Siirry pääsisältöön

pullopostia

minä ja martta ja KK illalla sängyssä


Hei Minna,

Pullopostini tavoittaa sinut vähän myöhässä, niin kuin pullopostilla nyt on kai tapanakin. Pyysit vastaamaan ja vastaan, sen pyydetyn kuvan kanssa.

Olen ollut Kodin Kuvalehden lukijana jo 25-vuotta. Alkuun luin lehden töissä, lainaten sen lehtihyllystä lounastauoksi – oli kahdeksantoistavuotias. Rakastuin ja ihastuin lehteen joka oli omassa mielessä leimattu keski-ikäisten tätien lukemiseksi.

Jossakin vaiheessa siirryin tilaajaksi ja kun me muutettiin tänne Seattlen laitamille, tilasi Anoppi lehden joululahjaksi. Niin on ollut jo vuodesta 2002. Kodin Kuvalehti on tervetullut tuulahdus Suomesta postilaatikossa. Sen juttujen mukana on tullut itkettyä ja naurettua, lasten vauvavuosien aikana lehdet pinoutuivat ja jäivät lukematta joskus kuukausiksikin. Lopulta ne kuitenkin aina päätyivät käteen illalla sängyssä.

Niin on nytkin. Aloitin työt monen kotiäitivuoden jälkeen ja kaikki aika tuntuu menevän näihin ruuhkavuosiin, akselille lapset kouluun – äiti töihin, ja sitten taas takaisin. Illalla uni tulee luvattoman aikaisin herätyskellon repiessä pois unen autuudesta jo ennen kuutta, jotta ehdin aamulenkille perheen koiranpennun kanssa. Lapset ovat jo koululaisia, meidän viisivuotiaat kaksospojat ja seitsemän vuotias prinsessa.

Monet lehdestä löytyneet reseptit on käytössä vuosienkin jälkeen, revenneinä ja repaleisina siinä kansiossa jonne kaikki ne parhaat reseptit on tullut tungettua. Niitten joukossa se maailman paras omenapiirakka, se jota meillä on tehty jo niin kovin monta vuotta.



Blogin kirjoittamisen aloitin maaliskuussa 2012, sen jälkeen kun se meidän prinsessa sai autismin diagnoosinsa. Sen jälkeen meidän perheen autistien määrä on kasvanut vielä yhdellä autistilla lisää. Elämä erityislasten vanhempana on ollut joskus raastavaa, usein humoristista ja kasvattanut lähestymään elämää monesta näkökulmasta. Blogi lukijoineen on minulle tärkeä, ja siksi julkaisen kirjeeni sinulle myös blogissani.

Keväällä olin mukana tekemässä juttua suomalaisista naisista maailmalla, ehkä se julkaistaan lehdessä vielä jossakin vaiheessa.


Yksis



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...