tiistai 24. marraskuuta 2015

sekalaista tiistai-iltana

huurretta puunoksalla


Seuraavan koiratarinan kirjoittaminen, jotta siitä tulee sellainen kuin siitä haluan vie aikaa... Säästän sen kirjoittamisen tulevaan pitkään viikonloppuun ja paneudun siihen niin ajalla kuin ajatuksella. Pupun tarinan kertominen kun ansaitsee sille vaaditun ajan.

Töissä mun työpöytä on ehkä tuuman turhan korkea suhteessa tuolin korkeuteen. Se säädettävä työtuoli on toki nostettu maksimikorkeuteensa. Se tuuma on reilussa kuukaudessa johtanut siihen ettei eilen auttanut muu kuin käväistä siinä meidän kanssa samoissa tiloissa olevassa tervarissa. Dr Baliga totes että on joo olkapään nivelkalvo tulehtunut, tarttee ergokonsultaation, fysioterapiaa ja kantositeen ainakin ensiviikkoon. No kiva. Ergokonsultaatio on tilattu, fyssarille pitäis soittaa huomenna kun se viisaasti – siis Dr Baliga – tuumas että sairaalan fyssarille ehtii hyvin ruokiksella. Hiiren siirsin jo eilen vasemmalle kädelle ja muuten yritän siinä kantositeessä säästellä sitä oikeeta minkä jaksan ja muistan. Niin, ja työtuolille länttäsin K:n terapiatyynyn tähän hätään.



Kun tekee töitä hengityselinsairauksienklinikalla vois äkkipäätään kuvitella että jokatoisella vastaantulijalla on astma ja lopuilla keuhkosyöpä. Tosiasiassa valtaosa ihmisitä ei kai koskaan joudu tekemisiin hengityselinsairauksienerikoislääkärin kanssa. Nopeasti oma silmä ja korva on harjaantunut siihen minkälaisiin verisiin ysköksiin pitää puuttua nopeasti, ja kuinka vakavaa on jos asiakkaan happipullosta on patterit loppu.

seitsemänvuotiaan näkemys yhteisöstä


Eilen M putos kiipeilyseinältä kiipeilytunnillaan. Olin just saanut auton parkkiin ja ajatellut käydä kaupassa kun puhelin soi; "Hei, tässä on Joe täältä kiipeilymestasta! Tässä kävi nyt sellainen vahinko että M:lta lipes ote seinällä ja se putos ja nyt sen polvi on aika kipee ja turvoksissa..." Matkalla autolta sisään soitan Freddelle ja sanon että me lähdetään seuraavaksi lastensairaalanpäivystykseen M:n kanssa. Voi olla kiitollinen siitä ettei kuitenkaan käynyt pahemmin. Päivystävä lääkäri totes että kunnon ruhjevammahan sillä on, mutta polvi sinällään vaikuttaa ehjältä... kipulääkettä, jäätä, lepoa ja idealside. Loppukaneetiksi se lääkäri totes että tämä oli hänen uransa ensimmäinen kiipeilyvamman hoitaminen. 

onneksi selvittiin säikähdyksellä



Torstaina on kiitospäivä. Neljän päivän vapaa. Neljä päivää aikaa omien kanssa, aikaa lenkkeillä Martan kanssa päivänvalolla. Aikaa nähdä ystäviä, lukea, levätä ja ottaa päiväunet. Kiitospäivä avaa joulun, Martan ensimmäisen joulun. Jääkaappi on täynnä ruokaa; sipulia, omenoita, yrttejä, perunoita, voita, kermaa, sokerikurpitsoita... ja se kalkkuna, suuren suuri kalkkuna. 

kiitollinen voi myös olla kauniista kukista maljakossa

1 kommentti:

  1. Olisitkohan voinut tehdä kiitospäivän reseptipostauksen?:)

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.