Siirry pääsisältöön

9. 10. ja 11. luukku - kiire jo on

Mun "toimiston" jouluseppele ja tontut.



Onko sulle koskaan käynyt niin että unohdat avata joulukalenterin? Palkinnoksi moisesta huolimattomuudesta saa avata useamman luukun kerralla, ja nauttia poikkeuksellisesta määrästä jouluun johdattelevia yllätyksiä. Huomenna ollaan puolivälissä matkaa jouluun, ja tänään mä tarjoilen sellaisen kiireisen viikon kolme luukkua kerralla tarjouksen.

Mä kun olen tällainen kotikissa joka menee varhain nukkumaan ja herää aamulla ennen muita, on joulunalusviikkojen iltaohjelmassa omat haasteensa, iltatilaisuudet kun venyvät miltei järjestään, ei pikkutunneille, mutta kuitenkin sellaisiin kellonaikoihin että tällaiset vähän vanhemmat naisihmiset ovat tavallisena arkena silloin jo vetäytyneet aikaa sitten villasukat jalassa peiton alle. Niinpä olen tällä viikolla yrittänyt sisällyttää iltapäiväohjelmaan myös iltaan valmistavat päiväunet, ne jotka ehkäisevät ennenaikaista haukottelua iltatilaisuuksissa.

Joulutortut teki kauppansa mun kroatialais-kiinalais-intialais-amerikkalais-jordanialaisessa seurassa. 


9. luukku – toinen seppeleseminaari

Ekan kranssit tehtiin jo marraskuulla, mutta maanantaina järkkäsin toisen kranssikurssin naapureille ja ystäville ja näin meidän keittiönpöydän ympärille kerääntyi kahdeksan naista joulukuisen illan pimeydessä. Ihania naisia jokainen.


10. luukku – ystäviä

Joulunalusajan perinteisiin on kuulunut jo vuosia myös päivällinen läheisten ystävien kanssa. Nykyään voi vierähtää tovi jos toinenkin tapaamisten välillä. Kaksi meistä on yrittäjiä ja ne kaksi muutakin töissä, joten ne menneitten vuosien viikoittaiset kahvikemut ovat jääneet muistoiksi, mutta tästä perinteestä pidetään kiinni. Eilen illalla tavattiin taas, kilistettiin joululle ja menneelle vuodelle, mietittiin tulevaa ja vaihdettiin kuulumisia.


11. luukku – kuusenkoristeet

Kuusenkoristebileet on myös perinne. Näistä olen kirjoittanut jo aiemminkin, siitä miten nelisenkymmentä naista kokoontuu yhteen, kerää terveyssiteitä ja hygieniatuotteita kodittomien naisten turvakotiin ja vaihtaa-varastaa joulukoristeita. Tättis on ollut mukana menossa jokusen vuoden ja näitä kutsuja odotetaan ihan tosissaan. Se joulupakettien varastelu on meinaan mukavaa puuhaa ja ilta venähtää useimmiten lähemmäksi yhtätoista ennen kuin näistä kemuista selvitään kotiin. Kotona uusi koriste ripustetaan kuuseen ennen nukkumaanmenoa. 

Menneitten vuosien koristesatoa. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää