Siirry pääsisältöön

minä en koskaan ole ollut rasismin kohteena

Suomi riitelee siitä onko Suomi rasistinen maa vai ei. Yksitoistavuotiaan Valtterin elämässä rasismi on arkipäivää. Valkoinen amerikkalainen Kristen kohtaa rasismia Suomessa, Helsingissä. Onko Suomi rasistisempi kuin muu maailma? Onko muualla toisenlaista? Onko Yhdysvalloissa toisenlaista? Omassa elinpiirissäni on, mutten osaa sanoa onko näin kuitenkaan koko maan tasolla. Meillä naapurin Shanti, Twisha, Kaspar, Hiro, Hanwen, Celestine, Luanna, Judah ja muut leikkii yhdessä suloisessa sekamelskassa. Entä jos tämä kaikenkirjava joukko maahanmuuttajia intialainen, pakistani, puolalainen, kenialainen, kanadalainen, englantilainen, etelä-afrikkalainen, unkarilainen, romanialainen, korealainen, japanilainen, kiinalainen pudotettaisiin sinne missä ei ole teknologiayrityksiä? Musta, valkoinen, keltainen, oranssi ja muut sävyt... aksentteja ja murtaen puhuttua englantia on kaikkialla. 

Suomella on lyhyt historia monikulttuurisena maana. Täältä katsottuna siellä ollaan kymmeniä vuosia jäljessä Keski-Eurooppaa, Iso-Britanniaa ja Yhdysvaltoja. Muualla on enemmän kokemusta rasismin taklaamisesta. Rasismia on silti kaikkialla. Parhaimmillaan se on hiljaista ja tukahdutettua, huonoimmillaan se leimahtaa ilmiliekkeihin. Olisi kutkuttavaa kohdata Suomi viidenkymmenen vuoden päästä. 

kahden imigranttiperheen lapset; suomalainen ja kreikkalainen


Pieni ryhmä, äänekäs ryhmä suomalaisia lietsoo vihaa. Toinen ryhmä väittää ettei vihaa ole olemassakaan. Suuri harmaa massa on harmaana hiljaa, rutkuttaa korkeintaan suuntaan tai toiseen hiljaisesti aamukahvillaan.

Brysselissä räjähtää pommi, toinen ja kolmas. Viimeksi se oli Pariisi. Mikä suurkaupungeista on seuraava kohde? Lontoo? Tukholma? Berliini? New York? Iltapäivällä kukaan ei enää puhu aiheesta. Aamulla olin hetken yllättynyt, järkyttynytkin kai tavallaan. Ilahtunut ja kiitollinen kun jokainen Brysselissä asuva ystävä ja tuttava ilmoitti olevansa turvassa. Ohi meni.

Lopun päivää keskityin pohtimaan tietokonetomografian perustelemista kardiomyopatiapotilaalle, sarkoidoosipotilaalle ja sille jolla on adenokarsinooma. Kirjoitin valituksen kielteisestä lääkekorvauspäätöksestä, perusteena hyvät kokemuksen elinsiirtopotilaitten hylkimisenestolääkityksen käytöstä nivelreumen hoidossa.

Lounalla kukaan ei puhunut Brysselistä. Lounaalla me naurettiin lääkäriaseman tahattomalle komiikalle, heart kun on huonokuuloisen korvassa helposti fart. Pieruvitsejä elävästä elämästä.

Illalla vien tyttäreni tennistunnille. Siellä ne kaikki pienet maahanmuuttajat treenaa venäläisen ja englantilaisen valmentajan vetäminä. Klubin omistaja on etelä-afrikkalainen, vaimonsa meksikosta. Meillä nyt vaan on kirjavaa – kaikkialla.  


Loppupeleissä kysymys ei ole niinkään rasismista vaan sen pelosta että joku muu tulee ja vie jotakin joka kuuluu mulle. Mun etu, mun oikeus. Entä jos se muu tekee töitä, käy koulua ja on loppupeleissä samanlaisempi ja sopeutuneempi kuin se joka oli ensin? Rotu tai ihonväri, sen enempää kuin kansallisuuskaan lakkaa määrittelemästä yhteiskunnallista asemaa, koulutusta, kielitaitoa tai työpaikkaa. Meillä on käynyt niin. 

Minä en koskaan ole ollut rasismin kohteena - olen maahanmuuttaja, mamu. 




Kommentit

  1. Tästä oli aiemminkin keskustelua palstallasi. En tiedä lienetkö unohtanut, mutta silloin kommenttiosioosi tuli paljonkin linkkejä niihin tutkimuksiin ja kirjoituksiin, joiden mukaan rasismi ja rotusorto on edelleenkin syvästi iskostunut USA:n kulttuuriin ja elämään.

    Rasismia on koko maailmassa. Kaikki vain eivät halua nähdä tai kohdata sitä.

    Jos olet USA:ssa mustaihoinen tulet syyttömänä poliisin ampumaksi huomattavasti helpommin kuin valkoihoisena.

    "Staten Island, Ferguson, Baltimore…. Viime kesänä tapahtuneen kahden mustan nuoren miehen ampuminen poliisien kiinniottotilanteissa nosti Yhdysvalloissa jälleen pintaan rotukysymyksen. Tämän jälkeenkin uusia tapauksia on sattunut, nyt viimeksi siis on rajusti roihunnut Baltimoressa siellä sattuneen mustan miehen kuolemaan johtaneen pidätyksen jälkeen. Raivoa on herättänyt erityisesti se, että kyseessä on lähes poikkeuksetta ollut valkoisen poliisin tekemä nuorehkon aseettoman mustan miehen surmaan johtanut välikohtaus. Tämä on saanut monet mustat Yhdysvalloissa jälleen protestoimaan, että ”mustien elämällä on merkitystä.”"

    "Tutkijat toteavat, että kiistämätön tosiasia vuonna 2015 Yhdysvalloissa on se, että mustaihoisen todennäköisyys olla köyhä on kolme kertaa suurempi kuin valkoisella, ja hänelle on puolet epätodennäköisempää suorittaa lukion oppimäärä. Valkoiset kotitaloudet ovat keskimäärin 13 kertaa varakkaampia kuin mustaihoisten taloudet."


    "”Mustien huono kehitys juontuu jälkikoloniaalisesta alemmuuskompleksista. Kuten turvattomat ihmiset kaikkialla maailmassa, mustia vaivaa henkilökohtainen epäluulo, että muut asettavat kaiken aikaa heidän tielleen esteitä.”

    Tällainen ajattelu on tyypillistä tämän päivän valkoisten amerikkalaisten keskuudessa. Enemmistön mielestä rasismi ei enää ole merkittävä asia yhteiskunnassa. Jos syrjintää on, se johtuu muista syistä, kuin rasismista itsestään, ajattelee 83% valkoisista amerikkalaisista.

    Onko siis USA:ssa tultu värisokeiksi, kirjoittajat kysyvät?

    ”Ottaaksemme yhden hyvän ja konkreettisen esimerkin värisokeudesta; kokaiinia koskevan huumelain, josta ei ole vain mielipide-eroja valkoisten ja mustien keskuudessa, vaan olennaisia ovat juuri ne rikokset, joita lain pohjalta tapahtuu. Se koskee pulverikokaiinin ja crackkokaiinin erottelua. Tämä on johtanut merkittäviin eroihin myös niitä koskevissa rikostuomioissa ja mustien saamiin ankarampiin rangaistuksiin.”

    Yhdysvaltain Oikeusministeriön tilastojen arvion mukaan joka kolmas musta joutuu jossain elämänsä vaiheessa vankilaan. Amerikan kansalaisoikeusjärjestön mukaan joka 15. afro-amerikkalainen on parhaillaan telkien takana eli noin 900 000, kun valkoihoisista vankilassa on joka 106 eli lähes puolet kaikista vangeista on mustaihoisia."

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/08/rasismin-jalkeinen-rodullinen-epatasa-arvo-yhdysvalloissa

    Se, että rasismia ei tunnisteta, on yksi rasismin etenemistä aiheuttava asia.

    VastaaPoista
  2. Tässäkin kiintoisaa faktaa USA:n rasismista

    http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/11/ny-mag-usa-n-y-sukupolvi-yhta-rasistinen-kuin-vanhempansa

    NY Mag: USA:n Y-sukupolvi yhtä rasistinen kuin vanhempansa
    Vapaa käännös artikkelista: Millennials Are Less Racially Tolerant Than You Think. Löydät alkuperäisen artikkelin linkit alkuperäisestä artikkelista.

    "Jos valkoiset milleniaalit olisivat todella huomattavasti suvaitsevaisempia rodun suhteen kuin aiemmat sukupolvet, asia paljastuisi edellämainituissa tiedostamattomien asenteiden testeissä. Ja tästä huolimatta milleniaalit eivät pärjää niissä yhtään sen paremmin kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Esimerkiksi vuosien 2000-2006 aikana tehtyjen 2.5 miljoonan vapaaehtoisen IAT-testin tulos oli, että ikäluokkien välillä on hyvin vähän asenne-eroja lukuunottamatta yli 60-vuotiaita. Muut käryhmien läpileikkaukset osoittavat vastaavia tuloksia: vanhimpia lukuunottamatta tiedostamattomissa asenteissa ei juurikaan ole eroa, vaikka kaikkein vanhimmat toki ovat muita ryhmiä vihamielisempiä muita rotuja kohtaan. Eri ikäryhmissä on kuitenkin se ero, että heidän kykynsä arvioida heidän omia asenteitaan vaihtelee. Eli siinä missä vanhemmat ihmiset aliarvioivat rotuasenteitaan nelinumeroisella asteikoilla 0.38 pisteen verran, nuorimmat kaksi ikäryhmää aliarvioivat rotuasenteitaan keskimäärin 0.52 pisteen verran. Nuoret ihmiset ovat toisin sanoen yksinkertaisesti harhaisempia omien uskomustensa suhteen.

    Mikään tästä ei ole hidastanut milleniaalien harrastamaa itsensä selkääntaputtelua sen tähden, että he ovat rotukysymyksissä niin edistyksellisiä, eivätkä mainitut tosiasiat ole hillinneet heidän optimismiaan rotukysymysten osalta. Paljastavasti ei-valkoiset milleniaalit eivät ole lainkaan niin optimistisia. Pew:n keräämän datan perusteella, kun milleniaaleilta kysytään miten hyvin heidän mielestään valkoiset ja afro-amerikkalaiset tulevat toimeen keskenään vain 13% valkoisista vastaa "ei kovin hyvin/ei ollenkaan hyvin", kun taas ei-valkoisista milleniaaleista 30% on tätä mieltä. Eli tässä on selkeitä epäjatkuvuuskohtia - sekä sen suhteen miten valkoiset milleniaalit näkevät itsensä peilistä ja heidän todellisten asenteidensa välillä - että sen suhteen miten valkoiset ja ei-valkoiset milleniaalit tulkitsevat kehityksen nykytahdin.

    On totta, että Amerikasta on tulossa rodullisesti monimuotoisempia paikka ja kuten usein mainitaan, on todennäköistä, että valkoiset joutuvat vähemmistöksi noin vuoden 2050 tietämillä. Toivottavasti tämä monimuotoisuus tuo myötään enemmän ymmärrystä. Mutta monet havainnoijat, jotka vetoavat stereotyyppeihin, joita milleniaaleilla on itsestään luovat väärää edistyksentunnetta, koska milleniaalien käsitys heidän edistyksestään lepää varsin kyseenalaisella empiirisellä pohjalla. Milleniaalit saattavat lopulta tuottaa rodullisesti edistyksellisemmän aikakauden, mutta tällainen muutos vaatii syvempää ymmärrystä rodusta ja rasismista kuin monilla valkoisille milleniaaleilla on, sen sijaan että he toistelevat toisaan kehuvaa retoriikkaa rodunjälkeisestä yhteiskunnasta."


    Toinen kiintoisa kirjoitus:

    http://www.hs.fi/ulkomaat/a1373861078956

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyökkäys on paras puolustus? Entä Suomessa? Entä muiden kuin afroamerikkalaisten tilanne Yhdysvalloissa? Entä erot osavaltiotasolla? Osavaltiotasolla erot ovat suuria täällä.

      palaan kuitenkin alkuperäiseen kysymykseeni Suomesta. Miksi siitä on niin vaikeaa puhua? Miksi on helpompaa siirtää keskustelu muualle, Yhdysvaltoihin. Vastaisit mieluummin ajatuksillasi rasismista Suomessa, missä maahanmuutto on tuoreempaa.

      Poista
    2. Minulla on kiireinen elämä ja rajallinen määrä aikaa. Haluan mieluummin keskustella suomalaisesta rasismista ihan muissa ympyröissä kuin amerikkalaistuneen, jo kauan sitten Suomesta muuttanee rouvan kanssa, joka kirjoittelee hyvin vähän oman maansa ongelmista ja analysoi niitä hyvin vähän, mutta haukkana tarttuu kaikiin entisen kotimaansa lehdistössä esiin nouseviin päivän polttaviin ongelmiin.

      Olet amerikkalainen, joka tätä nykyä tietää hyvin vähän Suomen tilanteesta meihin suomalaisiin verrattuna. Jotain enemmän tiedät varmaan USA:n ongelmista ja USA:n rasismista. Kertoisit niistä, etkä puhuisi Suomen asioista aina vain silloin, kun joku Suomen ongelma pompahtaa mieleesi.

      Tuokin voi olla jonkinlaista rasismia, että haluat aina puhua omasta uudesta kotimaastasi lähinnä positiivisessa ja ylistävässä sävyssä ja jättämästäsi maasta Suomesta, negatiivisessa sävyssä, fokus ongelmissa.

      Tämä ei ole mitään uutta, vaan jo pitkään havaittu ja kritisoitu linjasi.

      Poista
    3. Sinä itse aloitit. Sinä itse siirrät rasismi-keskustelun muualla, pois omasta kotimaastasi. Onko se helpompaa noin? Onko sinulle vaikeaa keskustella oman maasi rasismista?

      On osa amerikkalaista rasismia, että köyhyys, ongelmat ja kaikkinainen vähäosaisuus pakkautuu tietyille huonommille alueilla ja vauraus ja paremmat olosuhteet kertyvät tietyille alueille, tiettyihin osa-valtioihin, tiettyihin kaupunkeihin, tiettyihin kaupungin osiin.

      Tämän kehityskulun on pelätty johtavan ghettoutumiseen ja rikkaiden ja hyvin voivien saarekkeisiin ja köyhien ja huonommin voivien saarekkeisiin. Yleensä valtioiden tavoitteena on, että isoja alueellisia eroja ei syntyisi hyvinvoinnin jakautumisessa, koska se pahentaa syrjäytymisen ja väkivallan kierrettä ja edesauttaa väkivaltaisten mellakoiden syntyä tietyillä alueilla ja terroritekoja myös rikkaiden asuttamille luksusalueille.

      Poista
  3. Hyvä, ettet ole kokenut rasismia. Olisihan se ihme, jos sitä kokisit ainakaan anglosaksisen valtaväestön taholta, koska ulkonäkösi ja englannin kielen lausumisesi ei taida valtaväestöstä erotakaan. Joku aika sitten kerroit, että moni ei edes tiedä, että olet maahanmuuttaja. Miten sitten mamujen mahdollisesti kokemaa rasismia voisitkaan kohdata, jos sinua ei mamuksi edes tunnisteta. :)

    Ikävää, että rasismia on olemassa. Suomessakin on rasismia, samoin Jenkeissä. Suomessa on kuitenkin vielä sen verran siedettävä tilanne, ettei "väärän" ihonvärinsä vuoksi joudu helpommin poliisien ampumaksi kuin valtaväestön väriset. USA:ssa on aika vaarallista olla mustaihoinen, koska poliisitkin voivat rasistisista syistä ampua väärään paikkaan sattuneen mustaihoisen syyttömän paljon helpommin kuin valkoisen. Tuomioistuimissakin Jenkeissä samoista rikoksista mustaihoiset saavat tilastollisesti paljon pahemmat rangaistukset kuin valkoihoiset. Suomessa rasismi ei ole ainkaan vielä näin pitkällä. Toivottavasti ei koskaan tule olemaankaan.

    Usa:ssa valkoihoisetkin kokevat saavansa rasismia osakseen.

    http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/112497-yllattava-loyto-valkoiset-kokevat-rasismia-usassa

    Tässä on muuten erittäin kiinnostava kirjoitus rasismista :

    http://tamapaiva.blogspot.fi/2015/11/rasismia-valkoisia-kohtaan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se ettei ihonvärinsä takia tule ammutuksi riittävä tilanne? Entä muut rodut kuin mustaihoiset Yhdysvalloissa?

      Mikä on käsityksesi Suomen tilanteesta ja ennen kaikkea tulevaisuudesta? Kasvaako Suomesta maa jossa maahanmuuttjat ovat osa yhteiskuntaa?

      Poista
    2. Niin, olen valkoinen ja puhun englantia. Toisaalta en kätke taustaani ja sen enempää työtä hakiessani kuin muutenkaan. On kasvattavaa asua alueella jossa diversiteetti on osa elämää.

      Poista
  4. Tykkäät näköjään vieläkin analysoida Suomen ongelmakenttää enemmän kuin oman kotimaasi ongelmakenttää. Me täällä Suomessa kyllä olemme lukeneet ja keskustelleet paljonkin rasismista, jota meidänkin maassamme esiintyy. Olisikin erityisen kiinnostavaa lukea sinulta USA:n kansalaiselta, millaisena rasismi näyttäytyy maassasi nykyään. Miten se esim ilmenee?

    Minunkaan lintukoto-asuinympäristössäni Suomessa ei näy kaikkein kärjistyneimmät maamme ongelmat, mutta toki olen silti perillä koko maammekin monista asioista ja tapahtumista ainakin jossain määrin. Varmasti sinäkin sen verran luet maasi tiedotusvälineitä ja katselet dokumentteja, että jotain tiedät USA:n rasismista. Ehkä olet sentään jotakin myös itsekin joskus havainnut? Olisi kiinnostavaa tosiaan siitäkin kuulla USA:ssa asuvalta.

    On toisaalta sanottu, että USA:ssa rasismi on nykyään piilotetumpaa ja salakavalampaa kuin ennen ja rasistiset asenteet ja niiden vaikutukset monien elämään eivät ole lieventyneet vaan esim ihonvärin mukaiiset koulutus-, ammattiura-, asuinympäristö-, terveystilanne- ym erot saattavat olla jopa kasvamassa. Mitä mieltä olet:onko rasismi muuttanut muotoaan maassanne esim viimeisten 20-vuoden aikana paljonkin?

    Oletko sitä mieltä, että rasismia kohtaavat eniten ne, jotka eroavat jotenkin valtaväestöstä?

    Sanoisitko sen olevan rasismia, jos jostakin kansasta tehdään liian karkeita stereotypioita?

    Voiko sinusta autistien, vammaisten tai köyhien huonompi kohtelu normiväestöön verraten olla jonkinmoista rasismia?

    -Lilla Lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasismi on alueistunut aikaisempaa enemmän. Mikä on Suomen tulevaisuus? Osataanko Suomessa taklata näitä ongelmia paremmin kuin muualla maailmassa? Miten olisi parasta toimia että rasismi vähenisi Suomessa?

      Poista
    2. Sinä olet käsittääkseni tämän blogin varsinainen sisällöntuottaja, eivätkä kommentoijasi. Tosin usein ainoa yhdysvallat-kriittinen aineisto ja linkit tutkimuksiin eri ongelmakentistä Yhdysvalloista tulee vain blogisi lukijoilta. Sinulta tulee eniten vain sitä siloiteltua kuvaa Yhdysvaltojen tilanteesta.

      Kommentoijalla oli hyviä, analyyttisia kysymyksiä, mutta vaivauduit vastaamaan vain yhden lauseen, joka ei edes vastannut oikeasti mihinkään noista kolmesta kysymyksestä.

      "Rasismi on alueistunut aikaisempaa enemmän."

      Tuo oli sinun pinnallinen vastauksesi ja siitä heti syöksyit pyytämään ties mitä analyysia Suomen tilanteesta.

      Miksi luulisit, että sinun ilmaisemallasi asenteella (melko ylimielisellä sekä rasistisella Suomea ja suomalaisia kohtaan) , blogisi lukijoista monikaan innostuu kertomaan sinulle ajatuksiaan Suomen tilanteesta ja niistä asioista, joihin me suomalaiset haluamme korjauksia.

      Voin kertoa, että me suomalaiset saamme keskustella paljon rakentavimmissa ja asiantuntevimmissakin foorumeissa maamme rasismista kuin melkoisen asenteellisessa blogissasi.

      Olet nyt saanut kritiikkiä sisällöntuotto -tavastasi ja tuottamasi sisällön asenneilmastosta. Voit reagoida jollain muutoksella tai sitten jälleen kerran porskuttaa eteenpäin jo tutuksi tulleella tyylilläsi eli Yhdysvalloista puhut myönteisissä asioissa fokus ja Suomesta negatiivisissa asioissa fokus. Voisiko olla, että tälläisissä asenteissa juuri muhiikin rasismin kasvun ja leviämisen ydin. Fokukset asetellaan puolueellisesti, jotain suosien ja jotain muuta negatiiviseen keskittyen.

      Ainoa paikka, jossa minä suomalaisena olen kokenut kohdanneeni rasismia on sinun blogisi ja sinun suomalaisuuteen ja suomalaisiin usein vähätellen ja ivaten kohdistuneet kirjoituksesi.

      Olen lukenut blogiasi kauan ja niitä suomalaisia ja suomalaisuuden "tyhmyyksiä" ivaavia ja päivitteleviä kirjoituksia on ollut sen verran paljon, että koen sen jo rasistiseksi asenteeksi.



      Poista
    3. Asuinalueitten eriytyminen ja suuret alueelliset erot varallisuudessa, koulutustasossa asukkaitten etnisessä taustassa yms ovat asia, johon Suomessa kuten monessa muussakin maassa pyritään puuttumaan. Alueellista eriytymistä kuitenkin tapahtuu edelleenkin, vaikka päinvastaiseen pyritään monilla keinoilla.

      https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0ahUKEwjqh5P8zNnLAhUlJHIKHTa0Cg4QFggrMAM&url=https%3A%2F%2Fhelda.helsinki.fi%2Fhandle%2F10138%2F38278&usg=AFQjCNFFaXdswe1SVyOaZvRTWZQOhVOkTg


      Suomessa pyritään asuinalueiden eriytymisen vähentämiseen.

      http://www.outialanko.fi/blogikutsut/asuinalueiden-eriytyminen-voidaan-estaa

      Pidetäänkö asuinalueiden eriytymisen estämistä ja gettoutumisen vähentämistä USA:ssa tärkeänä asiana ja tehdäänkö sen eteen töitä? Mitä mieltä itse olet asuinalueiden eriytymisestä sosioekonomisesti ja rikokostilastollisesti ym?

      Poista
  5. Mistä USA riitelee eniten tällä hetkellä? Onko se asia presidenttiehdokas Trump ja mitä siitä seuraa, jos Trumpista tulee seuraava presidentti. Itseäni ihan hirvittää moinen ajatus koko maailman tilan vakauden takia.

    Mitä syitä USA:ssa on nostettu esiin, miksi Trump on saanut niin paljon suosiota vaaleissa? Mitä se kertoo USA:sta, mitä mieltä olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Presidenttiehdokkaista tosiaan täällä riidellään puolittain kauhunsekaisesti. Sekä Trumpin että Sandersin kannattajille lienee yhteistä kaipuu muutokseen. Trump myös vetoaa valkoiseen alempaan keskiluokkaan, joka kokee tulleensa riistetyksi, jonka työpaikat ovat siirtyneet muihin maihin ja joille terveydenhuoltouudistus on ennen muuta esiintynyt terveydenhuollon huonommalla saatavuudella ja kalliimmalla hinnalla.

      Poista
    2. Mä palaan tähän aiheeseen vielä omalla kirjoituksellaan, ja olen aihetta jonkun verran jo aiemmin sivunnutkin.

      Poista
  6. Suomi on rasistinen maa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Taidan olla siinä vähemmistössä, keitä kirjoituksesi ei siis suututtanut.
    Työskentelen koulussa, jossa on paljon maahanmuuttajia. Oppilaita Koreasta, Venäjältä, Saksasta, Sudanista, Burmasta, Kiinasta, Ruotsista, Briteistä, Iranista... Kaiken värisiä ja kielisiä löytyy. Rasismia meidän koulussa on hirveän vähän, voisin sanoa, että se on melkein olematonta.
    Itse uskon, että Suomi on muuttumassa suvaitsevammaksi. Näen sen juuri meidän koulun lapsissa, heistä kasvaa selvästi monikulttuurisempi ja suvaitsevampi sukupolvi, kuin tämä edellinen.
    Ehkä se on positiivista ajattelua, mutta koko elämäni ajan olen saanut seurata Suomen muuttumista monikulttuurisemmaksi ja suvaitsevammaksi. Tuntuu vaan, että rasisteja ja muita vastaavia kuunnellaan eniten tällä hetkellä, he huutavat koviten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa lukea että Suomesta on tulossa suvaitsevaisempi. Tämän hetkisessä aallokossa kun positiivinen suuntaus ja suvaitsevuuden kasvu saattaa jäädä helposti huomaamatta!

      Poista
  7. Hei! Olen opiskellut jonkun verran sosiaalipsykologiaa. Minusta voisi olla hyvä tuoda esiin tähän keskusteluun joitakin sos.psykologisia näkökulmia käyttännön tasolle soveltaen.

    Ihminen kommunikoi eri lailla niiden kanssa, jotka hän kokee oman ryhmänsä jäseneksi verrattuna ryhmän ulkopuolisiin. Tämä on tärkeää hahmottaa sosiaalisissa tilanteissa tai saattaa lyödä päänsä jatkuvasti seinään.

    Esimerkkitapauksia:

    On saksalainen, joka kokee itsensä saksalaiseksi ja muutkin kokevat näin. Hän jopa asuukin Saksassa. Sitten on suomalainen, joka asuu Suomessa. He kohtaavat.

    Saksalainen on juuri lukenut äärioikeiston ja natsismin kannatuksen lisääntyneen Suomessa erään kirjoituksen mukaan. Niinpä hän intoutuu puhumaan suomalaiselle aiheesta ja kyselee, mitä asialle pitäisi tehdä ja mihin suuntaan Suomi on kulkemassa tässä suhteessa. Oman maansa tilanteen hän kuittaa lyhyesti ja pitää sitä lähes ongelmattomana.

    Suomalainen ei koe saksalaista oman ryhmänsä suomalaisten jäseneksi, joten hän ei lähtökohtaisestikaan ole valmis ruotimaan oman ryhmänsä asuinmaan asioita yhtä luontaisesti ja avoimesti jonkun ulkopuolisen kuin oman ryhmäläisen, suomalaisen kanssa. Suomalainen myös tietää, että asiat eivät ole kovin kummoisessa jamassa saksalaisen omassa kotimaassa juuri tässä ko.asiassa, joten suomalainen kokee keinotekoisena tunkeiluna alkaa pohtimaan juuri Suomen tilannetta jättäen Saksan tilanteen lähes käsittelemättä. Suomalainen myös ihmettelee saksalaisen vaikuttimia hänen yksipuoliseen lähestymiseensä aihekenttään.

    Tämä keskustelu tyssää siis aika lyhyeen ja kummallekaan osapuolelle ei jää siitä myönteistä kuvaa.

    Samoin olisi helposti käynyt, jos suomalainen olisi lähestynyt saksalaista kertomalla lukeneensa saksalaisten olevan hyvin ujoa, varauksellista ja estynyttä kansaa ja kysymällä, miten kovasti te saksalaiset kärsitte siitä, onko tilanne pahenemassa ja mitä asialle aiotaan tehdä.

    Sen sijaan, jos kumpikin olisi ennen toisen ryhmän mahdollisten ongelmien kimppuun syöksymistään tiedostanut, että tässä ei olla saman ryhmän jäseniä ja jos haluan keskustella tuon toisen ryhmän ongelmista, minun kannattaa kuitenkin ottaa ongelma laajemmin esiin ja tuoda oman ryhmänikin tilanne tuon asian suhteen avoimesti esiin (ei oman ryhmän sosiaalista statusta ainakaan nostaen). Kun ongelmasta keskustellaan laajemmassa perspektiivissä ja kumpikin suostuu kertomaan myös ja mieluiten jopa erityisesti oman ryhmänsä ongelma-alueista, voi kumpikin (ihminen tai ryhmä) avautua helpommin ja voi syntyä rakentavakin keskustelu.

    -jatkuu

    Sosiaalipsykologiafani

    VastaaPoista
  8. Ihmisillä ja ihmisryhmillä on taipumus pyrkiä kohottamaan omaa tai oman ryhmänsä sosiaalista statusta ja usein pyrkiä laskemaan toisen, ulkopuolisen ryhmän sosiaalista statusta. Tälle on luontaiset inhimilliset selityksensä, mutta se ei ole suinkaan yleensä hyödyllistä eikä rakentavaa. On tutkittu, että ihmiset, jotka kommunikoinnissaan osaavat tarpeen tullen sopivasti laskea omaa tai oman ryhmänsä sosiaalista statusta, saavat toisetkin käyttäytymään mielyttävämmin ja avoimemmin, niin ettei sitä oman ryhmän paremmuutta välttämättä teekään mieli korostaa. Tällöin rakentavia, avoimia ja rehellisiä keskusteluja syntyy helpommin jopa eri ryhmiin kuuluvien välillä. Ihmiset tai ryhmät, jotka eivät alituisesti pyri nostamaan keskusteluissa omaa tai oman ryhmänsä statusta (ja laskemaan muiden), ovat myös pidetympää seuraa tai halutumpia yhteistyökumppaneita.

    Jos keskustelijat kuuluvat samaan ryhmään ryhmään tai ryhmän elämään liittyvistä ongelmista puhutaan yleensä avoimemmin ja rentoutuneemmin kuin ryhmän ulkopuolisten kanssa. Ollaanhan sitä sentään samassa veneessä. Ryhmän sisäisessäkin keskustelussa avoimmuutta edistää, ettei kukaan pyri erityisesti nostamaan omaa statustaan ja laskemaan toisten, vaan ainakin aika ajoin ennemminkin päinvastoin.

    Ajattelen, että muut autistien vanhemmat näkevät Yksiksen saman ryhmän jäsenenä autismiasiassa ja ovat autismiin liittyvissä aiheissa valmiita aika avoimeenkin ja heikkouksiakin paljastavaan keskusteluun. Yksiskin kertoo varsin avoimesti itse "autismiperheen" ongelmista ja se herättää halua avoimmuuteen muillakin.

    Sen sijaan blogin lukijoista suurin osa varmaankin kokee Yksiksen amerikkalaiseksi eikä niinkään suomalaiseksi. Yksiskin antaa sen kuvan, että hän on identiteetiltään ennemminkin amerikkalainen kuin suomalainen ja näin hän on muistaakseni itsekin kertonut. Yksis on myös Yhdysvaltain kansalainen virallisestikin. Niinpä on ymmärrettävää, että suomalaiset kokevat Yksiksen ulkopuolisena eikä oman ryhmän jäsenenä suomalaisten ongelmista puhuttaessa. Niinpä hedelmällisempää olisi, että mikäli Yksis ottaa jonkun ongelman teemakseen, hän kirjoittaisi siitä enemmän oman maansa ja oman kansansa amerikkalaisten tilanne kiikarissaan tai ainakin yhtä paljon kuin toisen ryhmän, suomalaisten ongelmat kiikarissa.

    Toki jokainen blogisti voi toimia miten haluaa, mutta sosiaalisissa tilanteissa on hyvä hamottaa, mistä mikin johtuu ja mitä erilaiset ratkaisut voivat tuoda tullessaan ja miksi näin.

    Sosiaalipsykologiafani

    VastaaPoista
  9. Tässä on ote mainiosta teoksesta, jossa puhutaan (joustavan ja ajoittain tarpeellisen) statuksen laskun hyödyistä tilanteessa, jossa halutaan laskea toisten suojauksia alas, jotta syntyisi rakentavaa ja hedelmällistä keskustelua tai neuvottelutuloksia.

    Se, että pystyy välillä laskemaan joustavasti statustaan ( jopa oman mukavuusvyöhykkeensä ulkopuolelle) on keskustelijalla ja neuvottelijalle tärkeä kyky. Se voi tapahtua esim kertomalla omista tai oman ryhmän vaikeuksista ja haasteista.

    Oman satuksen nosto sen sijaan voi toimia kuin ärsyttävänä haasteena keskustelun tai neuvottelun vastapuolta kohtaan ja saada aikaa vastapuolen suojauksien nosto-reaktion.

    Neuvotteluvalta - Sivu 51 - Google-teoshaun tulos

    Sosiaalipsykologiafani

    VastaaPoista
  10. Jos yhden maan kansalainen lähtee toisen maan ongelmat edellä keskusteluun tuon toisen maan kansalaisten kanssa, se on vähän kuin joku ehdottais tulla kylään ja sanois, että meillä on siistä, mutta puhutaanpas miten sotkuista teillä on ja minkätähden ja jutellaanpas mitä asialle pitäis tehdä.

    Voi olla, että tulis torjunta ja se kyläreissu & keskustelu jäis lyhyeen tai pitämättä.

    Homma vaan ei toimi niin.

    Se ei vaan oo sosiaalisissa suhteissa korrektia.

    VastaaPoista
  11. Rasismi on negatiivinen tapa reagoida erilaisuuteen. Muutosvastaisuus on valitettavasti hyvin yleistä. Kulttuurierot ovat rikkaus, jos päästään näkemään pintaa syvemmälle. On äärettömän tärkeää olla avoin ja valmis keskusteluun. On tärkeää, että mamut koittavat sopeutua valtaväestöön. Eivät suomalaiset eroa amerikkalaisista suhteessaan uuteen. Heille monikulttuurisuus ei ole uutta! 😂😅wink

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jutta! Just tätä yritän ajaa takaa, ja sitä että miltä Suomi näyttää muutaman vuosikymmenen päästä, kun monikulttuurisuudesta on sielläkin tullut arkipäivää. Osataanko välttää ne karikot ja ongelmat joihin muualla ollaan törmätty? Jospa suomesta tulee kotouttamisen mallimaa?

      Poista
  12. Tähän aiheeseen liittyen olisi varmaan fiksu tuoda esiin määritelmä, mitä se rasismi oikeastaan tarkoittaa. Sehän ei ole vain etnisyyteen tai rotuun liittyvää syrjimistä tai sortoa vaan sillä on laajempi määritelmä:

    "Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää.[1] Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen. (lähde:Wikipedia)"

    Kuten havaita saattaa rasismia voi esiintyä ihan samaan rotuun ja kansallisuuteen kuuluvien ulkonäöllisesti samankaltaisten ihmisten keskenkin. Rasismia onkin esiintynyt epäilemättä koko ihmiskunnan historian ajan. Se ei ole vain meidän aikamme vitsaus.

    T: määritelmäintoilija

    VastaaPoista
  13. Löysin kiinnostavan kirjoituksen rasismista ja suvaitsevaisuudesta.

    http://olliposti.fi/suvaitsevaisuuden-sokea-piste/

    "6-tason eli ”vihreän maailmankuvan” ristiriita on, että se suvaitsee vain suvaitsevaisuutta, ja tuomitsee tuomitsevuuden – eli samalla itsensä, koska suvaitsevaiset ovat usein innokkaimpia suvaitsemattomuuden tuomareita. Tämä ristiriita, kun siihen lopulta havahtuu, johtaa ennen pitkää integraaliselle tasolle – jossa suvaitaan myös epäsuvaitsevaisuus silloin kun sillä on kokonaisuutta katsoen paikkansa siinä tilanteessa – onhan kasveillakin oma immuniteettinsa; eivät nekään suvaitse mitä tahansa, vaikka toki mieluiten elävät pääosin jonkinlaisessa rauhassa ja harmoniassa."

    "6-tason ajattelijalle on vielä ok pakottaa toiset suvaitsevaisuuteen politiikan ja keskitetyn valtamedian keinoin – ja nimenomaan juurikin sellaiseen suvaitsevaisuuteen jonka 6-tasolainen itse ymmärtää ja hyväksyy. Ja sitten ihmetellään, miksi ihmeessä ”suvaitsemattomat” eli ne erilaiset eivät haluakaan kustantaa heidän multikulttuuristamistaan itse maksamillaan verorahoilla?

    Voisimmeko kuitenkin sallia ihmisille mahdollisuuden elää oman kulttuurinsa ja tapojensa mukaisesti, omassa maassaan? Vai onko enemmän ok olla rasistinen suomalaista kohtaan? 6-tasolaisten mukaan on, koska juntit ovat erilaisia eivätkä edusta samaa ainoaa oikeaa monikansallista egalitarismia."

    "Integraalisella tasolla oman maan kansalaista kohtaan harjoitetun rasismin perusteluksi ei enää käy, että heitä saa kohdella ala-arvoisesti, “koska he ovat rasisteja”. Jokainen ihmisiä henkilökohtaisesti tunteva tietää, kuinka rasistisia vaikkapa kongolaiset ja somalialaiset maahanmuuttajat saattavat olla toisiaan kohtaan – eivätkä omaa kulttuuriaan arvostavat alavieskalaiset todennäköisesti ole sen rasistisempia tai väkivaltaisempia keskimäärin."

    "Mistä nykyrasismi johtuu?

    Otetaan pieni ajatusleikki. Luodaan systeemi, jossa Olli saa automaattisesti enemmän rahaa kuin voisi koskaan haaveillakaan kotimaassa tienaavansa, kunhan vaan jotenkin selviytyy laittomasti Australiaan – ehkäpä mafian avustuksella, ja ohi laillistenkin maahanmuuttajien tai sinne pyrkivien. Sovitaan, että Olli saa jopa enemmän rahaa kuin moni työssäkäyvä australialainen, joiden ahkeruudesta Ollin ilmainen raha otetaan suoraan pois, paikallisilta kyselemättä. Oletetaan vielä, että australialaiset eivät ole itse valinneet luoda tällaista systeemiä, vaan heitä kontrolloiva omia päivänvaloakestämättömiä agendojaan ajava hallintokoneisto on alistanut aussit osallistumaan epäreiluksi kokemansa systeemin ylläpitoon – tai sitten itkeä ja suostua mikäli ylipäänsä haluavat jotain elantoa itselleenkin laillisesti tienata. Ja oletetaan vielä, että heistä suurin osa tajuaa tämän kaiken, vaikka valtamedia kuinka koittaisi sanoa muuta. Saattaa tulla ”hieman” pahaa katsetta kaupungilla. :) Ja voi olla, etten itsekään edes alunperin rakasta niinkään Australiaa, vaan ennen kaikkea kohdemaata hallinnoivan koneiston tarjoamaa ilmaista elantoa, josta asiakkaita kalastelevan ihmiskuljetusverkoston kautta olen saanut vihiä."

    Kiintoisaa pohdintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa! Kiitos siitä. Niinhän se on, missä kohtaa suvaitsevaisuudesta tulee suvaitsemattomuutta, ja kuinka paljon kenenkään nyt ylipäätään tarvitsee suvaita.

      Asiat ei tosiaankaan ole mustavalkoisia ja yhä harvemmin on yhtään mihinkään olemassa sitä yhtä ainoaa oikeaa vastusta. Vastaus kun aina riippuu siitä kenen kannalta asiaa katsotaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi