Siirry pääsisältöön

onnellinen sunnuntai

Lauantai-iltana me käveltiin kaatosateessa kadun päähän juhlistamaan tuoretta kihlaparia. Lapset kantoi sadetakeissaan lelujaan, Fredde piti sateensuojaa ja mulla oli kainalossa pullo shampanjaa. Vartissa paikalla oli muutkin naapurit lapsineen ja vastaanottamassa kihlaparin lisäksi nuorikon aikuinen tytär hollantilaisen miehensä kanssa. Ilta oli täynnä naurua, ystävyyttä, lasten riehumista ja loistava valikoima hyviä paikallisia punaviinejä.



Sunnuntaina heräsin onnellisena. Tiedättekö niin kuin joskus vain elämä tuntuu tavallista ihanammalta, ilman mitään erityistä syytä. Onni vain on, enemmän läsnä ja käsinkosketeltavampaa kuin eilen tai huomenna. Tunne siitä että mulla on ihan kaikki, tässä ja nyt.

Spa day?



Vettä kengässä?

Alakerrassa, koneella, sähköpostissa odotti kolme ihanaa viestiä; yksi nykyiseltä hyvältä ystävältä, toinen rakkaalta lapsuudenystävältä ja kolmas serkulta jonka kanssa en ole ollut missään yhteyksissä liki kolmeenkymmeneen vuoteen. Fredde katsoo formulaa, jannut haluaa aamiasta ja M nukkuu vielä. Pojat jää saarekkeen äärelle syömään mun siirtyessä kahvikupillisenin kanssa nautiskelemaan sunnuntaiaamusta.

Vähän myöhemmin me ollaan matkalla metsäpolulle. Martta pyörii jaloissa ja M ja K pulisee keskenään. Kuvaan kaikkia kolmea ja mietin taas miten hyvältä elämä maistuukaan – tässä ja nyt. Metsässä on tolkuttoman märkää, vedän keuhkoihin metsän tuoksua, kuuntelen metsän ääniä ja näytän lapsille palokärjen joka etsii lounastaan kelopuusta. Vähän matkan päässä heinikossa makaa kuollut päästäinen, sen hiljaisessa hahmossa on jotakin käsittämättömän inhimillistä.






Fredde haluaa ajaa katsomaan vesiputouksia. Me pakataan lauma autoon ja lähdetään ajamaan. Laaksossa joki tulvii. Maanviljelijä seisoo meidän vieressä katsomassa peltoaan ja raapii päätään. Parinkymmenen minuutin matka venyy yli puoleen tuntiin. Putkouksissa on vettä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuohuista nouseva vesi kastelee meidät hetkessä. Viimeisen kolmen päivän aikana on satanut miltei viisi tuumaa (121mm). Helsingissä sataa keskimäärin 700mm koko vuoden aikana. Muutkin on ajaneet katsomaan tätä ihmettä.


tänään

kesäkuussa


Kotona M tekee läksyjään, mä editoin kuvia Fredden päivittäessä mun tietouteen päivän uutisia. Jannut rakentaa yläkerrassa Batmanin luolaa ja Martta nukahtaa pää siilin päällä, viimeisetkin etuhampaat on lähteneet.


Tänään meillä on onnellista. Yläkerran pyykkivuori saa odottaa.  

Viimeisetkin näistä etuhampaista lähti tänään...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...