Siirry pääsisältöön

paremmasta maailmasta

Eilen purin hammasta enkä kirjoittanut aiheesta ajatuksella että tänään voin ohittaa aiheen sivuhuomautuksella... ehkä. IS:n äänestyksen mukaan – se miten mä edes eksyin koko juttuun ja sitä seuranneeseen keskusteluun, kun en edes lue suomalaisia lehtiä, on oma tarinansa... olis pitänyt jättää lukematta – valtaosa suomalaisista vastustaa raivokkaasti tasa-arvoista avioliittolakia, kysymykseksi kai lähinnä jää jättääkö se ylivoimainen enemmistö, joka kannattaa kyseistä lakia äänestämättä näissä nettinapinpainalluksissa... toivottavasti.

IS 25.6.2014


Sit mä tyhmä eksyin niihin kommentteihin, enkä osannut olla provosoitumatta, tai repimättä niitä viimeisiäkin haituvia irti päästä...

”lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin” Oikeesti! Mikä tekee sellaisesta lapsesta onnellisemman ja tasapainoisemman? Miksi kahden isän tai kahden äidin kasvattaman lapsen pitäisi olla jotenkin vähempiosainen tai onnettomampi? Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kahteen täysipäiseen vanhempaan ja silti niin moni lapsi kasvaa perheessä, jossa kukaan ei välitä lapsista sairauden, psykiatristen ongelmien, päihteiden väärinkäytön tai vaan yleisen kysyttömyyden takia... useimmilla näistä lapsista taitaa siellä kodissa olla isä ja äiti. Entä yksinhuoltajaperheen lapset? Ovatko nämä lapset automaattisesti jotenkin paitsiossa ja onnettomampia?

”samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia kiusataan koulussa” Naapurin Marjattaakin kiusataan koulussa, koska sillä on vääränlainen tukka-paita-mekko-pärstä. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole kasvattaa lapsistamme värisokeita ja myös seksuaalisokeita? Eikö meidän käsissämme ole luoda se uusi maailma, se jossa Simoa ei kiusata koska sillä on kaksi isää tai Viiviä koska sen äiti on erinäköinen kuin Masan äiti?

”homot tehköön mitä tykkää, mutta keksikööt itselleen oman avioliiton” Miksi? Entä jos sinun lapsesi on homoseksuaali? Kääntäisitkö selkäsi? Toteasitko että itsepähän valitsit, mutta naimisiin et ainakaan mene... Pitäisitkö lastasi sairaana? Vai rakastaisitko, ja tukisitko ja toivoisit että olisit kasvattanut lapsesi maailmaan joka olisi valmis kohtaamaan muutakin kuin sen valkoisen heteroseksuaalin?

Sain ystävältä lastenkirjan, jossa käsiteltiin erilaisia perheitä, kirjan antaja hymähti mulle että se sopii hyvin meidän perheeseen kun ollaan tällaisia homomyönteisiä ja siinä on myös perhe jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Kirjan antaja oli suomalainen. Oma äitini oli sitä mieltä että on tärkeää tietää onko asunnon vuokralainen homoseksuaali, ja äitini mies taas kertoi ettei kirjanpitäjät ole homoseksuaaleja... sanomattakin lienee selvää että ko henkilö on itse kirjanpitäjä.

Todd Parr: The Family Book

Maailma ei ole täydellinen missään, mutta vajaan 6 miljoonan ihmisen maassa olis toivottavasti helpompaa rakentaa parempaa maailmaa kuin täällä yli 300 miljoonan maassa. Meillä alueelliset erot on valtavia, ja tämä on yksi niistä asioista joissa olen onnistunut laskeutumaan liberaaliin onnellaan. Se on ollut silmät avaavaa ja kasvattavaa.


Mun lapset on ensimmäinen sukupolvi joka ei näe eroa siinä onko luokkakaverilla isä ja äiti, isä ja isä, äiti ja äiti tai ihan vaan isä tai äiti. Ihan samalla tavalla ne ei näe eroa ihmisen ihonvärissä... niille koulutoveri ei ole kiinalainen, brasilialainen, intialainen, puolalainen, japanilainen, suomalainen... on ilo asua kulttuurien sekamelskassa.  Kadehdin omilta lapsiltani niiden kyvyttömyyttä kiinnittää huomiota niihin asioihin joihin minut on kasvatettu kiinnittämään huomiota halusin tai en, siihen että M:n paras kaveri on musta, sen toisen kaverin äiti on muslimi ja että kampaajalla oli kaksi isää tyttärensä kanssa. Se mikä meidän kolmikolta tulee sisäsyntyisesti on mulle työn tulosta, ihmisen rodulla tai seksuaalisuudella ei ole mitään merkitystä. On toki mielenkiintoista tutustua muihin kulttuureihin, maistaa uusia makuja, sopia telttaretki mieluummin ramadanin jälkeen.

IS Kotimaa 26.6.2014

NYT

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi27. kesäkuuta 2014 klo 12.17

    Tuo äänestystulos kertoo vain siitä ketkä iltapäivälehtiä lukevat. Tuntemistani ihmisistä 10% vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja kaikkea muutakin siinä ohessa. Tää ei todellakaan ole ainakaan kaupunkilaisenemmistön arvojen mukaista. Tai mun ikäpolven. Tai ammattialan... surun päiviä eletään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää