Siirry pääsisältöön

herkkuja herkkuja



Lukijan pyynnöstä kokosin meidän kiitospäiväruokien reseptin tänne blogiin. Listalta puuttuu perunasose ja ystäväperheen vuotuinen salaatti josta on muodostunut jo perinne. Siihen tulee lahtikaalia, ruusukaalia, pecorino romanoa, manteleita ja aivan taivaallinen kastike. Salaatin tekee kirpeä kastike, eikä mulla ole aavistustakaan mitä Rali siihen laittaa. Perunamuusin nyt kai osaa tehdä kaikki ilman reseptiäkin. 

Koko päivä menee valmistellessa. Aloitan aamuvarhaisella lykkäämällä sokerikurpitsat uuniin ja siitä eteenpäin uuni on käytössä aina siihen asti kunnes kalkkuna kavereineen vedetään sieltä ulos joskus kuuden pintaan. 

Ruokajuhlana tämä ylittää täällä joulun. Jouluna perinteet ovat perhetasolla. Kiitospäivänä kaikkialla syödään pienin vaihteluin sitä samaa, samalla tavalla kuin suomalaisessa joulupöydässä.


Kalkkuna ja sen täyte


2 vaaleaa leipää esim ranskanleipää viipaloituna ja kuivatettuina
8 dl vähäsuolaista kanalientä
120g voita sulatettuna
500g makkarataikinaa (esim. Chorizo). Voisin kuvitella että tän vois korvata sikanautajauhelihan, chilin ja pekonin seoksella.
1 iso sipuli
3 omenaa
2 dl karpaloita
0.5 l tuoreita herkkusieniä
Tuoreita yrttejä: timjamia, salviaa ja rosmariinia

Leikkaa kuivunut leipä kuutioiksi ja laita isoon kulhoon. Itse käytän vanhaa savista taikinatiinua. Paista makkarataikina pannulla kuten jauheliha ja siirrä sivuun jäähtymään. Leikkaa sipuli peukalonpään kokoisiksi palasiksi ja lisää kulhoon. Leikkaa kaksi omenaa  peukalonpään kokoisiksi palasiksi ja lisää kulhoon. Viimeisen omenan tarvitset kalkkunaan myöhemmin. Kaada sekaan tuoreet tai pakastetut karpalot ja herkkusienet lohkottuina. Riivi kolme timjaminoksaa ja silppua lehdet (n. 2-3 rkl). Silppua salviasta lehtiä saman verran. Myös rosmariinista käytetään vain lehdet. Silppua niitä 3-4 rkl kulhoon. Säästä kustakin yrtistä muutama oksa kokonaisena linnun sisälle pantavaksi. Viimeiseksi kaada seokseen kylmä kanaliemi ja jäähtynyt voisula. Sekoita hyvin. Makkara sekoitetaan seokseen vasta linnun täyttämisen jälkeen.

Kalkkuna

Meidän lintu on tuore luomulintu, ja noin 8kg:n kalkkunasta riittää syötävää yhdeksälle kahdeksi päiväksi. Ota lintu hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Uuniin mennessä sen sisälämmön tulisi olla noin 10C. Pese lintu ja kuivaa hyvin. En käytä sisäelimiä tai kaulaa. Suolaamiseen tarvitset noin 1dl suolaa ja reilusti mustapippuria. Hiero lintu sisältä ja ulkoa suolaseoksella. Tässä kohdassa on hyvä tehdä överit. Tämän jälkeen lintu täytetään. Kaulapuolelle laitan omenan lohkottuina ja vatsaontelon täytän täyteseoksella ja yrtinoksilla. Sido lintu värjäämättömällä puuvillalangalla tai keittiölangalla. Sitomisen tarkoituksena on estää linnun ”levähtäminen” uunissa ja sen myötä siipien ja koipien palaminen. Nosta sidottu lintu kinkkupussiin uunipellille ritilän päälle. Laita lihalämpömittari rintafileen paksuimpaan kohtaan. Paista kalkkunaa 180 asteisessa uunissa kunnes lihalämpömittari näyttää 82C. Avaa kypsän linnun paistopussi, peitä kalkkuna foliolla ja muutamalla keittiöpyyhkeellä. Anna levätä noin vartti peiton alla.

Sekoita jäljelle jääneeseen täytteeseen paistettu makkara ja kaada seos kannelliseen uunivuokaan. Itse käytän emaloitua valurautapataa. Anna täytteen kypsyä uunissa 175C  reilun tunnin verran ennen syömistä.

meillä nää rehut voi vielä hakea omasta pihasta






Kastike linnulle


4dl vähäsuolaista kanalientä
½ dl konjakkia
2rkl soijakastiketta
tuoretta mustapippuria myllystä maun mukaan
1rkl hienonnettua rakuunaa
1 ½ dl kuohukermaa
½ dl vehnäjauhoja

Kiehauta kanaliemi, soijakastike ja konjakki. Lisää seokseen pippuri ja rakuuna. Suurusta kastike kerma-jauhoseoksella hetkeä ennen tarjoilua.


Karpalohyytelö


5dl karpaloita tuoreina tai pakastettuna
1dl konjakkia
1dl vettä
2dl turbinadosokeria tai fariinisokeria
1 rosmariininoksa
(pektiiniä)

Laita aineet kattilaan ja anna kiehua keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Kaada mehu siivilän läpi kulhoon ja anna hyytyä viileässä. Pakastekarpaloihin kannattaa lisätä vähän pektiiniä ennen suodattamista.



Kurpitsapiirakka

Pohjaan:

120g jääkaappikylmää voita
3dl valkaisemattomia vehnäjauhoja
1dl sokeria
1tl suolaa
2tl kardemummaa
1 ison munan keltuainen tai 2 pienempää
¼ - ½ dl kylmää vettä

Täyte:

1 keskikokoinen sokerikurpitsa
1 ½ dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1rkl kanelia
1-2tl muskottia
2tl inkivääriä
1tl jauhettua maustepippuria
4dl turbinadosokeria tai fariinisokeria

Puolita kurpitsa. Kaavi siemenet ja rihmainen keskiosa pois. Paista 175C leikattupuoli alaspäin, peitettynä foliolla noin 90 minuuttia, kunnes kurpitsa on haarukalla kokeiltuna kauttaaltaan pehmeä.

Kurpitsan paistuessa tee pohja. Sekoita kaikki kuivat aineet ja raasta sekaan kylmä voi raastinraudan isoimmalla terällä. Sekoita ryynimäiseksi. Lisää sekaan munankeltuaiset ja vesi, älä vaivaa ettei taikina sitkisty. Taputtele taikina syvään piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan ja laita pakastimeen viilenemään.

Kypsä kurpitsa on helppo kuoria. Koko sisuksen voi laittaa kulhoon ja sekoittaa tasaiseksi silikonilastalla. Lisää seokseen ensin sokeri ja mausteet, sitten kerma ja viimeiseksi kananmunat. Kaada täyte jäähtyneeseen taikinakuoreen.


Paista 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia tai kunnes piiraan keskusta on hyytynyt. Anna piiraan jäähtyä ritilän päällä ja tarjoile agavesiirapilla makeutetun kermavaahdon kanssa. 

vasemmalla se putsattu puolikas











Valmis... 

Lasissa Chateau De Lille Doyenne 2013 Rousanne... parhaimman viiden kärkeen listattu kalkkunaviini.



Kommentit

  1. Munkin mielestä Kiitospäivän ruokaa on just hyvä verrata suomalaisiin Jouluruokiin, kun siihen kuuluu ne tietyt jutut, jotka tehdään jossain muodossa melkein kaikissa perheissä. Jouluruoka täällä voi tosiaan olla perheestä riippuen ihan mitä vaan. Sitten on vielä monia, jotka ei edes vietä Joulua. Ihmiset saattavatkin kohteliaasti kysyä "Do you celebrate Christmas". Hienotunteista onkin vain toivottaa "Happy Holidays".

    Mua kiinnostaisi kuulla, että aloitko jo heti ensimmäisestä USA:ssa vietetystä Kiitospäivästä alkaen tehdä näitä perinteisiä ruokia, vai onko se tullut vasta joskus myöhemmin? Tai muutenkin olisi kiva lukea, että missä vaiheessa paikalliset juhlapyhät alkoivat tuntumaan omilta ja pääsi niihin perinteisiin mukaan. Ottaen huomioon, että olette molemmat alkujaan suomalaisia ja tänne reilusti aikuisiällä muuttaneita, tunnutte hyvin päässeen sisään mitä kaikkea näihin paikallisiin juhlapyhiin kuuluu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...