Siirry pääsisältöön

siankorvia, rosmariinia ja haaveita



On syksy. Tuuli riuhtoo lehtiä puista ja sade vihmoo talon julkisivua. Sisällä loimottaa olohuoneen takka ja lasissa on taas punkkua. Tutkimuksen mukaan elämä täällä pysähtyy täysin jos elohopea laskee viiteen pakkasasteeseen. Niin käy vain harvoin. Tänä iltana ulkona on yksitoista celsiusta, sataa sellaista tasaista tihkua. Sisällä takkatulen loimottaessa on vajaat parikymmentä astetta, mukavan lämmin.

Punaviini on tänään ranskalaista. Se oli saanut liudan suosituksia ja 90 pistettä. Se on erilaista kuin nämä paikalliset. Maistan siinä rosmariinin ja näen edessäni ranskan keltaisen hiekkamaan. Tunnen viinissä miten aurinko kuumentaa ilman ja lämpö hohkaa kivisestä maasta. Kuulostaa pikkurillipystyssähienostelulta, mutta maistan tässä viinissä ranskalaisen maaperän, se maistuu erilaiselta kuin täällä, meidän punaisessa hiekassa ja joen kivikossa kasvaneet rypäleet. Mineraalit on erilaisia ja ne mineraalit maistuu rypäleissä, aurinkokin maistuu erilaiselta.

Kiitospäivään on kolme viikkoa. On monta syytä olla kiitollinen. Tilasin kalkkunan, yhdeksän kiloa lintua. Suunnitelman mukaan pöydän ääreen istuu tänä vuonna kolmetoista. Martta pureskelee possunkorvaa pöydän alla. Fredde kävi sen kanssa aamulla pitkällä lenkillä. Martta alkaa näyttämään koiralta, viikkoja on kasassa melkein kuusitoista. Jouluna se on juuri täyttänyt viisi kuukautta. Miten ihana asia onkaan koiranpentu.


Kaupasta jannut ostaa itselleen Star Wars tyyppejä. M haluaa Frozen väritys-askartelusysteemin. En kiellä, tilasinhan itselleni alkuviikosta Long Champin laukun työkäyttöön. Fredde hifistelee talon äänentoistoa ja hälytinjärjestelmää samalla kun se virittelee netissä erilaisia versioita Teslasta. Lasten haaveet liikkuu kympeissä, mun satasissa ja Fredden tuhansissa, kymmenissä, tai sadoissa tuhansissa. Ihminen on itsekäs. Downshiftaaja muistuttaa toisenlaisista arvoista, ja kuitenkin mä saan iloa uudesta laukusta, eikä lapsille ostetut uudet lelut poista yhdessä vietettyä aikaa. Fredden lelut nyt on Fredden leluja. 

On syksy. Ulkona sataa tihuuttaa ja tuuli riuhtoom lehtiä puista. Kohta on joulu.






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi8. marraskuuta 2015 klo 10.39

    Hei, mitä tuo Tesla versioineen tarkoittaa...tuo Fredden juttu? Jäi askarruttamaan. :)

    - Utelias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa8. marraskuuta 2015 klo 11.09

      Tesla on sähköauto. Fredden haaveet nyt vaihtuu päivästä ja tunnista toiseen, mut just nyt se haaveilee jossakin vaiheessa vaihtavansa ton meidän kuorkin vähän edullisempaan kuorkkiin ja kakkosauton vastaavasti sit Teslaan. Kolmosauto saa pysyä.

      http://www.teslamotors.com/models

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää