Siirry pääsisältöön

9. 10. ja 11. luukku - kiire jo on

Mun "toimiston" jouluseppele ja tontut.



Onko sulle koskaan käynyt niin että unohdat avata joulukalenterin? Palkinnoksi moisesta huolimattomuudesta saa avata useamman luukun kerralla, ja nauttia poikkeuksellisesta määrästä jouluun johdattelevia yllätyksiä. Huomenna ollaan puolivälissä matkaa jouluun, ja tänään mä tarjoilen sellaisen kiireisen viikon kolme luukkua kerralla tarjouksen.

Mä kun olen tällainen kotikissa joka menee varhain nukkumaan ja herää aamulla ennen muita, on joulunalusviikkojen iltaohjelmassa omat haasteensa, iltatilaisuudet kun venyvät miltei järjestään, ei pikkutunneille, mutta kuitenkin sellaisiin kellonaikoihin että tällaiset vähän vanhemmat naisihmiset ovat tavallisena arkena silloin jo vetäytyneet aikaa sitten villasukat jalassa peiton alle. Niinpä olen tällä viikolla yrittänyt sisällyttää iltapäiväohjelmaan myös iltaan valmistavat päiväunet, ne jotka ehkäisevät ennenaikaista haukottelua iltatilaisuuksissa.

Joulutortut teki kauppansa mun kroatialais-kiinalais-intialais-amerikkalais-jordanialaisessa seurassa. 


9. luukku – toinen seppeleseminaari

Ekan kranssit tehtiin jo marraskuulla, mutta maanantaina järkkäsin toisen kranssikurssin naapureille ja ystäville ja näin meidän keittiönpöydän ympärille kerääntyi kahdeksan naista joulukuisen illan pimeydessä. Ihania naisia jokainen.


10. luukku – ystäviä

Joulunalusajan perinteisiin on kuulunut jo vuosia myös päivällinen läheisten ystävien kanssa. Nykyään voi vierähtää tovi jos toinenkin tapaamisten välillä. Kaksi meistä on yrittäjiä ja ne kaksi muutakin töissä, joten ne menneitten vuosien viikoittaiset kahvikemut ovat jääneet muistoiksi, mutta tästä perinteestä pidetään kiinni. Eilen illalla tavattiin taas, kilistettiin joululle ja menneelle vuodelle, mietittiin tulevaa ja vaihdettiin kuulumisia.


11. luukku – kuusenkoristeet

Kuusenkoristebileet on myös perinne. Näistä olen kirjoittanut jo aiemminkin, siitä miten nelisenkymmentä naista kokoontuu yhteen, kerää terveyssiteitä ja hygieniatuotteita kodittomien naisten turvakotiin ja vaihtaa-varastaa joulukoristeita. Tättis on ollut mukana menossa jokusen vuoden ja näitä kutsuja odotetaan ihan tosissaan. Se joulupakettien varastelu on meinaan mukavaa puuhaa ja ilta venähtää useimmiten lähemmäksi yhtätoista ennen kuin näistä kemuista selvitään kotiin. Kotona uusi koriste ripustetaan kuuseen ennen nukkumaanmenoa. 

Menneitten vuosien koristesatoa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...