ison ämmän aamu

Mulla ei oo mitään maanantaisyndroomaa, ei oo koskaan ollutkaan, ja vielä vähemmän nyt kun maanantai ei edes ole työpäivä. Joskus kuitenkin manantai osuu maanantaille... ja siitä tulee maanantai isolla ämmällä.

Kello on tässä vaiheessa 8:23 eikä päivää olla vielä ehditty kovin pitkälle elää. Kymmeneltä olis K:n kevätjuhlat, yhdeltä M:n. Aamuhässäkässä leivon kurpitsasuklaahippumuffinsseja K:n kahdelle bussikuskille, kun Mr Ed ja Mr Jim ehkä arvostaa niitä kotitekoista huulirasvaa enemmän.

Tuntia aiemmin, mulla on pullat uunissa, L tekee lähtöä töihin ja mä selaan sähköposteja. L palaa sisään autotallista ja toteaa ettei sit tarttekaan lähteä kun autossa on akku tyhjä. Nyt ennen kuin joku näppärä ajattelee et kaapeleillahan se äkkiä käynnistyy niin tässä lista mutkia... 1. se on se sähköauto eikä sitä käynnistetä kaapeleilla 2. vaikka sen voiskin käynnistää kaapeleilla on akku takaluukussa, ja takaluukku aukeaa sähköllä, sillä sähköllä mitä siinä autossa ei tänä aamuna ole 3. meillä ei ole akkukaapeleita koska meillä on aina kaksi alle kolmevuotiasta autoa ja niissä – presumably – uudet ja toimivat akut. L soittaa siis Fordille ja jää kotitoimistoon odottelemaan hinausautoa ja kyytiä korjaamolle... edelleen on arvoitus miten auto tullaan saamaan ulos autotallista koska se on a) etuvetoinen b) siinä on sähköinen vaihdelaatikko, ja sitä sähköähän ei nyt tänä aamuna ole ja c) auto on autotallissa niin että etupää osoittaa takaseinää. Ehkä ne purkaa talon.

M:n opettaja on laittanut mulle sähköpostia, tai siis laittanut yhden koko luokalle ja yhden ihan vaan mulle. Ensimmäisessä postissa kerrotaan kaikille vanhemmille että tänään on ”twin day” ja lasten pitäis pukeutua samalla tavalla niitten kavereitten kanssa. Vähän myöhään tuli nyt tää ilmoitus kun tätä olis ollut helpompaa koordinoida jos aikaa olis ollut enemmän kuin muutama tunti. Toisessa postissa kerrotaan ettei M saa todistusta jos se ei tänään palauta puuttuvaa kirjaston kirjaa. Tässä toisessa postissa sentään pahoitellaan ettei se ollut lähettänyt tätä viestiä viime viikolla. Laitan kaikille tyttöjen äidille hätäisesti viestin lasten pukeutumisesta ja lähden kalastelemaan sitä puuttuvaa kirjaa.

Lykkään K:n bussiin muffinsien kanssa ja jään miettimään olisko mun ehkä pitänyt tänään viedä jotakin sinne koululle niihin juhliin, siis jotakin tarjottavaa... tunnen itseni varsinaiseksi sankariäidiksi. Onneksi mä sentään olen ihan kohtuullisen varma siitä että ne juhlat on tänään, ja että ne juhlat on kymmeneltä – toivottavasti.

seuraavan kerran syyskuussa

Joskus aamuyöstä muistan myös että meillä on heinäkuulle kesälomamatka suunniteltuna, hotellit maksettuina ja varattuina, eikä kumpikaan meistä ole tullut muistaneeksi että toi Koirakin pitäis kai tunkea jonnekin... laitan siis hätäisesti sähköpostia sille ainoalle oletettavalle henkilölle, jonka tiedän edes olevan täällä. Ehkä me laitetaan se vaan auton lavalle ja otetaan mukaan.

Saatan menettää taas muutaman hiuksen lisää. Toivottavasti loppupäivä menee ilman suurempia kompasteluita...