perjantai 6. kesäkuuta 2014

kesä ja kärpäset

Syksylläkirjoitin eri kulttureista tulevien ihmisten näkemyseroista mitä tulee elämään täällä villissä pohjolassa. Kojoottien jälkeen tuli talvi ja kannabis, ja sen jälkeen pitkä hiljaisuus. Ihmisillä ikkunat kiinni, karhut talviunilla ja puumatkin kai jossakin vuorilla

Muutama viikko takaperin tilanne aktivoitui sään lämpenemisen myötä. Mun mielessä se yhtälö menee jotenkin näin; lämmin sää + lisääntynyt ulkoilu + avonaiset ikkunat = kohtaaminen.



Ensimmäinen kirjoitus koski koiria. Ihan sivistyneesti kirjoittaja kysyi olisko mahdollista että ihmiset pitäis koiransa yöllä sisällä kun niitten ulina ja haukku häiritsee öisin. Ihan yhtä ystävällisesti keskustelun aloittaja sai tietää siitä että ne sen koirat ei ole koiria, vaan lauma kojootteja jotka metsästää öisin. Keskustelun aloittaja oli kauhuissaan ja pelkää nyt liikkua auringonlaskun jälkeen.

Huhtikuussa joku laittoi naamikseen kuvan karhuemosta poikasineen. Meillä on karhuperheessä kolmoset tänä keväänä. Ryhmä jakautuu kolmeen a) ne joiden mielestä karhukolmoset on jotakin poikkeuksellisen upeeta, b) ne joiden mielestä ne pitää tappaa, c) ne jotka eivät enää ulkoile lainkaan. Asukasyhdistys lähettää kaikille karhutiedotteen, ja muistuttaa taas miten meillä on täällä karhuja ja miten niitten kanssa on mahdollista elää yhdessä.

Sitten tulee eilinen. Naapuri on saanut muutaman loistavan otoksen takapihaltaan ja esittelee ne meille kaikille naamiksessa.



Ryhmä a) on täynnä kateellisia, jotka haluaa kans nähdä karhun läheltä. Mä kuulun ryhmään a). Meillä on kolme sangen äänekästä lasta ja ainoa tapa nähdä karhhu on sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kun ne käy penkomassa roskikset. Maanantai on roskapäivä ja roskisauto tulee aamulla. Muuten roskikset on karhujen ulottumattomissa. En usko että karhut osaa vielä viikonpäiviä.

Ryhmä b) suunnittelee tapoja joko tappaa tai vaan muuten vahingoittaa karhua. Ehdotukset vaihteevat haulikosta, lasinsirpaleiden ja naulapyssyn kautta piikkilanka-aitaan. Joku ystävällinen sielu ja asukasyhdistyksen edustaja muistuttavat että villieläinten vahingoittaminen on rangaistava teko.

Ryhmä c) kertoo ettei kukaan varoittanut niitä että täällä vois olla villieläimiä ja on sitä mieltä että niitä on huijattu. Ryhmä c) päättää liikkua ulkona vain valoisaan aikaan ja seuraavan kerran vasta syksyllä.

Muutamassa tunnissa valokuvien alle syntyneeseen keskusteluun on tullut satoja kommentteja. Osa a) ryhmäläisistä kehoittaa c) ryhmää muuttamaan muualle. Asukasyhdistys liittää keskusteluun taas ne ohjeet karhuista ja muista villeistä. Opin muun muassa että kloriitin haju pitää karhut poissa roskiksista. Pitää kokeilla, olen kyllästynyt pussittamaan roskia uudestaan maanantaiaamuisin.

Edelleen haluan nähdä karhun läheltä ja olen kateellinen.





Vuodesta 1900 on rekisteröity vain 45 mustakarhun aiheuttamaa kuolemaa. Vuosien 1960 ja 1980 välillä on rekisteröity 500 karhun ja ihmisen kohtaamista, jotka on johtaneet karhun hyökkäämiseen. Näissä kohtaamisissa 90% vammoista on ollut vähäisiä. Mustakarhu välttää kosketusta ihmisen kanssa ja mieluiten väistää.


2 kommenttia:

  1. Minä kuuluin ennen kanssa ryhmään A. Kannattaa varoa mitä toivoo, nimittäin muutaman Lake Tahoen loman jälkeen (joilla aina mainitsin, että haluaisin nähdä karhun) yhdellä lomalla ne sitten osuivat eteen. Ihan kaksin kappailein. Juoksivat tien yli automme edestä ja jäivät tienlaidalle. Toinen kiipesi puuhun ja toinen floppasi aidan yli jonkun talon pihalle. Kovin leikkisiä tuntuivat olevan. Kuviakin sain mutta en varmaan tähän pysty postaamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula meillä on ollut pihassa karhuja useastikin, aina kuitenkin öiseen aikaan ja Koiran haukku on ainakin toistaiseksi aina karkoittanut kävijän. Ero meidän ja tahoen karhujen kanssa on se etti nää meidän karhut ainakaan toistaiseksi ole kesyjä eivätkä tottuneet siihen että ne saa ruokaa ihmisiltä :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.