Siirry pääsisältöön

onnellinen sunnuntai

Lauantai-iltana me käveltiin kaatosateessa kadun päähän juhlistamaan tuoretta kihlaparia. Lapset kantoi sadetakeissaan lelujaan, Fredde piti sateensuojaa ja mulla oli kainalossa pullo shampanjaa. Vartissa paikalla oli muutkin naapurit lapsineen ja vastaanottamassa kihlaparin lisäksi nuorikon aikuinen tytär hollantilaisen miehensä kanssa. Ilta oli täynnä naurua, ystävyyttä, lasten riehumista ja loistava valikoima hyviä paikallisia punaviinejä.



Sunnuntaina heräsin onnellisena. Tiedättekö niin kuin joskus vain elämä tuntuu tavallista ihanammalta, ilman mitään erityistä syytä. Onni vain on, enemmän läsnä ja käsinkosketeltavampaa kuin eilen tai huomenna. Tunne siitä että mulla on ihan kaikki, tässä ja nyt.

Spa day?



Vettä kengässä?

Alakerrassa, koneella, sähköpostissa odotti kolme ihanaa viestiä; yksi nykyiseltä hyvältä ystävältä, toinen rakkaalta lapsuudenystävältä ja kolmas serkulta jonka kanssa en ole ollut missään yhteyksissä liki kolmeenkymmeneen vuoteen. Fredde katsoo formulaa, jannut haluaa aamiasta ja M nukkuu vielä. Pojat jää saarekkeen äärelle syömään mun siirtyessä kahvikupillisenin kanssa nautiskelemaan sunnuntaiaamusta.

Vähän myöhemmin me ollaan matkalla metsäpolulle. Martta pyörii jaloissa ja M ja K pulisee keskenään. Kuvaan kaikkia kolmea ja mietin taas miten hyvältä elämä maistuukaan – tässä ja nyt. Metsässä on tolkuttoman märkää, vedän keuhkoihin metsän tuoksua, kuuntelen metsän ääniä ja näytän lapsille palokärjen joka etsii lounastaan kelopuusta. Vähän matkan päässä heinikossa makaa kuollut päästäinen, sen hiljaisessa hahmossa on jotakin käsittämättömän inhimillistä.






Fredde haluaa ajaa katsomaan vesiputouksia. Me pakataan lauma autoon ja lähdetään ajamaan. Laaksossa joki tulvii. Maanviljelijä seisoo meidän vieressä katsomassa peltoaan ja raapii päätään. Parinkymmenen minuutin matka venyy yli puoleen tuntiin. Putkouksissa on vettä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuohuista nouseva vesi kastelee meidät hetkessä. Viimeisen kolmen päivän aikana on satanut miltei viisi tuumaa (121mm). Helsingissä sataa keskimäärin 700mm koko vuoden aikana. Muutkin on ajaneet katsomaan tätä ihmettä.


tänään

kesäkuussa


Kotona M tekee läksyjään, mä editoin kuvia Fredden päivittäessä mun tietouteen päivän uutisia. Jannut rakentaa yläkerrassa Batmanin luolaa ja Martta nukahtaa pää siilin päällä, viimeisetkin etuhampaat on lähteneet.


Tänään meillä on onnellista. Yläkerran pyykkivuori saa odottaa.  

Viimeisetkin näistä etuhampaista lähti tänään...

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää