Siirry pääsisältöön

6. luukku - itsenäinen vai itsepäinen




Tiskikoneessa on vettä vaikka pesuohjelma on päättynyt jo aikaa sitten. Kosteus on höyrystynyt laseihin ja lautasiin, vesi on sameaa ja saippuaista. Sadattelen itsekseni sillä tämä ei ole ensimmäinen ja tuskin on viimeinenkään kerta, perkeleen kone, kunhan siitä ei nyt olis pumppu rikki vaan ”vain” poistoputki tukossa. Poistoputken osaan korjata itsekin, pumppu on sen verran kallis että täytyy miettiä koko värkin vaihtamista uuteen. Lapioin marimekon yöpaidassa kontillani vettä tiskarinpohjalta leivontakulhoon desin mitalla, se on kokemuksen mukaan paras ase sillä ne vesilitrat levittäytyy aika laakeina sinne koneen pohjalle, kun kone on noin suunnilleen tyhjä, haen autotallista työkalupakin ja irroitan koneen ensin keittiöntasosta ennen kuin vedän sen ulos. Taustalla pyörii itsenäisyyspäivän kunniaksi linnanjuhlat; ”Nyt kättelyvuoroon on tulossa kokoomuksen kansanedustaja se ja se puolisonsa sen ja tän kanssa... tässä tulee vuorineuvos tämä ja tuo, eikun oliskohan se sittenkin...” Fredde ei osallistu näihin hommiin, itsenäinen suomalainen nainen on tarvittaessa myös putkimies-maalari-sähkäri tai tiskikoneen korjaaja. Fredde osallistuu vasta siinä vaiheessa kun diagnostiikka on tehty. Tiskikoneen korjaaja kutsutaan vasta siinä vaiheessa kun on pakko, tällä kertaa taitaa olla pakko - poistoputki on ihan jees, pumppu on rikki ja sen vaihtamisen jätän jopa minä ammattilaiselle.



Suomalainen nainen selviää mistä tahansa, se on se oppi minkä olen kotoa mukanani vienyt maailmalle. Suomalainen, itsenäinen, nainen käyttää vasaraa ja ruuvimeisseliä siinä missä sahaa ja kirvestäkin, naulan upotessa seinään vähän liian sutjakasti poraa suomalainen nainen seinään propun. Se on vähän kunnia-asiakin, että minä osaan – ihan itse, kunnia-asia niin pitkälle että hetkittäin herää kysymys siitä onky kyse sittenkään itsenäisyydestä vai ehkä kuitenkin itsepäisyydestä. 



Olen kasvanut itsenäisessä Suomessa siihen että saan valita. Saan valita mitä sanon ja miten ajattelen. Saan korjata tiskikoneen ja ihan yhtälailla Fredde saa olla korjaamatta sen. Vapaus valita. Vapaus päättää. Vapaus tulla kuulluksi ja kuunnella. Oikeus näkyä ja tulla nähdyksi. Itsestäänselvyyksiä jotka niin monelta muulta tässä maailmassa puuttuvat.

Linnan juhlat jatkuvat taustalla. Kuuntelen miten haastateltava kertoo että televisiointi tuo suomalaisten idolit lähelle ja näin jokainen saa osallistua linnan juhliin. Ai idolit? Mitkä idolit? Onhan siellä juhlissa toki kaikenlaisia osaajia mutta päällimmäisenä mielessä on edelleen poliitikot, heistä ei taida kovin usein ihan idoliksi asti olla.



Lupasin lapsille että illalla katsotaan Tuntematon Sotilas, se uusi jota en ole nähnyt. Me sytytetään kaksi kynttilää ja avataan pullo kuohuvaa. Itsenäisyyspäivänä. Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...