensimmäinen kuntoutettua tähän pisteeseen - puhumattomasta puhuvaksi, hyvinkin kykeneväksi ja toimintakykyiseksi - sen toisen kohdalla lähinnä siitä että tukitoimet ja kuntoutus on hyvällä mallilla, jo ennen sitä mahdollista diagnoosia.

Mä sanoin etten tiedä, etten osaa sanoa... Se oli samaa mieltä. Sekään ei osannut sanoa, se ei ollut selvä tapaus. Ei yhteen suuntaan sen enempää kuin toiseen... se on monimutkainen. Vähän kummallinen, ennen kaikkea monimutkainen, ei mahdu mihinkään lokeroon... ei niin että ketään pitäiskään voida lokeroida.

Palaan kotiin, lähetän M:n kouluun ja istun lukemaan tenttiin. Kirjoitan muistiinpanoja ja tajuan samalla oppineeni paljon... "Abdominal distension due to flatulence" on musta ihan järjellinen lause, jokunen viikko takaperin olisin näyttänyt saman lauseen edessä lähinnä kai kysymysmerkiltä. Edelleen mulla on lukiessa vieressä kone ja google ja wikipedia, ihan vaan, jotta voin selventää itselleni missä kohdassa on "duodenal ulcer" tai "iliestomy".


L tulee kotiin jossakin välissä. Se hämmästelee etten oloe avannut vielä mun uutta lelua, puolustaudun sanomalla että työ ennen hupia ja tentti ennen tietokonetta. Jätän ravitsemuksen myöhemmäksi, suljen kirjan, avaan oluen ja käyn uuden lelun kimppuun... lopulta olen tässä vaiheessa, kirjoittamassa blogia. Tuntuu kummalliselta olla kotona tiistaina.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.