Siirry pääsisältöön

2. luukku - tonttu

Beer Pong 



Koko perhe odottaa Tontun ja sen ystävän Clairen jokavuorisia seikkailuja meidän kotona. Liioittelen, en usko että Fredde välittää tuon taivaallista siitä tuleeko ne vai ei, mutta mulla on kivaa ja lapset odottaa niitä ihan tosissaan. Amerikkalainen tonttuperinne, Elf on the Shelf on vähän vastaava kuin ne suomalaiset tonttuovet, mutta tonttua siirretään aina lasten nukkuessa paikasta toiseen. On perheitä joissa tonttu istuu tarkkailemassa perheen pienimpiä ja sitten on näitä meidän perheen kaltaisia, joissa tontut ovat täynnä tarmoa ja puuhailevat kaikenlaista.

Joulutontun alkuperä juontaa juurensa 70-luvulle, Fisbee tonttuun. Kansallinen ja kansainvälinen hitti siitä tuli vasta 2000-luvun alkupuolella ja nykyään Elf on the Shelf löytyy jo yli 12 miljoonasta kodista. Meidän perheessä tonttuja on kaksi.

Kahvinkeitossa.


Ensimmäinen meidän tontuista aloitti työnsä jouluna 2009 ja työskenteli meidän perheessä itsekseen aina jouluun 2015. Sinä kesänä tuli Martta ja joulukuisena päivänä se hetki kun Martta löysi Tontun. Tonttu kiidätettiin pohjoisnavalle tonttusairaalaan ja loppukauden vakavasti loukkaantunutta Tonttua tuurasi Claire. Tontun taika katoaa ihmiskäden kosketuksesta ja vaikka koiran kosketus olikin vaarallinen, ei se onneksi kuitenkaan ollut kuolettava. Seuraavana jouluna meillä oli kaksi tonttua sillä pitihän koirahyökkäyksen toipilaasta pitää huolta. Mitä vanhemmaksi meidän kolmikkomme kasvaa sitä vallattomammaksi heittäytyy meidän perheen tonttukaksikko.


Pikaisella Googlauksella löytyy kasapäin toinen toistaan hurjempia ideoita ja toisella vilkauksella myös tarinoita siitä hetkestä kun äiti herää varhaisaamun tunteina siirtämään perheen tonttua.

Mäenlaskua.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää