Siirry pääsisältöön

huhtikuun eka, 2014 kuvina

Me ajettiin taas paljon edestakaisin... kouluun-kotiin-kirkkoon-kotiin-kouluun-kotipuistoon... Musta tehtiin videohaastattelu kirkossa - äitienpäiväksi kai. Sovin M:lle "kriisitapaamisen" sekä psykologin että psykiatrin kanssa. Yritin selvittää vakuutusasioita - huonolla menestyksellä sekä puhelimitse, että sähköpostilla. Meillä huudettiin, raivottiin, itkettiin ja naurettiin. Rakastettiin paljon. Suututtiin välillä. Päivä oli kaunis ja keväisen lämmin. 146 kuvaa eiliseltä - olkaa hyvät.







lupiinit oli taas syöty... lisää öljyä, saatan ostaa jiotain järeämpää... pyssyn?





 
tiedoksi vaan kaikille... kookossuklaajugurtti on pahaa, eikä maistu yhtään suklaalta... 







kai siellä on joku muurahainen

Jimmy's here!!!



uudet työvaatteet odottaa käyttäjäänsä

tänään kuitenkin näin... 

miten aika meni taas näin nopeesti... me ollaan myöhässä 





Käykö kenellekään mulle AINA näin... kun on kiire ja ollaan myöhässä tulee eteen joku mateleva möhköfantti


ohimennessäni maksoin koulumaksun huhtikuulle


iPad unohtui... pakko käydä hakemassa... kirkko oikealla, koti vasemmalla









reilu tunti siinä vierähti... kauhee mustelma taas kädessä... rotanmyrkyn jälkiä






lounasta K:n bussia odotellessa


M käy hakemassa K:n bussista


huhtikuu on "Autism Awareness" - kuukausi, väri on sininen

taas mennään... hälyt päälle




O:n koulussa kerätään mutavyöryn uhreille


hetki aikaa leikkiä koulun pihalla



pysähdyin tässä risteyksessä eilen kahdeksan kertaa

M:n koulubussi odottaa oikeeta aikaa


puistoon oli tullut vessa ja sitä piti tietysti vähän ihmetellä - yök! En varmaan mee tohon... IKINÄ!







Taideopen edessä on kauniit kukat



kevään eka terassikeli














sieltä ne tulee...








Taideopelta saadut ruohosipulit



hyvin sujuneesta kauppareissusta saa palkaksi tikkarin




käyn vaihtamassa kotivaatteisiin ja kurkin niitä ikkunasta



tänään syödään lammasta

alkava isokiukku





sain taideopelta lainaksi myös uutta luettavaa


lapset syö tätä

lopun kookosmaidon pakastan...





saadaanko tänään jälkkäriä?







L tulee kotiin


amerikkalaisen vessan voi helposti kakata tukkoon... ainakin meidän lauma


kaksikko kylvyssä...

O ei edelleenkään peseydy kuin pakon edessä


kun K ja M pääsee yhteen, sattuu ja tapahtuu... tänään se oli suihku






M rauhoituu raivostaan L:n sylissä

lopulta kaikki on saatu sänkyyn



Kommentit

  1. Huh, mä hengästyn, kun käyn läpi noita kuvia. Mitä kaikkea yhtään päiväänne mahtuukaan. Kiitos, kun jaksat kuvata. Suloiset kaupassakävijät, mä en edelleenkään käy normiruokakaupassa lasten kanssa, yleensä haetaan jotain ihan pientä ja nopeaa, muuten käy illalla kun lapset jo nukkuu. Joten kunnioitan isosti teitä, jotka ottaa lapset vapaaehtoisesti mukaan. Niin ja hei, pakko kysyä, mistä noi ihanat oranssit shortsit on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssit shortsit on Bodenia... ihan parhaat. Meillä on pienempiä versioita samoista ja on kestäneet säät, tuulet ja suklaatahrat... Nää onkin kokoa 5yrs ja ajattelin että menevät varmaan ainakin sen kolme kesää.

      http://www.bodenusa.com/en-US/Boys-1H-12yrs-Shorts/22348-KHK/Boys-1H-12yrs-Dark-Khaki-Techno-Shorts.html?sc=Q344&cm_mmc=GoogleShopping-_-Boden-_-FALL_2013-_-Techno+Shorts&gclid=CLPKuufIxb0CFQqEfgodWbkARg

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi