Siirry pääsisältöön

batmanin vapaapäivä

Batman vietti aamun leikkien Robinin ja Han Solon kanssa, Kissanaisen viettäessä aikaa Prinsessa Leian seurassa piirtäen ja syöden kultakaloja. Han Solon ja Prinsessa Leian lähdettyä kotiin Batman, Robin ja Kissanainen hyppäsivät lepakkomobiiliin ja suuntasivat matkan kohti ostaria... pitihän Kissanaisen saada puukengät ja parit leggarit ja Batman ja Robin tarvitsi pari neuletta ja...

Kissanainen katsoo telkkaria kissamaiseen tapaan

Kissanainen ja Batman valkkaa tuoksukynttilöitä... päivän valinnat oli Pumpkin Hayride ja Flannel

Robin ja Batman mittailee kurpitsan soveltuvuutta vaihtoehtoiseksi kulkuneuvoksi

Onks tää jotakin Jokerin juttuja vai onko Joulupukki oikeesti jo näin lähellä?

Robin söi lounaaksi sushia, Batman ja Kissanainen irvisteli pelkälle ajatukselle

Batman sovitteli uutta naamaria tulevia koitoksia varten... Autossa se kertoi taas kaikille olevansa Batman ja Kissanainen kuittasi tilanteen kissamaisesti: "K you have already told us this, way too many times... we KNOW you're Batman!"

Oikeesti kissanainen on kyllä vaan M, joka haluaa mieluiten olla Hämähäkkimies eikä mikään tyhmä kissa. Robin ei osaa päättää onko se sittenkin Peter Pan, kummitus, Jokeri vai ehkä ihan vaan O. Ainoa mikä on varmaa, on että Batman on Batman ja ehkä ihan hetkittäin Bruce Wayne. Sekin on aika varmaa että M:lta lähtee ihan pian kaksi hammasta lisää...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän