Siirry pääsisältöön

9. 10. ja 11. luukku - kiire jo on

Mun "toimiston" jouluseppele ja tontut.



Onko sulle koskaan käynyt niin että unohdat avata joulukalenterin? Palkinnoksi moisesta huolimattomuudesta saa avata useamman luukun kerralla, ja nauttia poikkeuksellisesta määrästä jouluun johdattelevia yllätyksiä. Huomenna ollaan puolivälissä matkaa jouluun, ja tänään mä tarjoilen sellaisen kiireisen viikon kolme luukkua kerralla tarjouksen.

Mä kun olen tällainen kotikissa joka menee varhain nukkumaan ja herää aamulla ennen muita, on joulunalusviikkojen iltaohjelmassa omat haasteensa, iltatilaisuudet kun venyvät miltei järjestään, ei pikkutunneille, mutta kuitenkin sellaisiin kellonaikoihin että tällaiset vähän vanhemmat naisihmiset ovat tavallisena arkena silloin jo vetäytyneet aikaa sitten villasukat jalassa peiton alle. Niinpä olen tällä viikolla yrittänyt sisällyttää iltapäiväohjelmaan myös iltaan valmistavat päiväunet, ne jotka ehkäisevät ennenaikaista haukottelua iltatilaisuuksissa.

Joulutortut teki kauppansa mun kroatialais-kiinalais-intialais-amerikkalais-jordanialaisessa seurassa. 


9. luukku – toinen seppeleseminaari

Ekan kranssit tehtiin jo marraskuulla, mutta maanantaina järkkäsin toisen kranssikurssin naapureille ja ystäville ja näin meidän keittiönpöydän ympärille kerääntyi kahdeksan naista joulukuisen illan pimeydessä. Ihania naisia jokainen.


10. luukku – ystäviä

Joulunalusajan perinteisiin on kuulunut jo vuosia myös päivällinen läheisten ystävien kanssa. Nykyään voi vierähtää tovi jos toinenkin tapaamisten välillä. Kaksi meistä on yrittäjiä ja ne kaksi muutakin töissä, joten ne menneitten vuosien viikoittaiset kahvikemut ovat jääneet muistoiksi, mutta tästä perinteestä pidetään kiinni. Eilen illalla tavattiin taas, kilistettiin joululle ja menneelle vuodelle, mietittiin tulevaa ja vaihdettiin kuulumisia.


11. luukku – kuusenkoristeet

Kuusenkoristebileet on myös perinne. Näistä olen kirjoittanut jo aiemminkin, siitä miten nelisenkymmentä naista kokoontuu yhteen, kerää terveyssiteitä ja hygieniatuotteita kodittomien naisten turvakotiin ja vaihtaa-varastaa joulukoristeita. Tättis on ollut mukana menossa jokusen vuoden ja näitä kutsuja odotetaan ihan tosissaan. Se joulupakettien varastelu on meinaan mukavaa puuhaa ja ilta venähtää useimmiten lähemmäksi yhtätoista ennen kuin näistä kemuista selvitään kotiin. Kotona uusi koriste ripustetaan kuuseen ennen nukkumaanmenoa. 

Menneitten vuosien koristesatoa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...