Siirry pääsisältöön

23. luukku - hyvää joulua




Aatonaattoaamu valkenee massiivisessa hammassäryssä. Soitan ensin omalle hammaslääkärille – lomalla. Sen jälkeen päivystysnumeroon, mihin jätän viestin. Päivystävä hammaslääkäriasema on sekin kiinni, koska joulu. palaavat joulun jälkeen. Jouluna tämä maa laittaa ovensa kiinni. Oma hammaslääkäri soittaa takaisin myöhemmin ja antaa toimintaohjeita. Saan lopulta iltapäiväksi ajan juurihoitoon – hammaslääkärini suhteilla. Leukaa pakottaa ja taitaa tuo poski olla aavistuksen turvonnutkin... olis pitänyt joo hoitaa aiemmin, niin kuin kolme vuotta sitten kun lääkäri ekaa kertaa sanoi että Suomessa parikymmentä vuotta sitten juurihoidettu hammas pitäis hoitaa uudestaan. Se ei vaivannut, eikä siis ollut ihan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Nyt se kyllä on prioriteettilistalla kärjessä, mun prioriteettilistalla, ei hammaslääkäreitten. 

Joulu tulee silti.

Jokaisessa sängyssä on puhtaat lakanat. Lasten huoneet on siivottu ainakin hetkeksi. 

Illalla tulee ystävät glögille. Saa nähdä miltä mun naama näyttää siinä vaiheessa. Ehkä se juurihoitaja saa sen asettumaan ainakin muutamaksi päiväksi. Hammaslääkäri soittaa, pääsen juurihoitoon tuntia odotettua aiemmin. Juuri tällähetkellä se saattaa olla joulun paras lahja - juurihoito. 

Alakerrassa yskii ja pärskii sairas lapsi. Kuumettakin sillä on.

Joulu tulee silti.

Huomenna on jouluaatto.

Lahjat on paketoitu, paitsi ne muutamat jotka edelleen pitäis tuunata valmiiksi. Mietin olenko unohtanut jotakin autotallin kätköihin. Joulusukkien sisältö odottaa huomista aamua autotallissa. Me hoidetaan sukat pois alta aattoaamuna ja aattoiltana avataan ystäviltä saadut lahjat. En ole koskaan oikein kässännyt sitä joulusukkajuttua jouluaamuna kun väistämättä ne isommat paketit polttelee siellä kuusen alla. Joulusukista on kaikille enemmän iloa kun ne availlaan lievittämään jouluaaton painetta, pieniä ja tarpeellisia juttuja ja jotakin tekemistä odotuksen tunteihin. 

Kinkku menee uuniin huomenna aamupäivästä, samoihin aikoihin kun me istahdetaan pöydän ääreen riisipuurolle, sille missä on se manteli, ja kuunnellaan kuinka Suomen Turku julistaa joulurauhan. Fredden lautasella on leipää. Raukka ei ole 50:ssä vuodessa selvinnyt puurotraumoistaan. Joulurauhanjulistus on tärkeä rituaali mulle, Fredde muistaa miten sitä käytettiin lapsuudessa riehuvien poikien rauhoittamiseen, siis joulurauhalla uhkailua, ja lapsille se on lähinnä kahdeksan minuutin pakkohiljaisuus jonka jälkeen seuraa kysymystulva Porilaisten Marssin verta tihkuvasta sanoituksesta.

Iltapäivällä on joulukirkko. Onko pakko kysyy pojat – on pakko.



Viimeisenä jouluelokuvana iki-ihana Lumiukko.

Illalla istutaan pöytään syömään hyvin. Äyriäisiä. Kinkkua. Laatikoita ei ole. Kinkku on. Ja herneitä. Se ainoa kerta vuodessa kun syödään niitä lapsuudesta tuttuja säilykeherneitä – pieruherneiksi me niitä kutsutaan.

Ja sitten on joulu. Ihana, rakas joulu.

Suklaata ja kuohuvaa, uusia leluja, pehmeä pyjama ja aikaa vain olla. Jos vaikka jaksaisi kävelylle koiran kanssa, tai ehkä ei sitäkään... 

Hyvää joulua jokaiselle lukijalle lähelle ja kauas! Jokainen saa avata oman 24. luukkunsa omassa kodissaan. Omannäköisensä, perinteisen tai perinteettömän. Uudenlaisen? Toisenlaisen? Ehkä samanlaisen kuin ne kaikki edeltäjänsä. Terveenä, sairaana, siivottuna tai siivoamatta.

Joulu on silti.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...