Siirry pääsisältöön

vastavalmistunut

Aamulla hihittelin itsekseni niille asukasyhdistyksen jäsenille, jotka sivustolla joko mainosti tai etsi lapsilleen kesäkoulua... ajattelin taas niitä alueen tiikeriäitejä ja loputtoman preppaamisen mukanaan tuomaa huolta siitä että lapsiparat lomaillessaan unohtaa kaiken oppimansa. Seuraavana siirryin ihan vaan oman naamiksen puolelle ja löysin sieltä heti yhden ihan täysipäisen tyypin joka oli jo aamutuimaan ottanut valokuvia lapsistaan ahertamassa koulutehtävien parista ekana lomapäivänään. Kuvatekstinä oli valitus siitä että kesäloma tosiaankin on se 76 päivää, puolet siitä kun kuulemma olis ihan tarpeeksi. Pyörittelen silmiäni ja mietin että elettiinhän sitä ennenkin, enkä mä todellakaan muista tehneeni koulutehtäviä kesäisin.

Neljä tuntia myöhemmin istun Klinikan odotushuoneessa ja keskustelen M:n toimintaterapeutin kanssa. Terapiatunti on mennyt testaamiseen ja me käydään läpi testituloksia. M on innoissaan. Takana on reilut kaksi vuotta intensiivistä toimintaterapiaa - kesät, talvet, syksyt ja keväät – yhdestä neljään tuntia viikossa. Päivän testitulokset on loistavia, M valmistuu tänään terapiastaan pienin reunaehdoin... kesälomaan pitää sisältyä kiipeilyä, uimista ja koulutöitä. M:n hienomotoriikkaa täytyy pitää yllä ja se tarkoittaa sitä että hienomotoriikkaa ja koulutaitoja harjoitellaan päivittäin – kirjoittamista, piirtämistä, laskemista...

Iltapäivällä ajan ostamaan nivaskan kesäkoulumateriaaleja - niitähän on tällä hetkellä auliisti tarjolla - ja teen lapseni kanssa diilin, jokainen päivä harjoitellaan vähän, mutta vaan vähän. Se kun olis tehnyt kaiken heti. Enää ei naurata. Muutamassa tunnissa olen syönyt oman virneeni ja yhtynyt kesäkouluttajien ryhmään.


Edelleen olen hämmentynyt, ja vähintäänkin osin kauhuissani. Se valmistui toimintaterapiasta, mä kun ajattelin että se käy siellä vielä aikuisenakin... Ihan varmastiko se nyt pärjää? Yllättäin meidän kolmesta lapsesta vain yksi käy Klinikalla, ja sekin vain yhden tunnin viikossa – sosiaalisten taitojen ryhmässä. 

paljonks mä saan tehdä? Yhden aukeaman per kirja päivässä

ostettiin me tänään kaikille kengätkin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää