Siirry pääsisältöön

mikä sukupuolitauti olis kivoin?

Toisin kuin osa lukijoista, en keskity kirjoituksissani tieteelliseen tutkimukseen, tilastoihin ja tutkimusten tuloksiin. Kerron arkipäivästä ja elämästä omassa ympäristössäni. Otanta on pieni. Se on yhden perheen kokemus elämästä yhdessä niistä viidestäkymmenestä osavaltiosta, ja siinä osavaltiossa se rajoittuu elämään suurkaupungin liepeillä lähiössä, joka on asukaspohjaltaan ihan valtavan kirjava ja taas sosioekonomiselta taustaltaan toisinaan jopa pelottavan homogeeninen.

Kokemukseni tulevista vaaleista perustuu kahvipöytäkeskusteluihin, naamakirjaan ja yleiseen uutisointiin. En ole poliittisesti erityisen aktiivinen ja sellaisen tavallisen keskivertotallaajaan tavoin oma perhe ja sen toimeentulo on usein lähempänä sydäntä kuin se laajempi kuva.

Tämän hetkistä poliittista keskustelua omassa lähipiirissä kuvaa ehkä parhaiten jonkinlainen kauhun sekainen tragikoominen huumori. Yhdysvaltain politiikka on murroksessa ja ääripäät korostuvat aiempaa enemmän. Kaikkea korostaa halu muutokseen. Kahvipöydässä yhä useammin joku toteaa että saattaa marraskuussa joutua lähtemään pakolaiseksi Meksikoon tai Kanadaan. Salaa kai kaikki toivovat että kävi miten kävi, tuli kuka tahansa tulikaan olis suurin osa tästä elämöinnistä kuitenkin vain kampanjointia.



Tosiasiassahan on onneksi olemassa kongressi ja senaatti. Ei presidentti mitään itsekseen päätä, ei sen enempää rakentaa muuria meksikon rajalle, kuin jakaa ilmaisia etuja kolmelle sadalle miljoonalle ihmiselle. Aikanaan omalla kaudellaan Presidentti Clinton aloitti terveydenhuoltouudistuksen rakentamisen. Silloin se torpattiin totaalisesti, ja vasta nyt Presidentti Obaman aikana uudistus alkoi. Se ei ole täydellinen, se on kaukana täydellisestä, mutta kai sitäkin voi kehittää, jos vaan puhallettais siellä senaatissa ja kongressissa yhteen hiileen sen Presidentin kanssa, sen sijaan että kukin yrittäis vetää mattoa toisen jalkojen alta.



Presidentti valitaan täällä suoralla kansanvaalilla, kuten Suomessakin. Presidenttiehdokkaat sen sijaan valitaan valitsijamiesvaalein, siis niin että me saadaan äänestää Penaa tai Katria ja Katri sitten äänestää sitä tyyppiä jota puoluejohto käskee sen äänestää. Vaikka Pena kannattaa Bernietä ja Katri Hillaryä, äänestää sekä Pena että Katri loppupeleissä sitä ehdokasta jota niitten on käsketty äänestää. Kumpikin puolue toimii samalla tavalla, ja nämä alkupään vaalit on sikäli aika turhauttavia. Teoriassa, jos kaikki ääneestä Bernien tai Hillaryn valitsijamiestä on mahdollista että puoluejohto kuuntelee, tai sitten ei.

Presidentti Obama on saanut aikaan monia hyviäkin asioiota. Todellisuudessa alemman keskiluokan, ja keskiluokan elämä on kallistunut huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Työpaikkoja virtaa edelleen muualle yritysten siirtäessä tuotantoaan toisaalle. Ymmärrän että Trunmpin lupaukset rajojen sulkemisesta, tuotannon palauttamisesta Yhdysvaltoihin ja terveydenhuoltokulujen laskemisesta kuulosta houkuttelevalta. Jos elämä on kädestä suuhun ja koko ajan elää pelko persiissä siitä onko työpaikkaa enää ensi viikolla, on ymmärrettävää että ajatus houkuttaa.



Bernie taas lupaa nuorisolle ilmaista koulutusta, tasaisempaa tulojakoa ja tukea perheille. Nuoriso kaipaa edullisempaa koulutietä, perheenäidit taas vastaavasti reilumpaa maailmaa. Bernie vaan unohtaa kertoa että kaikki maksaa. Bernie lupaa ottaa rahat rikkailta ja olla Yhdysvaltain Robin Hood. Olis hienoa jos tää olis niin yksinkertaista, moni rikas teollisuusperhe on jo lupautunut antamaan omastaan, mutta entä kaikki ne joiden kohdalla omasta antaminen valuu alaspäin, tuotannon siirtämisenä muualle, työpaikkojen vähenemisenä. Säästöinä, jotka puolestaan osuvat siihen alempaan keskiluokkaan ja keskiluokkaan. Joku murjaisikin vitsin että Bernie järkkää kaikille 52 viikkoa vuodessa lomaa, kun ei enää ole työnantajaa. Kukapa ei haluaisi enemmän lomaa, halvempaa terveydenhuoltoa ja ilmaista koulutusta lapselleen.



Hillary taiteilee siellä jossakin puolivälissä. Toistaiseksi Hillary on edelleen ollut aika hiljaa, ja on varmasti vahva ehdokas presidentiksi. Ilkeät kielet sanoo että Hillary ajattelee vain omaa kukkaroaan ja titteliään. Hillary haluaa olla maan ensimmäinen naispresidentti, hinnalla millä hyvänsä ja on sitä varten valmis sanomaan ihan mitä tahansa, jälkikäteenhän tuuliviirin on helppo muuttaa mielipidettään. Tiedä häntä.

Ted Cruz on paljon pelottavampi kuin kukaan uskaltaa myöntääkään. Cruzin takana seisoo lähinnä kai se kuuluisa Bible Belt. Meilläpäin ei kukaan edes mainitse ääneen tämän kandidaatin nimeä. Modernissa ja liberaalissa kaupungissa kun aborttia ja homoseksuaalisuutta julkisesti vastustava presidenttiehdokas on lähinnä painajainen.


Perstuntuma on kuitenkin ettei valtaosa kansasta tiedä mitä ajattelis ja ketä äänestäis. Sen sijaan keskustelua käydään tyyliin; ”En ainakaan äänestä Bernietä!” Eli jos vastakkain on Trump ja Bernie, on äänestettävä Trumpia tai jätettävä äänestämättä. ”En ainakaan äänestä Trumpia!” – äänestää siis vaihtoehtoisesti Bernietä tai Hillaryä, tai ei ketään. Sama keskustelu voidaan käydä jokaisen kandidaatin kohdalla... ”Mä en ainakaan äänestä _________!!!”


Kommentit

  1. Mä seuraan hävettävän vähän tätä poliittista keskustelua ja vaalihäröilyä, mutta se tuntuu juuri tuolta kuin kuvasit: lähinnä tragikoomiselta. Mietityttää välillä, onko tää porukka ihan tosissaan. :D

    Oli miten oli, sain loistavat naurut näistä kuvista! Päivä alkaa hyvin. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  2. Hei! Kirjoitit:

    "Toisin kuin osa lukijoista, en keskity kirjoituksissani tieteelliseen tutkimukseen, tilastoihin ja tutkimusten tuloksiin. Kerron arkipäivästä ja elämästä omassa ympäristössäni. Otanta on pieni. Se on yhden perheen kokemus elämästä yhdessä niistä viidestäkymmenestä osavaltiosta, ja siinä osavaltiossa se rajoittuu elämään suurkaupungin liepeillä lähiössä..."

    Vaikka et keskity tieteellisiin tutkimuksiin, tiedät varmasti USA:sta ja maasi tilanteesta kokonaisuutenakin enemmän kuin kaukaisesta Suomesta. Saat varmasti USA:sta tietoa lukemalla lehtiä ja internettiä ja katsomalla TV:tä.

    Lehdistä tai internetistä saat ilmeisesti nekin aiheet Suomen ongelmista, joista haluat nostaa keskustelua blogissasi. Et asu edes lähelläkään Suomen maaperää ja silti pystyt kirjoittelemaan Suomen haasteista ja ongelmista blogissasi ja pystyt yrittämään aloittaa niistä aiheista keskustelua.

    On vaikeaa uskoa, ettet tietäisi Yhdysvaltojen kokonaistilanteesta, haasteista ja ongelmista lehtien, uutisten ja internetin avulla ainakin yhtä paljon ja todennäköisesti nimenomaan Suomen tilannetta enemmän. Luultavasti myös keskustelet maassasi maanne haasteista ystäviesi kanssa ja heiltäkin saat näkökulmia asioihin.

    Sinulla on varmasti paljon enemmän tietoa USA:n ongelmista ja tilanteesta kuin Suomen ongelmasta ja tilanteesta, maasta , jossa et koskaan käy.

    Olisi paljon kiinnostavampaa jatkossa lukea USA:n haasteista, rasismista, rikollisuudesta, köyhyydestä, epätasaisesti jakautuneesta varallisuudesta ja sen vaikutuksista kokonaistilanteeseen yms kuin lukea aloitteitasi Suomen päivän polttavista ongelmista keskustelemiseksi.

    En oikein osta sitä, jos väittäisit, että tiedät enemmän Suomen ongelmista kuin USA:n ja siksi haluat mieluummin kirjoittaa Suomen ongelmista kuin USA:n.

    Me lukijat olemme pääasiassa varmaankin suomalaisia ja sinä olet amerikkalainen identiteetiltäsi. Uskoisin, että blogisi lukijoita, meitä pääasiassa suomalaisia, kiinnostaa lukea sinulta, amerikkalaiselta, enemmän ajatuksia oman maasi haasteista kuin lukea sinun Suomen kulloistenkin esillä olevien ongelmien ja outouksien päivittelyä ja pohtimista.

    En usko, että olet niin pinnallinen ja puolueellinen, että et lainkaan mieti USA:n haasteita ja ongelmia, joihin tiedotusvälineissä jatkuvasti pakostakin törmäät ja kyttäät vain mitä ongelmia Suomessa on milloinkin eniten esillä. Uskon, että ihan tarkoituksellisesti valitset kirjoittaa Suomesta siinä hengessä kuin teet ja niihin negatiivisiin uutisiin keskittyen.

    On varsin kiinnostavaa lukea USA:n ongelmista ja haasteista ja outouksista. Sitä toivoisin lisää aina muun jutustelun väliin sen Suomi-kriittisyyden tilalle.

    Tämä kirjoitus oli ihan kiinnostava, vaikkei kovin syvällinen analyysi todellakaan ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait ihan oman postauksen vastineeksi, olepa hyvä ja mukavaa pääsiäistä:)

      Poista
  3. Vaude, kiitti! :) Hyvää pääsiäistä, kiitos samoin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi