punainen kuppi nurin

O:n piirtämässä kuvassa me matkataan avaruusraketissa kahdestaan juustoplaneetalle.
Kuvan neliöt on mukaan pakattuja suolakeksejä - sitä juustoa varten.

Mielessä on niin valtavasti ajatuksia ettei oikeastaan tiedä mistä alkais ja minne lopettais. Omalla tavallaan ne kaikki nivoutuu yhteen ja samaan ja jokaisella tarinalla on loppupeleissä se sama punainen kuppi.

En varsinaisesti kirjoita Pariisin tapahtumista, ne on kaikkien mielessä ja sydämissä kirjoittamattakin. Sen totean että täältä omasta lintukodosta katsottuna ei joukko teon tehneitä ollut sen enempää tai vähempää muslimeita, kun Anders Breivik kristittykään. Tapahtumaa ei hyväksy sen enempää muslimi, kristitty kuin ateistikaan. Onneksi valtaosa meistä näkee teon järjettömyyden. Onneksi meistä kuitenkin se valtaosa on ihan tavallisia ihmisiä tavallisine huolineen rodusta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.

iltaisin me halitaan Martan kanssa

Yhdysvaltain tämän viikon puheenaihe on ollut punainen kahvimuki. En tiedä onko Starbucksgate rantautunut Suomeen saakka, mutta täällä se on ollut kaikkien huulilla. Töissä, kouluissa, sosiaalisessa mediassa, radioasemilla ja televisiossa. Ai mikä? No Starbucksin joulumuki. En nyt ole tilannetta niin kovin tarkkaan jaksanut seurata, mutta väkisinkin on mukaan tarttunut se, että jonkun konservatiivikristityn mielestä se kyseinen punainen pahvimuki onnistui jollakin käsittämättömällä tavalla pilkkaamaan kristinuskoa.

martan kanssa metsässä on ihana antaa jatusten virrata

Taustaa voin avata sen verran että se kyseinen joulumuki on joka syksyinen mediatapahtuma. Muki on jokaisena vuonna erilainen ja sen julkistamista odotetaan kaikissa medioissa. Sen jälkeen sitä ruoditaan, oliko ne lumisetpuut-lumiukot-lumihiutaleet-porot hyviä vai huonoja, onko tää parempi vai huonompi kuin edellisenä vuonna. Tänä vuonna mukiin saatiin kulminoitumaan antikristus.

viimeiset päivät on satanut

Muki on siis esillä kaikkialla ja kaikkien huulilla. Ne konservatiivikristityt toitottaa omaa näkemystään, liberaalikristityt muistuttaa että jouluna ei pitäis kuitenkaan ostaa yhtään mitään vaan antaa omastaan köyhille, kolmas ryhmä muistuttaa että pahvimuki kuluttaa luonnonvaroja ja Starbucksin pitäis myydä kahvinsa vain niille asiakkaille jotka tajuaa tuoda kahvimukinsa mukanaan. Neljäs väestöryhmä on sitä mieltä että tää liittyy kuitenkin jotenkin lapsikauppaan, kun viides ihmisryhmä muistuttaa kahvin kuitenkin olevan pahasta ja se pitäisi siksi kieltää laissa.

satanut niin että tulvii

Ainakin siitä puhutaan. Perjantaina tilasin kännykästä parkkihallissa kahvin työpaikan alakerran Starbucksista. Odotellessani kahviani vaihdoin kuulumisia sydänkirurgian klinikan johtajan kanssa – me törmättiin palaverissa aiemmin – koppasin mukaani punaisen mukiini ja join kahvini sen kummemmin asiaa ajattelematta.

Odotushuoneessa istuu vanha vähän äkeän oloinen papparainen. Se odottaa omaa aikaansa meidän klinikalle. Sillä on päällään paksu villapaita, harmaat housut ja jalassa kunnon lantsarit. Harmaa tukka hapsottaa hatun alta ja risuparta on vähän ylikasvanut. Kuulen miten se jäkättää vaimolleen... Se jurputtaa että se pitää taas muuttaa koska missään ei saa olla rauhassa. Muista osavaltioista ja maista muuttaneet teknologiajupit kun tunkee kaikkialle eikä ihminen saa enää missään olla rauhassa niiltä.

Omalla työpaikallani, omassa työyhteisössäni vallitsee rotujen ja maailmankatsomusten sekamelska. Ensimmäinen kouluttajani Aji on Gambiasta ja muslimi. Vieressäni istuu hollantilainen Anita ja anitan vieressä Patrick. Patrickin työpöydällä on kuva Patrickista aviomiehensä ja koiransa kanssa. Lupe ja Alicia ovat meksikolaisia. Tohtori Hastrup on PuertoRicosta ja lääkärit Agrawal, Baliga, Mandala ja Swehta intialaisia. Uetawan on Thaimaasta, Pheassa puolestaan syntynyt Kamputseassa. Tohtori Mercado on Filippiiniläinen sisätautilääkäri, Tohtorit Wey ja Chi puolestaan kiinalaisia. Tohtori Markezich on itäeurooppalainen, ja tohtori Freudenberger syntyperältää saksalainen. Tohtori Copeland on kai lääkäreistä amerikkalaisin, samoin kuin tohtori Bankson. Esimieheni Kylie on kai aika amerikkalainen, kuten klinikkakoordinaattori Kelly. Truc taas on Taiwanista. Minä olen puolestani syntynyt ja kasvanut Suomessa. Me ollaan kaikki yhtä suurta perhettä. Tehdään työtä, nauretaan ja vietetään suuri osa arjestamme yhdessä. Me ollaan kaikki samanlaisia - ihmisiä töissä lääkäriasemalla. 

kotona tehtiin korttitaloja