Siirry pääsisältöön

2. luukku - tonttu

Beer Pong 



Koko perhe odottaa Tontun ja sen ystävän Clairen jokavuorisia seikkailuja meidän kotona. Liioittelen, en usko että Fredde välittää tuon taivaallista siitä tuleeko ne vai ei, mutta mulla on kivaa ja lapset odottaa niitä ihan tosissaan. Amerikkalainen tonttuperinne, Elf on the Shelf on vähän vastaava kuin ne suomalaiset tonttuovet, mutta tonttua siirretään aina lasten nukkuessa paikasta toiseen. On perheitä joissa tonttu istuu tarkkailemassa perheen pienimpiä ja sitten on näitä meidän perheen kaltaisia, joissa tontut ovat täynnä tarmoa ja puuhailevat kaikenlaista.

Joulutontun alkuperä juontaa juurensa 70-luvulle, Fisbee tonttuun. Kansallinen ja kansainvälinen hitti siitä tuli vasta 2000-luvun alkupuolella ja nykyään Elf on the Shelf löytyy jo yli 12 miljoonasta kodista. Meidän perheessä tonttuja on kaksi.

Kahvinkeitossa.


Ensimmäinen meidän tontuista aloitti työnsä jouluna 2009 ja työskenteli meidän perheessä itsekseen aina jouluun 2015. Sinä kesänä tuli Martta ja joulukuisena päivänä se hetki kun Martta löysi Tontun. Tonttu kiidätettiin pohjoisnavalle tonttusairaalaan ja loppukauden vakavasti loukkaantunutta Tonttua tuurasi Claire. Tontun taika katoaa ihmiskäden kosketuksesta ja vaikka koiran kosketus olikin vaarallinen, ei se onneksi kuitenkaan ollut kuolettava. Seuraavana jouluna meillä oli kaksi tonttua sillä pitihän koirahyökkäyksen toipilaasta pitää huolta. Mitä vanhemmaksi meidän kolmikkomme kasvaa sitä vallattomammaksi heittäytyy meidän perheen tonttukaksikko.


Pikaisella Googlauksella löytyy kasapäin toinen toistaan hurjempia ideoita ja toisella vilkauksella myös tarinoita siitä hetkestä kun äiti herää varhaisaamun tunteina siirtämään perheen tonttua.

Mäenlaskua.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää